Tutkitaanko aina onko syy vanhemmissa, jos lapsi kehittyy hitaasti eikä ole saavuttanut ikätason taitoja?

Kyllä se otetaan huomioon. Esim. varhainen deprivaatio ja koetut traumat ja separaatiot voivat hidastaa lapsen kehitystä. Se on sitten eria asia, saadaanko noita aina selville.

Kaffepulla kirjoitti:

Kyllä se otetaan huomioon. Esim. varhainen deprivaatio ja koetut traumat ja separaatiot voivat hidastaa lapsen kehitystä. Se on sitten eria asia, saadaanko noita aina selville.

Eli kaikilla lapsilla tutkitaan onko vanhemmissa vika, oli sitten kehitysvammainen, dysfaatikko, autisti, tms? Eikö nuo ole ilmiselviä ilmankin? Että eivät siis johdu vanhemmista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kyllä se otetaan huomioon. Esim. varhainen deprivaatio ja koetut traumat ja separaatiot voivat hidastaa lapsen kehitystä. Se on sitten eria asia, saadaanko noita aina selville.

Eli kaikilla lapsilla tutkitaan onko vanhemmissa vika, oli sitten kehitysvammainen, dysfaatikko, autisti, tms? Eikö nuo ole ilmiselviä ilmankin? Että eivät siis johdu vanhemmista.

Ap

On kuitenkin vähän eri asia että lapsi kehittyy hitaasti kuin, että on kyse autismista tms.

Eipä ainakaan meillä ole vanhempia tutkittu erityislapsen takia. Ehkäpä sitten, jos on jokin ilmeinen syy epäillä, että vanhemmilla on vaikutusta asiaan esim. jos lapsella on psyykkisiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kyllä se otetaan huomioon. Esim. varhainen deprivaatio ja koetut traumat ja separaatiot voivat hidastaa lapsen kehitystä. Se on sitten eria asia, saadaanko noita aina selville.

Eli kaikilla lapsilla tutkitaan onko vanhemmissa vika, oli sitten kehitysvammainen, dysfaatikko, autisti, tms? Eikö nuo ole ilmiselviä ilmankin? Että eivät siis johdu vanhemmista.

Ap

On kuitenkin vähän eri asia että lapsi kehittyy hitaasti kuin, että on kyse autismista tms.

No tarkoitan tässä juuri sellaisia tapauksia, jossa lapsi selkeästi eroaa ikätovereista ja on autisti/kehitysvammainen/ dyfaatikko tms.

Ap

Ei sitä välttämättä tutkimalla tutkita, mutta kyllä keskusteluissa otetaan huomioon kotitausta ja ammattilaiset tätä havainnoivat. 

Meidän lapsella puhe viivästynyt ja meihin vanhempiin liittyen on kyselty ihan yleisellä tasolla että miten perhe viettää yhteistä aikaa, luetaanko iltasatu jne. Ei siis syitä ole mitenkään "tutkittu" tai vanhempia syyllistetty, aika yleistähän tuo puheterapeutilla käynti tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

No tarkoitan tässä juuri sellaisia tapauksia, jossa lapsi selkeästi eroaa ikätovereista ja on autisti/kehitysvammainen/ dyfaatikko tms.

Ap

Jos kyse on selkeästi neurologisesta ongelmasta, niin silloin ei. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tarkoitan tässä juuri sellaisia tapauksia, jossa lapsi selkeästi eroaa ikätovereista ja on autisti/kehitysvammainen/ dyfaatikko tms.

Ap

Jos kyse on selkeästi neurologisesta ongelmasta, niin silloin ei. 

https://jamanetwork.com/journals/jamaotolaryngology/article-abstract/62…

Tarkoitatko tuota?

E904 aiheuttaa juurikin tuota, siis jopa luomuomenoissa on sitä ja kaikessa, mihin on kuorimattomia omenoita käytetty. Kananmunankorvikkeena on yleinen pintakäsittelyaine, taidat tietääkin?

Läheiseni lapsella on puheen viivästymä. Ei edelleenkään 8 vuotiaana osaa puhua. Kyse tässä vaiheessa enää täysin harjoituksen puutteesta. Samalla lailla oireilleet ovat oppineet puhumaan aikapäiviä sitten. Vanhempansa jättävät asian täysin puheterapeutin vastuulle.

Tässä kyseisessä tapauksessa tulisi vanhempia patistella auttamaan lastaan. He aiheuttavat lapselle hallaa viitsimättömyydellään.

Tämä kirjoitus korpeaa joitakin, ei kannata suuttua, jos autat lastasi. Kuvaamassani tilanteessa vanhemmat eivät tee mitään lapsen puheen kehityksen hyväksi.

Ei näytä olevan enää tapana puhua tuntikausia päivittäin jokeltavien vauvojen kanssa. Ei ihme jos eivät opi puhumaan. Tai jos yhteys katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei näytä olevan enää tapana puhua tuntikausia päivittäin jokeltavien vauvojen kanssa. Ei ihme jos eivät opi puhumaan. Tai jos yhteys katkeaa.

Ihmettelen kyllä, että miten olet mahtanut tällaiseen johtopäätökseen tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kyllä se otetaan huomioon. Esim. varhainen deprivaatio ja koetut traumat ja separaatiot voivat hidastaa lapsen kehitystä. Se on sitten eria asia, saadaanko noita aina selville.

Eli kaikilla lapsilla tutkitaan onko vanhemmissa vika, oli sitten kehitysvammainen, dysfaatikko, autisti, tms? Eikö nuo ole ilmiselviä ilmankin? Että eivät siis johdu vanhemmista.

Ap

On kuitenkin vähän eri asia että lapsi kehittyy hitaasti kuin, että on kyse autismista tms.

No tarkoitan tässä juuri sellaisia tapauksia, jossa lapsi selkeästi eroaa ikätovereista ja on autisti/kehitysvammainen/ dyfaatikko tms.

Ap

No kyllä todellakin tutkitaan ja oikein yrittämällä yritetään kaivaa syytä vanhemmista. Se on helpompaa eikä kuormita terveydenhuollon resursseja samalla tavalla. Tästä syystä oma lapsi sai autismidiagnoosinsa vasta teini-ikäisenä. Etenkin tyttöjen kohdalla autismikirjon diagnooseissa ja kuntoutuksessa on vuosien viiveitä, koska tervedenhuollossa ei ole resursseja eikä osaamista näitä tunnistaa.

Kyllä se aina käydään läpi sekä diagnoosivaiheessa, että säännöllisesti myöhemmin, mutta sitä ei välttämättä eroteta muista psykiatrisista ja psykologisista tutkimuksista, vaan hoidetaan se samassa. Esim kaikkien lasten kanssa pyydetään että he piirtävät tai leikkivät nukeilla perhettään ja kertovat siitä, tarkistetaan todellisuuden tajua yms, ja vanhempia puhutetaan säännöllisesti - mutta ei tietenkään kysytä, että ”hakkaatko lastasi” vaan että ”kuinka teille menee ja miten olette reagoineet vaikeuksiin?” Ja sitten lisäkysymyksiä sen mukaan, mitä esiin nousee.

Ja tätä pidetään yllä sekä erotusdiagnoosivaiheessa (kun tarkistetaan, mistä ongelmat alunperin johtuvat) että siksi, että erityislapsilla ja eri tavoin vammaisilla on kasvussaan erilaisia vaiheita, joissa voi tulla erilasia oireita ja vaikeuksia. Ja niihin vaikeuksiin vanhemmat voivat reagoida eri tavoin. Jos löytää oikean tavan - mikä ei välttämättä mole sama kin aikaisemmin tai sama kuin muilla - oireita voi vähentää. Ja jollei löydä, ne voivat pahentua ja johtaa entistä suurempiin ongelmiin ja voi syntyä noidankehiä, joissa lapsi oireilee ja vanhemmat väsyvät ja sitten lapsi oireilee pahemmin ja vanhemmat väsyvät pahemmin ja... ja me pyrimme katkaisemaan ne. Siksi kyselemme.

Toki moni erityislapsi putoaa hoidon parista jossain vaiheessa diagnoosin jälkeen. Kunnat eivät maksa sitä. Silloin noihin on vaikea päästä käsiksi.

Harvoin edes tutkitaan mistä hidas kehitys johtuu. Ensimmäisenä yritetään puuttua siihen miten sitä kehittymistä voidaan tukea. Vanhemmat on toki tärkeässä roolissa kehityksen tukemisessa ja vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen panostetaan vaikka viivästys ei varsinaisesti heistä johtuisikaan. Se vain on entistä tärkeämmässä roolissa siinä lapsen tukemisessa.

Osalla ongelmista on toki myös perinnöllistä puolta, joten silloin voi asia myös tulla puheeksi.

Meitä tenttailtiin muka välittävästi ja ainakin itselleni tuli sellainen olo, että meitä syytetään jostain ja yritetään saada sanomaan jotain raskauttavaa. Tätä varmaan lietsoi se, että lapsi oli myös ujo ja hiljainen kuten vanhempansakin. Koko varhaislapsuus meni valvovan silmän alla mikä oli todella stressaavaa ja kuluttavaa introverteille ja rakastaville vanhemmille. Vaikutti siis negatiivisesti perheeseemme.

Hieman helpotti, kun vaimolla oli ollut lapsena samanlaisia kehitysviiveitä (diagnosoimattomia) ja alettiin uskoa, että viive on perinnöllinen eikä vanhempien omalla toiminnallaan aiheuttama. Vaimo on saanut vasta aikuisena diagnoosin, kun sitä lähdettiin selvittämään lapsen viiveen takia.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin edes tutkitaan mistä hidas kehitys johtuu. Ensimmäisenä yritetään puuttua siihen miten sitä kehittymistä voidaan tukea. Vanhemmat on toki tärkeässä roolissa kehityksen tukemisessa ja vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen panostetaan vaikka viivästys ei varsinaisesti heistä johtuisikaan. Se vain on entistä tärkeämmässä roolissa siinä lapsen tukemisessa.

Juuri näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Vanhemmat pystyvät vaikuttamaan lapsen kehitykseen enemmän kuin terapeutit ikinä. Siksi vanhemmuuden tukeminen on tärkeintä kuntoutustyötä.

Tietenkin tämä on erittäin herkkä aihe, ja väsyneet vanhemmat helposti tulkitsevat että heitä syytellään.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni lapsella on puheen viivästymä. Ei edelleenkään 8 vuotiaana osaa puhua. Kyse tässä vaiheessa enää täysin harjoituksen puutteesta. Samalla lailla oireilleet ovat oppineet puhumaan aikapäiviä sitten. Vanhempansa jättävät asian täysin puheterapeutin vastuulle.

Tässä kyseisessä tapauksessa tulisi vanhempia patistella auttamaan lastaan. He aiheuttavat lapselle hallaa viitsimättömyydellään.

Tämä kirjoitus korpeaa joitakin, ei kannata suuttua, jos autat lastasi. Kuvaamassani tilanteessa vanhemmat eivät tee mitään lapsen puheen kehityksen hyväksi.

Eli ananuolittajien mielestä lapsen kanssa ei kuulu harjoitella puhumista, vaan se kuuluukin täysin puheterapeutin harteille.

Puheterapiassa lapsiudessa käynyt kaveri kertoi, kuinka päätti ettei mene enää puheterapiaan ja harjoitteli ne väärin sanomansa kirjaimet. Oli ollut laiskuudesta kiinni ettei käyttänyt kirjainten oikeita muotoja. Tottunut sanomaan väärin ja muut ymmärsi, niin mitäpä sitä muuta käyttämään, jos ei kukaan sitä vaadi.

Vaikka kuinka olette eri mieltä, niin kyllä vanhempien tulee auttaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näytä olevan enää tapana puhua tuntikausia päivittäin jokeltavien vauvojen kanssa. Ei ihme jos eivät opi puhumaan. Tai jos yhteys katkeaa.

Ihmettelen kyllä, että miten olet mahtanut tällaiseen johtopäätökseen tulla.

Viekö älypuhelin huomion lapseltasi?

https://yle.fi/uutiset/3-8216380

-ohis