Äitinä olemisen vaikeus
Olen huomannut äidiksi tulon jälkeen kauhukseni, että äidin pahin vihollinen on toinen äiti. Kukaan muu ei ole niin kärkäs arvostelemaan toisen tapaa hoitaa lastaan/lapsiaan kuin toinen äiti. Tämä ei ole ongelma vain nuorten äitien keskuudessa, monesti tuntuu että iäkkäämmillä äideillä tämä on vielä suurempi ongelma.
Mistä tämä johtuu? Olen miettinyt asiaa paljon, ja olen sitä mieltä että tämän päivän mm. median asettamat paineet äitiydessä " onnistumisesta" ovat syöneet naisten itsetunnon ja varmuuden siitä että juuri hän on lapsensa paras hoitaja.
Kun ei olla varmoja omasta itsestään, ryhdytään helposti arvostelemaan toisten tapaa elää ja olla vanhempi. Se on mielestäni suuri ongelma tälläkin palstalla, jossa jotkut arvostelevat muita rankastikin.
Toivoisin että jokainen opettelisi luottamaan itseensä äitinä. Ajattelisi että minä tunnen parhaiten oman lapseni ja siis tiedän myös miten häntä tulee parhaiten hoitaa.
Kumpa jokainen oppisi ottamaan apua ja neuvoja vastaan kun niitä tarvitsee, mutta osaisi myös sulkea korvansa ja silmänsä arvostelulta, jos itse tuntee tekevänsä oikein.
Älkää antako joidenkin arvostelijoiden pilata itsetuntoanne äitinä, heillä on luultavasti itsellään vaikeuksia luottaa itseensä vanhempina ja pönkittävät näin vain omaa itsetuntoaan.
Annetaan myös toistemme elää niinkuin kukin itse parhaaksi näkee. Kaikilla ei ole aina vaihtoehtoja elää niinkuin haluaisivat, mutta jos pärjää niin miksi kenenkään pitäisi siihen puuttua. Kaikilla ei voi olla samanlaiset olosuhteet, ja se meidän kaikkien tulisi hyväksyä.
Onneksi kukaan meistä ei ole täydellinen ja onneksi meitä on monenlaisia. Muutenhan elämästä puuttuisi värit. :)
Terveisin Heidi, ei täydellinen mutta silti hyvä äiti.
Kommentit (5)
Musta tuntuu että kateudella on myös näppinsä pelissä tässä asiassa. Musta tuntuu että naiset on aina kateellisia toisilleen jostakin. Ja itsetunto on kanssa yksi " keskeinen" juttu. Mä voin myöntää että mun itsetunto on kadonnut jonnekin jossain raskauden loppuvaiheen ja synnytyksen aikana. En oikein osaa sanoa mistä se johtuu, tai sitten mulla ei ole koskaan ollutkaan hyvää itsetuntoa, mutta olen huomannut sen vasta nyt. Tiedä sitten. Tiedän vaan, että ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä, vaan tehdä asiat niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. No ei mua kyllä pahemmin kiinnosta että mitä täällä palstailevat musta ajattelee, mutta esim. vauvajumpassa, missä olen reippaasti muita mammoja nuorempi, niin tuntuu että joutuu koko ajan olemaan vähän varpaillaan sanomistensa ja tekemistensä kanssa. Kai siihen vaikuttaa vanhempien mammojen kritiikki (mitä tuolla aihe vapaalla paljon kuulee) meitä nuoria äitejä kohtaan. Ehkä siksi olisikin hyvä että me nuoret äidit pidettäisiin yhtä, mutta ilmeisesti näkemyserot monien asioiden kohdalla on niin suuria, ettemme siihen pysty. Harmittaa myös, että tää kanava on niin kuollut, hyvä jos joku tekee aloituksen kerran viikossa. Ainakin tuo eräs ketju sai jonkin verran vipinää tähän palstaan. No joo, olisi kiva kuulla lisää kommentteja...
T. Mari, joka lähtee nyt nukkumaan, jotta jaksaa olla huomenna taas hyvä äiti pikkuselle :)
Minusta sinä olet vaikuttanut todella mukavalta ja hyvältä äidiltä, ainakin tämän palstan perusteella. Tietenkin kumpikin teistä, sinä ja lupicaia syyllistyitte ylilyönteihin juuri tuolla kyseisellä threadilla, mutta muuten olet vaikuttanut minusta todella fiksulta ja osaavalta äidiltä. Elä sinä välitä muiden höpsöjen öitien mielipiteistä vaan nauti tyttärestäsi ja omasta nuoruudestasi. Minusta ainakin monet nuoret äidit hoitaa lapsiaan paremmin kuin vanhemmat ikäluokat.
jo raskausaikana sekä synnytyksen jälkeen. Kaikki kommentit jotka heitettiin vain ohimennen kuten " varo ettei se vaan putoa" ja " onkohan sillä tarpeeksi päällä" alkoivat tuntua loukkauksilta, arvostelulta etten osaa hoitaa lastani. Kuitenkaan niitä ei siinä mielessä sanottu vaan ainoastaan rakkaudesta poikaan (sanoja oli pojan mummo).
Nyt myöhemmin, vaikken ole asiasta hänelle edes sanonut, hän pyysi anteeksi hössötystään ja pyysi olemaan ottamatta niitä vakavasti ja arvosteluna, koska sitä ne eivät ole.
Olen joutunut tekemään paljon töitä kasvattaakseni takaisin itsetuntoni ja uskon siihen että kyllä minä lapseni osaan hoitaa. Siitä kiitoksen antaa jo nyt puolivuotias poikamme, joka kasvaa ja kehittyy niinkuin kuuluukin ja on avoin, iloinen ja rohkea luonne. :)
Heidi ja Jere 6kk
ettei tuohon itsensä huonoksi tuntemiseen liity pelkästään ikä, nimittäin äitini juuri kertoi ihan vastaavia asioita siltä ajalta, kun minä ja siskoni olimme vauvoja. Hän oli minun syntyessäni 27 (olin esikoinen) ja toisen syntyessä 29 (kolmannen syntyessä 37) joten ei mikään hirvittävän nuori äiti ollut, mutta siltikin tuli huomautteluja (pääasiassa mummoilta), että " onko se nyt saanut tarpeeksi ruokaa" " onko sillä tarpeeksi vaatetta" " ethän vain ole sitä..." " olethan muistanut tätä..." jne. Se todella rassasi äitiäni, koska hänestä se tuntui vähättelevältä, vaikka hänhän teki kaikkensa lastensa puolesta.
Näin jälkikäteen hän kyllä ymmärtää, että kyseessä oli vain rakkaudesta lapseen/lapsiin esitettyjä kommentteja joita hän siinä hormonimylläkässä ei osannut tulkita oikein.
Jokainen, jolla vain rakkautta riittää, osaa hoitaa lastaan juuri lapsen tarpeiden mukaisesti eli jokainen voi olla hyvä äiti lapselleen. Muiden kommenteista ei juuri kannata ottaa nokkiinsa. Hyviä neuvoja voi ottaa vastaan, mutta kannattaa tehdä selväksi, että ITSE kysyy silloin niitä neuvoja haluaa.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi Heidi:)