Voiko lapsen tehdä siksi että on tylsää?

Harva muotoilee asian noin. 

Mutta kyllähän lapsi tehdään nimenomaan omaa elämää rikastuttamaan moneltakin kantilta. 

Tuo merkityksellisyyden tunnetta, tuo uusia tunteita, tuo uusia ihmissuhteita, tuo täysin uusia näkökulmia ja konkreettisia tilanteita jne. Tuo myös paljon vaivaa, vastuuta, ja rahanmenoa. Muista se!

Voi. Liiankin useat ovat tehneet.

Yleensä lapsi vain yksinkertaisesti halutaan analysoimatta asiaa kummemmin. Tämä voi olla hyvinkin voimakas tunne, ns. vauvakuume tai sitten neutraalimpi tunne siitä, että elämä olisi parempaa lapsiperheenä. 

En ole kuullut, että joku varsinaisesti tekisi "tylsyyden" poistamiseksi lasta. Jotkut kokevat vauva-ajan melko tylsäksi, tylsemmäksi kuin entisen elämänsä. 

Mutta monilla se voi monipuolistaakin elämää, esim. Helsingissä on joka päiväksi vaikka mitä tekemistä vaunukansalle. 

Niin, minulla (ap) ei ole tietääkseni varsinaisesti vauvakuumetta, en erityisemmin pidä ainakaan muiden ihmisten vauvoista tai lapsista. Mutta tässä iässä ihmisillä on joko niitä lapsia tai sitten mielenkiintoinen ura (tai molemmat), minulla ei kumpaakaan ja työni on aika puuduttavaa. Olen siis tosiaan rehellisesti sanoen todella tylsistynyt. Lapset taas yleensä ovat kiinnostuneita kaikesta ja eläväisiä jne, eli ajattelen että se olisi mielenkiintoista seurattavaa. Haasteena on että en pidä metelistä ja ainakin tähän asti jos en nuku kunnolla minusta tulee todella ärtynyt ja pinna on kireällä, en tiedä tottuisiko näihin sitten..

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla (ap) ei ole tietääkseni varsinaisesti vauvakuumetta, en erityisemmin pidä ainakaan muiden ihmisten vauvoista tai lapsista. Mutta tässä iässä ihmisillä on joko niitä lapsia tai sitten mielenkiintoinen ura (tai molemmat), minulla ei kumpaakaan ja työni on aika puuduttavaa. Olen siis tosiaan rehellisesti sanoen todella tylsistynyt. Lapset taas yleensä ovat kiinnostuneita kaikesta ja eläväisiä jne, eli ajattelen että se olisi mielenkiintoista seurattavaa. Haasteena on että en pidä metelistä ja ainakin tähän asti jos en nuku kunnolla minusta tulee todella ärtynyt ja pinna on kireällä, en tiedä tottuisiko näihin sitten..

Kehno  provo. Voi kun noin ajattelevat ihmiset hankkisivat itselleen lemmikin,  ne voi uudelleensijoittaa siinä vaiheessa kun tajuaa sen tylsyyden asuvan oman pään sisässä eikä sieltä lähde kuin terapian avulla.

Lapsista pitäminen ei ole mikään edellytys lapsen hankinnalle. Se oma on täysin eri asia. 

Suosittelisin kuitenkin katsomaan sitä isää. En oikein lämpne ajatukselle, että lapsi hankitaan tieten tahtoen isättömäksi. Näin voi tietysti myöhemmin käydä monestakin syystä, mutta että se on lähtökohtana. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, minulla (ap) ei ole tietääkseni varsinaisesti vauvakuumetta, en erityisemmin pidä ainakaan muiden ihmisten vauvoista tai lapsista. Mutta tässä iässä ihmisillä on joko niitä lapsia tai sitten mielenkiintoinen ura (tai molemmat), minulla ei kumpaakaan ja työni on aika puuduttavaa. Olen siis tosiaan rehellisesti sanoen todella tylsistynyt. Lapset taas yleensä ovat kiinnostuneita kaikesta ja eläväisiä jne, eli ajattelen että se olisi mielenkiintoista seurattavaa. Haasteena on että en pidä metelistä ja ainakin tähän asti jos en nuku kunnolla minusta tulee todella ärtynyt ja pinna on kireällä, en tiedä tottuisiko näihin sitten..

No ei kuulosta kovin hyvältä...

Parin vuoden päästä olet täällä valittelemassa, kun kadut lapsen tekoa etkä tunne mitään häntä kohtaan.

Odottele, jos se aito halu myöhemmin tulisikin. Sitä ennen ei kannata tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista pitäminen ei ole mikään edellytys lapsen hankinnalle. Se oma on täysin eri asia. 

Suosittelisin kuitenkin katsomaan sitä isää. En oikein lämpne ajatukselle, että lapsi hankitaan tieten tahtoen isättömäksi. Näin voi tietysti myöhemmin käydä monestakin syystä, mutta että se on lähtökohtana. 

Kyllä sen pitäisi olla edellytys. Sehän on se tärkein asia. Kyllä lapsen on oikeus olla haluttu, aika huonot lähtökohdat on vanhemmuudelle jos äiti ei edes pidä lapsista. Näistä vanhemmista, jotka tekevät lapsia syystä että "kokeillaan nyt, josko tää ois mun juttu" tai "kun niitä nyt kai kuuluu tehdä", tulee todennäköisesti niitä, jotka katuvat asiaa myöhemmin ja lapsensa jäävät ilman aitoa rakkautta (mikä mm. heijastuu kyllä lapsen mielenterveyteen). Lapsi viedään 1v. päiväkotiin ja vältellään lapsen seuraa muutenkin mahd. tehokkaasti. Kun äidillä on vähän raskasta ja masentaa ja se lapsikin tuntuu vaan joltain vieraalta vaativalta möykyltä...

Ymmärrän miksi tämä kuulostaa provolta, olen näitä asioita miettinyt paljon viime aikoina kun taas yksi tuttu sai pitkään kaipaamansa vauvan, minulla ne syyt lapsen mahd tekemiseen vain rehellisesti sanottuna olisi nuo mitkä luettelin. Voihan biologiakin pistää näitä miettimään, mutta psyyken tasolla tuo tylsistyminen nykyiseen elämään olisi se syy tehdä lapsi ja siksi mietinkin että onko se muillakin näin. Eikö "olen jo elänyt biletyselämää ja kiertänyt maailmaa tarpeeksi" ole sama asia käytännössä, senhän moni sanoo syyksi lasten tekoon?

Miksi tylsistyminen muuten on syy mennä terapiaan kuten joku ehdotti? Olisihan se toki ikävää huomata että lapsi ei ollutkaan vastaus ongelmiin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista pitäminen ei ole mikään edellytys lapsen hankinnalle. Se oma on täysin eri asia. 

Suosittelisin kuitenkin katsomaan sitä isää. En oikein lämpne ajatukselle, että lapsi hankitaan tieten tahtoen isättömäksi. Näin voi tietysti myöhemmin käydä monestakin syystä, mutta että se on lähtökohtana. 

Kyllä sen pitäisi olla edellytys. Sehän on se tärkein asia. Kyllä lapsen on oikeus olla haluttu, aika huonot lähtökohdat on vanhemmuudelle jos äiti ei edes pidä lapsista. Näistä vanhemmista, jotka tekevät lapsia syystä että "kokeillaan nyt, josko tää ois mun juttu" tai "kun niitä nyt kai kuuluu tehdä", tulee todennäköisesti niitä, jotka katuvat asiaa myöhemmin ja lapsensa jäävät ilman aitoa rakkautta (mikä mm. heijastuu kyllä lapsen mielenterveyteen). Lapsi viedään 1v. päiväkotiin ja vältellään lapsen seuraa muutenkin mahd. tehokkaasti. Kun äidillä on vähän raskasta ja masentaa ja se lapsikin tuntuu vaan joltain vieraalta vaativalta möykyltä...

Minä olen kyllä täysin erimieltä. En edes ymmärrä sellaista sanaparia kuin "pitää lapsista". Pitääkö joku oikeasti kaikista lapsista ihan vain siksi että he ovat lapsia? Minä pidän tietyistä lapsista, koska he ovat luonteeltaa / persoonina / henkilöinä kivoja tyyppejä, mutta en pidä kaikista lapsista tai lapsista siksi että he ovat lapsia.

Sama kuin kysyisi, että "pidätkö aikuisista". No joo, pidän osasta aikuisia ihmisiä, heistä joilla on mukava luonne.

Oma lapsi on aivan eri asia kuin kaikki vieraiden lapset. Ja oma lapsi on persoona siinä missä kaikki ihmiset, ei vain lapsi tai joku geneerinen lapsi.