Lue keskustelun säännöt.
Onko kieltenopettajia paikalla? Tai muita, jotka tietävät lapsen kielen oppimisesta.
02.04.2006 |
Muutimme ulkomaille kaksi vuotta sitten ja lapset menivät ummikkoina ranskankieliseen päiväkotiin. Nyt he (6 ja 4) puhuvat ranskaa jotenkuten. Lähinnä ymmärtävät hyvin, mutta puhe on vaillinaista.
Muutamme kesällä takaisin Suomeen, enkä ole toistaiseksi löytänyt mitään kerhoa tms. jossa he voivat ranskaansa harjoitella. Sääli, että vaivalla opittu kieli tulee unohtumaan.
Kaikki ihmiset sanovat, että heidän on sitten hyvä opiskella koulussa ranskan opiskelua - onko näin?
Nyt mielessäni on monia kysymyksiä: onko hyvä, että he valitsevat tulevaisuudessa koulussa ranskan? Eivätkö he turhaudu nopeasti? Tuleeko heistä alisuoritujia? Onko kellään kokemusta, miten tulavaisuutta kannattaa suunnitella?
Kommentit (28)
Tehän voisitte sitä kautta yrittää saada kaikki mahdolliset tiedot lasten kielitaidon ylläpitoon.
Normaalissa suomalaisessa koulussa on pitkä aika odottaa edes siihen kolmanteen luokkaan, että vierasta kieltä aletaan oppia. Ranskalais-suomalaisessa koulussa vaaditaan jo 6-vuotiailta (esikoululaisilta) ranskan kielen kirjallista ja suullista ilmaisutaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa muutamme Itä-Helsinkiin. Oma mukavuudenhalu voittaa sen, että olen edes soittanut ransk-suom kouluun. Minusta ei ole järkevää kuluttaa pitkän työpäivän jälkeen 1,5 tuntia (mennen tullen ainakin 40 min) autossa istumiseen, jotta saan lapseni raahattua Munkkaan. Enkä aio myydä isoa taloamme sen vuoksi...
Sitä paitsi sanotaan, että kouluun ei niin vain enää pääse, se on niin täynnä.
Ideaalia olisi löytää jokin kerho Helsingistä. Kiitos vinkistä soittaa kulttuurikeskukseen.
En ole kieltenopettaja mutta tuli vaan mieleen kun puhuit talosta, niin teillä ei varmaan ole kovin ahdasta?
että ranskalaisessa koulussa on aina perinteisesti löytynyt tilaa ranskasta suomeen muuttaneille!
Kouluunhan ei pääse kesken kaiken kuin ranskankielen taitoiset. Ja yleensä joku aina lopettaa, ennen ainakin diplomaattien lapset saattoivat tulla luokalle vain vuodeksi-pariksi.
Sääli, jos te menetätte lasten kielitaidon kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jotakuinkin samanlaisessa tilanteessa ja tunnen monia perheitä joissa tilanne on samantyyppinen.
Ikävä tosiasia on että lapset unohtavat opitun kielitaidon todella nopeasti jollei koko ajan tule tarpeeksi stimulaatiota. Siksi koulu olisi paras vaihtoehto. Au-pair suomessa on vaikea yhtälö jos sen aikoo laillisesti hoitaa, sillä suomessa au-pairin täytyy maksaa veroja jne. joten itse jätin sen ajatuksen nopeasti.
Mieti vielä asiaa. Kielitaito on rahassa mittaamaton etu lapsille kunhan kasvavat. Varsinkin pojille keilten oppiminen on koulussa usein hankalaa ja on etu jos sen on oppinut luonnostaan.
Leikkikoulu 5 v: psykologiset testit, eskari eli nollaluokka psyk+suomi+ranska ja eka luokka sama. Haku tammi-helmikuussa, testit maalis-huhti (ex-pateille pääsiäislomalla). Ylemmillä luokilla paikan saa jos luokilla tilaa. On muuten jo vuosia ollut Suomen kolmanneksi paras koulu, tietyillä mittareilla ;-).
Moni jaksaa kuskata lapsensa Itä-helsingistä Munkkivuoreen koska koulu niin hyvä ja kielitaito arvokas asia. Koulun sivut hrskfi.
Kimppakyytejäkin on.
Olette muuten tod näk oikeutettuja paluumuutajien kieltenopetukseen, ota siitä selvää. Kieli unohtuu tuon ikäiseltä ja -tasoiselta 1-2 vuodessa, eli kouluun mennessä valitettavasti. Sitä paitsi harvalla koululla ranska A-kielenä ja jos on, on opetusta vain noin 1h per viikko, eli ei kummoinen määrä.
Vierailija:
että ranskalaisessa koulussa on aina perinteisesti löytynyt tilaa ranskasta suomeen muuttaneille!Kouluunhan ei pääse kesken kaiken kuin ranskankielen taitoiset. Ja yleensä joku aina lopettaa, ennen ainakin diplomaattien lapset saattoivat tulla luokalle vain vuodeksi-pariksi.
Sääli, jos te menetätte lasten kielitaidon kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ylemmillä luokilla paikan saa jos luokilla tilaa.
Toki itse muistan psykologiset testit vieläkin, jotka ainakin vielä 70-luvulla olivat perseestä. Niissä ei todellakaan huomioitu silloin lapsen yksilöllisyyttä. " Loistavat" testit - ja kun valokuvia katson, noin 1/3 lopetti eskarin jälkeen, koska lapset eivät pärjänneet.
MInä pääsin " erivapaudella" sisään ja olin luokan parhaimpia oppilaita. Erivapaudella siksi, koska isäni järjesti suhteilla. En olisi päässyt muuten, ongelma oli se, että olin kieltäytynyt jossain vaiheessa testin tekemisestä, koska se oli mielestäni ollut lapsellinen. En halunnut taputtaa käsiä yhteen rytmikkäästi.
Tuloksena oli ollut se, että olen kehityksestä ikätasoa edellä. Mutta kun kouluun valittiin vain ne, jotka olivat REIPPAASTI ikätasoa edellä (testituloksen mukaan), niin pienikin yhteistyöhaluttomuus miinusti pisteitä. Isäni oli ollut mukana työryhmässä, jossa silloinen psykologi valittiin tekemään testejä ja oli muutenkin puoltamassa lopullisia valintoja - eli suosi tytärtään.
En tiedä enää, mutta kuulemma HRSK:sta kirjoittaneet ovat suomen kärjessä muuten, paitsi eivät hakeutumisessa yliopisto-opetukseen. Eli koulustamme huomattavasti vähemmän lähtee korkeakouluun jatko-opintoihin, kuin yo-kirjoitustulokset olettaisivat.
Omalta vuosiluokaltani vain aniharva on tehnyt yliopistoon edes perustutkintoa, vaikka 80% kirjoitti yleisarvosanalla Laudatur ja 3 opiskelijalla oli 6 ällää. 1 opiskelija kirjoitti C:n yleisarvosanalla, eli 19% sai M:n. Noin 80% osallistui pitkän matematiikan ylioppilaskirjoituksiin ja olin ryhmämme huonoimpia, kun tuloksena oli M. Silloin ei ollut vielä Exemiaa.
Näillä papereilla luulisi, että ainakin rahkeet riittäisivät vaikka mihin. Kuitenkin monet ovat oman tiensä kulkijoita...ehkä se on merkki siitäkin, että uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja, eikä vain mene yliopistoon siksi, että niin kuuluisi tehdä???
ovat poli/kauppis tai yliopisto-opiskelijoita - mitä nyt khyvinvoivia kotirouvia osa ;-).
Ja ne psykotestit ovat aivan jotain muuta nykypäivänä, melko vaikeat mutta ei mitään rytmikkäitä taputtamisia (olen kerran ollut kärpäsenä katossa seuraamassa...). Se sanottakoon että lapsen pitää olla reipas että rohkenee niissä olla mukana, mutta ihan sellaista perusreippautta.
Tuohon aikaan oli apua siitä jos vanhemmat olivat koulun oppilaita tai sisaruksia oli koulussa, nykyään täytyy läpäistä testit JA SEN JÄLKEEN on hyötyä siitä että on sisaruksia koulussa, ala-asteella.
Mutta hyvä koulu, c' est vrai.
Nykyään lopettaa ehkä 1 oppilas per vuosikurssi ja sekin lähinnä kielellisten ongelmien takia, eli ongelmia on oman äidinkielenkehityksen kanssa - ja senhän pitää olla kunnossa jotta pärjää kielikoulussa.
Vierailija:
Vierailija:
Ylemmillä luokilla paikan saa jos luokilla tilaa.Toki itse muistan psykologiset testit vieläkin, jotka ainakin vielä 70-luvulla olivat perseestä. Niissä ei todellakaan huomioitu silloin lapsen yksilöllisyyttä. " Loistavat" testit - ja kun valokuvia katson, noin 1/3 lopetti eskarin jälkeen, koska lapset eivät pärjänneet.
MInä pääsin " erivapaudella" sisään ja olin luokan parhaimpia oppilaita. Erivapaudella siksi, koska isäni järjesti suhteilla. En olisi päässyt muuten, ongelma oli se, että olin kieltäytynyt jossain vaiheessa testin tekemisestä, koska se oli mielestäni ollut lapsellinen. En halunnut taputtaa käsiä yhteen rytmikkäästi.
Tuloksena oli ollut se, että olen kehityksestä ikätasoa edellä. Mutta kun kouluun valittiin vain ne, jotka olivat REIPPAASTI ikätasoa edellä (testituloksen mukaan), niin pienikin yhteistyöhaluttomuus miinusti pisteitä. Isäni oli ollut mukana työryhmässä, jossa silloinen psykologi valittiin tekemään testejä ja oli muutenkin puoltamassa lopullisia valintoja - eli suosi tytärtään.
En tiedä enää, mutta kuulemma HRSK:sta kirjoittaneet ovat suomen kärjessä muuten, paitsi eivät hakeutumisessa yliopisto-opetukseen. Eli koulustamme huomattavasti vähemmän lähtee korkeakouluun jatko-opintoihin, kuin yo-kirjoitustulokset olettaisivat.
Omalta vuosiluokaltani vain aniharva on tehnyt yliopistoon edes perustutkintoa, vaikka 80% kirjoitti yleisarvosanalla Laudatur ja 3 opiskelijalla oli 6 ällää. 1 opiskelija kirjoitti C:n yleisarvosanalla, eli 19% sai M:n. Noin 80% osallistui pitkän matematiikan ylioppilaskirjoituksiin ja olin ryhmämme huonoimpia, kun tuloksena oli M. Silloin ei ollut vielä Exemiaa.
Näillä papereilla luulisi, että ainakin rahkeet riittäisivät vaikka mihin. Kuitenkin monet ovat oman tiensä kulkijoita...ehkä se on merkki siitäkin, että uskaltaa tehdä erilaisia ratkaisuja, eikä vain mene yliopistoon siksi, että niin kuuluisi tehdä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli muutamme Suomeen takaisin syksyllä (vielä ei ole varma, eli ei ole mustaa paperilla), niin haku on siis mennyt jo ohi. Pääsiäisloma on parasta aikaa.
Niin, olenko vain laiska.... En kyllä tiedä, onko kenekään edun mukaista istua 8 tunnin työpäivän jälkeen vielä 1,5 tuntia autossa?
Onko kielitaito niin tärkeä, että vastapuolena saa olla vain 1-2 tuntia arki-illasta kotona?
Minusta on sääli, että taito menetetään. Minä en vain tiedä kuinka paljon olen valmis uhraamaan omaa aikaani tai lasten aikaa sen edelle.
Jos pojat menevät lähikouluun itä-helsinkiin, niin kaikki 4 eläkkeellä olevaa isovanhempaa ovat pari kilometrin päässä valmiina vahtimaan iltapäivisin. Jos pojat menevät Munkaan, niin se olisi sitten koulupäivän jälkeen vielä päiväkoti.
eskari ennen ekaa poimi jyvät akanoista. Meillä lopetettiin, koska keskittyminen ei riittänyt. Eikä sitten tullut sitä oppimista, kun olisi pitänyt osata jo kirjoittaa ja lukea sujuvasti ranskaksi ennen koulua.
Niistä testeistä: Olin tosi rohkea, mutta itsepäinen. Silloinen psykologi oli suomen johtavia lapsitestauksessa, eli ei olisi pitänyt olla kuka tahansa puoskari. Silloihan johtokunta valitsi tulevat oppilaat...ja johtokunta koostuu inhimillisistä ihmisistä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt Munkasta Itä-Hkiin kestä 1,5 h yhteen suuntaan? Ajan joka päivä Helsingistä Porvooseen töihin ja tunti menee suuntaansa.
tarkoitin, että matka kestää 45 min suuntaansa. Eli yhteenä 1,5 v autossa.
Kävin juuri nettisivuilla. Koulussa ei ole iltapäiväkerhoa. Ja tällä hetkellä sinne on haut vuonna 2001 syntyneille lapsille. Meidän kuopus on syntynyt 2002. Eli vaikka päätysimmekin sinne, niin kuopus on väliinputoaja ensi vuoden ajan ja ehtii unohtaa kielen...
Ja tämä haku menee muutenkin ohi, koska haut ovat olleet jo ensi vuodeksi.
Tuo on kova vaatimus,e ttä ennen koulun alkua pitää osata kirjoittaa ranskaksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuimme ulkomailla pari vuotta. Vaivalla hankittu kielitaito katosi todella nopeasti, kun muutimme takaisin Suomeen.
Kyseisen maan kieltä ei voi opiskella pienellä paikkakunnallamme.
Pelkkien videoiden yms. varassa ei kielitaito kauaa pysy yllä.
Haaveena oli ylläpitää se kielitaito, mutta se oli mahdotonta, koska mies ei punut sitä kieltä ollenkaan ja itsekin opin sen vasta siellä maassa, joten en osaa sitä kuin vailinaisesti. Joten en voinut kotonakaan puhua lapselle tätä kieltä, kun omat taidot eivät riittäneet.
Mutta onneksi mua on lohdutettu, että tästäkin lyhytaikaisesta " kaksikielisyydestä" on jäänyt lapsemme aivoihin ns. muistijälki, joka auttaa vieraiden kielten oppimisessa myöhemmin.
Toivottavasti löydätte keinon ylläpitää kielitaitoa joka on kultaakin arvokkaampaa.
Eläintarhan ala-asteella on varhennettua ranskan opetusta 1. luokalta lähtien. Googlaa koulun kotisivut. Ranskan kulttuurikeskus osaa myös varmasti auttaa eteenpäin.
vain aikuiset ajattelevat, että " voi kauhea, vieraalla kielellä..."
Lapsena se oli enemmän leikkiä, ei sitä miettinyt koko ajan, että voivoi tämä on rankkaa ;) Se oli hauskaa ja sitä tunsi olevansa positiivisella tavalla erilainen kuin kaverit. Sai uuden taidon ja uusia sanoja, joilla parjata kavereita. Me myös keksittiin omia sanoja, tyyliin stilkka oli kuulakärkikynä ja fotti oli virhe.
Ne ovat kuitenkin jokapäiväisiä, stressaavia. Ei laiskuudesta johtuvaa.
Ja hei, ap:llahan voi mennä kahteen suuntaan ruuhkissa tuo 1,5 h!
Vierailija:
Ne ovat kuitenkin jokapäiväisiä, stressaavia. Ei laiskuudesta johtuvaa.
Ja hei, ap:llahan voi mennä kahteen suuntaan ruuhkissa tuo 1,5 h!
Tuohon ns muistijälkeen minäkin luotan, eli jotain sinne aivoihin jää. Siitä tämän ketjuni aloitinkin, eli missä ja miten tuon jäljen saa taas kaivettua esiin.
Tiedän, että Itä-Helsingissä Itäkeskuksen peruskoulu on ns kielikoulu. Mutta ei meidän pojat ole mitään kielilahjakkaita yksilöitä, jotka voisivat ottaa noin vain ne viisi kieltä matkan varrella. Tiedän tämän, koska ranskan oppiminen on ollut tosi vaivalloista.
Pitääpä ottaa yhteyttä opetushallitukseen tms ja selvittää kaikki koulumahdollisuudet.
Nyt joudun hakemaan pojat koulusta. Olen kuumeessa, eli särkylääkettä naamaan ja autolla liikenteeseen.... Juu, täällä kun näitä lapsia ei voi päästää mihinkään ilman huoltajia, niin kaipaan ideaa lähikoulusta ja siitä, että 7 v kulkee yksin.
Jos Helsinkiin tai Tampereelle, lapsenne voivat mennä ranskalaiseen kouluun/päiväkotiin. Muistaakseni nimittäin Tampereellakin on jossain koulu, jossa opetetaan lapsillekin jo ranskan kieltä. Nettiosoitetta en tähän hätään löytänyt.
Olen itse käynyt ranskalais-suomalaisen koulun, jonka aloitin kielikylvyssä ummikkosuomalaisena 4-vuotiaana. Natiivit opettajat pitävät huolta siitä, että myös kaksikielisista perheistä tulevat lapset saavat riittävästi haastetta.
Jos nyt muutatte suomeen, eivätkä lapset saa ylläpidettyä ranskan kieltä, se unohtuu tosi nopeasti! Hauskinta varmasti olisi, jos he saisivat jatkaa. Lisäksi ranskalainen kulttuuri on varmaan jollain tavalla tullut tutuksi ja sen luulisi helpottavan kouluympäristöön sopeutumista.