Lue keskustelun säännöt.
MITEN te kestätte yksinhuoltajuutta? Helvetti mikä riittämättömyys, koska pojat...
Ahdistunut äiti
09.08.2017 |
Siis miehen malli puuttuu pojilta. Minä en äitinä pysty sitä antamaan. Kun katson tytärtä, jolla on aikuisen naisen malleja, minä ja äitini esimerkiksi, hänen on hyvä kasvaa ja voin ja osaan olla hänen tukenaan siinä.
Mutta pojat ovat hukassa. Ei ole kukaan näyttämässä esimerkkiä ja mallia miehenä olemisesta, miesten jutuista.. Lasten isä on jo vuosia sitten valinnut alkoholin, mun isä kuollut, kun lapseni olivat pieniä, lähipiirissä ei oikein ketään......
Olen tosi surullinen ja ahdistunut tästä, kun näen, miten he tarvitsisivat jonkun johdattamaan miesten maailmaan, enkä itse siihen pysty. Mikä neuvoksi?
Kommentit (57)
Olen myös kolmen pojan yksinhuoltaja, ja tiedän, että en korvaa puuttuvaa isää. Mutta yritän kovasti, kalastan, korjaan mopoa, kuskaan futistreeneihin. Riittämättömyyden tunne on aina läsnä.
Toisaalta olen myös katsellut lasten kavereiden isiä, yksi juo ja makaa sohvalla, yksi hakkaa lapsen äitiä, muutama elämäntapa työtön... Ei se miehen malli ehjässäkään perheessä välttämättä kummoinen ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli oletko nyt menettänyt otteen ja ajattelet, että "miehenmalli" puhaltaisi pojat takaisin ruotuun? Päätellen noista "ei noita saa sinne, tänne tai tonne..."-vastauksista. Kai ne jossain käy, eikö siellä ole isiä ja muita poikia? Siitä voisi aloittaa. Ystäväni yksinhuoltaja oli iloinen, kun poika kiinnostui harrasteautoista jne. Oli isiä ja poikia, joista ottaa mallia.
No nää on teinejä, lähes aikuisia jo. Vuosia olen yrittänyt voimavarojeni rajoissa patistaa vaikka mihin harrastuksiin ja raahata sinne ja tänne, mutta en tiedä onko siitä ollut iloa. Pojat on yhtä vastahankaisia kaikkien mun ideoideni suhteen, kuin heidän isänsä :(
Tuossapa se ongelma piilee. Suurimmalla osalla ihmisistä nousee niskakarvat pystyyn, kun heitä koitetaan patistaa johonkin asiaan. Patistamisen sijasta pitää innostaa. Poikien yksinhuoltajana, jos isä puuttuu kuvioista, joutuu kiinnostumaan myös poikien maailmasta. Kiinnostumaan aidosti, jotta voi poikiaan myös innostaa. Oma poikani on kiinnostunut politiikasta ja tietotekniikasta kuten minäkin.
Ja mitä tulee esimerkiksi johonkin jääkiekkoon tai jalkapalloon, niin kaikissa tuttavaperheissäni (myös ydinperheissä) näihin harrastuksiin lapsia kuskaa äiti eikä isä. Isä vain silloin, jos äidillä on jotain niin tärkeää menoa, ettei sitä voi millään siirtää tai perua lasten harrastusten vuoksi.
Hyvä puoli on, että poikasi ovat jo lähes aikuisia. Voivat pian itse päättää, mitä haluavat tehdä. Turha sun on patistaa heitä mihinkään sellaiseen poikien juttuun, joka ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa itseäsikään.
Vierailija kirjoitti:
Ei sua kukaan ivaa, vaan sun ajattelu on nyt juuttunut mies-nais-akselille. Ei me nyt niin erilaisia olla.
Opeta poikasi laittaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, niin heissä on jo enemmän miestä kuin suurimmassa osassa.
No on naistenjutut ja miestenjutut. Tyttären kanssa voidaan jakaa paljon semmosia asioita, mitä ei taas poikien. Tottakai ne ruokaa osaa laittaa ja pyykkiä pestä, ei mistään niin hölmöistä jutuista oo kyse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sua kukaan ivaa, vaan sun ajattelu on nyt juuttunut mies-nais-akselille. Ei me nyt niin erilaisia olla.
Opeta poikasi laittaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, niin heissä on jo enemmän miestä kuin suurimmassa osassa.No on naistenjutut ja miestenjutut. Tyttären kanssa voidaan jakaa paljon semmosia asioita, mitä ei taas poikien. Tottakai ne ruokaa osaa laittaa ja pyykkiä pestä, ei mistään niin hölmöistä jutuista oo kyse!
Vika on oikeasti siinä, että et ole itse kiinnostunut mistään "miestenjutuista". Jos olisit, voisit jakaa poikiesi kanssa vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli oletko nyt menettänyt otteen ja ajattelet, että "miehenmalli" puhaltaisi pojat takaisin ruotuun? Päätellen noista "ei noita saa sinne, tänne tai tonne..."-vastauksista. Kai ne jossain käy, eikö siellä ole isiä ja muita poikia? Siitä voisi aloittaa. Ystäväni yksinhuoltaja oli iloinen, kun poika kiinnostui harrasteautoista jne. Oli isiä ja poikia, joista ottaa mallia.
No nää on teinejä, lähes aikuisia jo. Vuosia olen yrittänyt voimavarojeni rajoissa patistaa vaikka mihin harrastuksiin ja raahata sinne ja tänne, mutta en tiedä onko siitä ollut iloa. Pojat on yhtä vastahankaisia kaikkien mun ideoideni suhteen, kuin heidän isänsä :(
Tuossapa se ongelma piilee. Suurimmalla osalla ihmisistä nousee niskakarvat pystyyn, kun heitä koitetaan patistaa johonkin asiaan. Patistamisen sijasta pitää innostaa. Poikien yksinhuoltajana, jos isä puuttuu kuvioista, joutuu kiinnostumaan myös poikien maailmasta. Kiinnostumaan aidosti, jotta voi poikiaan myös innostaa. Oma poikani on kiinnostunut politiikasta ja tietotekniikasta kuten minäkin.
Ja mitä tulee esimerkiksi johonkin jääkiekkoon tai jalkapalloon, niin kaikissa tuttavaperheissäni (myös ydinperheissä) näihin harrastuksiin lapsia kuskaa äiti eikä isä. Isä vain silloin, jos äidillä on jotain niin tärkeää menoa, ettei sitä voi millään siirtää tai perua lasten harrastusten vuoksi.
Hyvä puoli on, että poikasi ovat jo lähes aikuisia. Voivat pian itse päättää, mitä haluavat tehdä. Turha sun on patistaa heitä mihinkään sellaiseen poikien juttuun, joka ei kiinnosta palaneen puupennin vertaa itseäsikään.
No voi hyvää päivää! Juuri se tässä onkin, kun en kyken harrastus ynnä muu -malliksi sekä tytöille, että pojille! Tytär on seurannut mun mallia, on innostunut ja aktiivinen, kuten minäkin, mutta pojat ei. Ei vaikka olen innostanut JA myös patistanut kun ei sitä innostusta ole heihin millään siirtynyt.
Kykeneväisyyttä ja resursseja toki rajaa HIEMAN sekin, että on pitänyt yksin repiä leipää pöytään, eikä ole ollut sitä toista aikuista edes takavahvistajana eikä kannustajana mihinkään harrastusviemisiin eikä mihinkään muuhunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon täysin, että haluaa pojalleen miehen mallin. Miksi ei tytölleenkin. Toisaalta voidaan kysyä, että haluaako äiti jakaa kasvatusvastuuta ja antaa lapsilleen muitakin läheisiä esimerkkejä kuin vain mitä itse on. Oli tämä toinen osapuoli mitä sukupuolta tahansa, mutta erilainen ihminen kuitenkin kuin mitä äiti on. Eli että on kaksi kasvattajaa, joilla on eri mielenkiinnon kohteet ja jotka ovat erilaisia.
Mielestäni isää ei lapselle korvaa mikään. Isä on tärkeä asia lapselle, yhtä tärkeä kuin äitikin. Tässä oma mielipiteeni lyhyesti, tosin aihetta voisin analysoida pidempäänkin. Ja alkoholistikin voi raitistua. Tapasin 10v kuivilla olleen miehen, joka harmitteli, että aikuiset lapset eivät enää häntä halua nähdä. Sanoin hänelle, että älä luovuta, koska kukaan ei lapsillesi korvaa täysin omaa biologista isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sua kukaan ivaa, vaan sun ajattelu on nyt juuttunut mies-nais-akselille. Ei me nyt niin erilaisia olla.
Opeta poikasi laittaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, niin heissä on jo enemmän miestä kuin suurimmassa osassa.No on naistenjutut ja miestenjutut. Tyttären kanssa voidaan jakaa paljon semmosia asioita, mitä ei taas poikien. Tottakai ne ruokaa osaa laittaa ja pyykkiä pestä, ei mistään niin hölmöistä jutuista oo kyse!
Vika on oikeasti siinä, että et ole itse kiinnostunut mistään "miestenjutuista". Jos olisit, voisit jakaa poikiesi kanssa vaikka mitä.
Niin, olen nainen ja olen osannut ja kyennyt näyttämään selkeästi hyvää mallia tyttärelleni JA elättämään, ruokkimaan ja huoltamaan tämän koko poppoon, MUTTA, kuten aloituksessa mainitsin, minusta ei ole enää riittänyt MIEHENmalliksi, kun en ole mies ja resurssini ihan ihmisenäkin ovat rajalliset, JOSTA nimenomaisesti koen riittämättömyyttä. TOTTAKAI haluaisin olla sekä äiti että isä että kaikkivaltia, mutta EN RIITÄ ENKÄ PYSTY YKSIN KAIKKEEN.
ONKO tässä vielä jotain epäselvyyttä tai morkattavaa??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskusteluketju osoittaa hyvin tasa-arvoisen avioliittolain ongelman. Kyllähän kaksi samaa sukupuolta olevaa voi rakastaa lapsiaan, mutta se ei riitä. Vastakkaisen sukupuolen malli jää saamattta, mikä voi aiheuttaa ongelmia myöhemmässä elämässä. Toivoisin, että jokainen homointoinen (tältä palstalta nitä löytyy) miettisi vielä kerran, että onko hyvä, että lapsille aiheutetaan tietoisesti toisen sukupuolen mallin puuttuminen ja siitä aiheutuvat ongelmat, mitä ap ruotii.
Ap:lle sanoisin itsekin, että eikai muu auta, kuin yrittää saada miehenmalli harrastusten, suvun tms. kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sua kukaan ivaa, vaan sun ajattelu on nyt juuttunut mies-nais-akselille. Ei me nyt niin erilaisia olla.
Opeta poikasi laittaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, niin heissä on jo enemmän miestä kuin suurimmassa osassa.No on naistenjutut ja miestenjutut. Tyttären kanssa voidaan jakaa paljon semmosia asioita, mitä ei taas poikien. Tottakai ne ruokaa osaa laittaa ja pyykkiä pestä, ei mistään niin hölmöistä jutuista oo kyse!
Vika on oikeasti siinä, että et ole itse kiinnostunut mistään "miestenjutuista". Jos olisit, voisit jakaa poikiesi kanssa vaikka mitä.
Niin, olen nainen ja olen osannut ja kyennyt näyttämään selkeästi hyvää mallia tyttärelleni JA elättämään, ruokkimaan ja huoltamaan tämän koko poppoon, MUTTA, kuten aloituksessa mainitsin, minusta ei ole enää riittänyt MIEHENmalliksi, kun en ole mies ja resurssini ihan ihmisenäkin ovat rajalliset, JOSTA nimenomaisesti koen riittämättömyyttä. TOTTAKAI haluaisin olla sekä äiti että isä että kaikkivaltia, mutta EN RIITÄ ENKÄ PYSTY YKSIN KAIKKEEN.
ONKO tässä vielä jotain epäselvyyttä tai morkattavaa??!!
Mitä sä mulle keuhkoat? Luuletko olevasi ainoa yksinhuoltaja, jolla on tyttäriä ja poikia? Myös mulla on ja siitä huolimatta olen osannut ja halunnut kiinnostua MYÖS poikani elämästä enkä vain tyttäreni elämästä. Ja lisäksi vielä tehnyt töitä elättääkseni perheeni. Ei minustakaan ole miehen malliksi, mutta se ei estä mua tekemästä poikani kanssa asioita, joista pojat ovat yleensä kiinnostuneita. Ei se niin mene, että vastakkaista sukupuolta olevalle lapselle riittäisi vain ruoka ja vaatteet, kyllä heidän elämästään ja maailmastaan pitää olla kiinnostunutkin ja tehdä heidän kanssaan asioita. Jos käy niin - kuten itselleni - että jää nuorena leskeksi, niin silloin pitää vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa opetella ja tehdä asioita, joita lapset eivät enää isänsä kanssa voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikista isistä ole miehenmalliksi. Koulussa mies opettaja, harrastuksissa miesvalmentaja, ukki .
Lapsen ystävien isät voivat myös olla malliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi tajusin jo kakskymppisenä, etten sotke lapsia elämääni. Yks elämä elettävänä ja lapsissa valtava vastuu. Kaipa olen sitte jonku mielestä narsisti, mutta itte aattelen, että päätökseni ansiosta yksikään lapsi ei haistele vanhalle kaljalle haisevaa ukkoa. Ihan tyytyväinen näin. Ku kattelee ynpärilleen, niin toivoo, että moni muukin äijä (ja nainen) ois valinnu hieman toisin. Tältä kuulostaa myös avaajan ukko.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ystävien isät voivat myös olla malliksi.
Meinasin kirjoittaa ihan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pärjäsin ihan hyvin naisten kasvattamana. TVstä tuli Bond siitä sain mallia. Minusta tuntuu että olen myös oppinut kunnioittamaan naisia vähän jo liikaakin
Vierailija kirjoitti:
Itse pärjäsin ihan hyvin naisten kasvattamana. TVstä tuli Bond siitä sain mallia. Minusta tuntuu että olen myös oppinut kunnioittamaan naisia vähän jo liikaakin
Ja tämäkö nyt sitten todistaa apn huolen aiheettomaksi?
Ai, minä kahden pojan yh:na oletin otsikosta, että ap:n riittämättömyys koskisi esim. kurinpitoa. Itsellä meinaa tulla kirosanat usein mieleen kun saa vääntää kahden ehdottomasti isääntä tulleen luupään kanssa joka asiasta. Olis se hienoa, kun olisi joku itseäni suurempi ja vahvempi auktoriteetti tässä perheessä, mutta en toisaalta kestäisi itse alistua sille, joten yyhoona mennään ja huudetaan, vängätään ja rangaistaan noita v*tun teinihirviöitä.
Kyllä minä olen kiinnostunut poikieni elämästä ja jutuista, ihan niinkuin tyttärenikin, en minä sitä tarkoita. Tarkoitan sellaisia miestenasioita, joista mulla ei ole eikä voi olla kokemusta, kuten vaikka parranajo, miesten väliset kaverisuhteet, ylipäänsä miehinen logiikka asioissa. Samaan tyyliin, kuin voi olla yh-isälle vierasta puhua menkoista tai vaikka meikeistä ja tyttöjenjutuista, naisten sosiaalisista kuvioista yms...
Meillä ei ole suvussa eikä tuttavapiirissä ketään. Molemmat pojat ovat melko epäsosiaalisia, eivät paljoa käy kavereillaan, joten sitä miehenmallia ei ehkä sieltäkään saa.. Omaa isäänsä karsastaat sen juomisen takia ja ovat vannoneet, että semmoisiksi eivät ainakaan rupea, mikä on tietysti hyvä. Mutta millaisiksi sitten? Olen ottanut asiaa puheeksi, kuka olisi hyvä malli, mutta tuntuu olevan vaikea heidän ajatella sellaiseksi ketään miestä.
Toisen pojan tyttöystävän isä voisi olla ainakin sille pojalle mallina, kun näkevät paljon, mutta hän on hirmuisen nössö ja selvästi tossunalla koko perheessä, hieman vahvempi olisi ehkä kuitenkin parempi malli... Joku Bondi tosin jo liian epätodellinen =D
Onko täällä palstalla miehiä? Kertoisitteko mistä te olette ottaneet miehenmallia - omasta isästä vai jostakin toisesta?
Ja vielä tyttärestäni sen verran, että hän on lapsista ainoa, joka jotenkin tulee toimeen isänsä kanssa, ihan jo sosiaalisuutensa ansiosta. Poikia isänsä jopa syrjii, että välien rikkoutuminen on ollut molemminpuolista. Voi sekin vaikuttaa?
Ei sua kukaan ivaa, vaan sun ajattelu on nyt juuttunut mies-nais-akselille. Ei me nyt niin erilaisia olla.
Opeta poikasi laittaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, niin heissä on jo enemmän miestä kuin suurimmassa osassa.