MITEN te kestätte yksinhuoltajuutta? Helvetti mikä riittämättömyys, koska pojat...

Eihän aikuinen ihminen mitään valmiita malleja tarvitse! Jos on jo siinä iässä, että tyttöystäväkin löytyy, osaa varmaan lukea ja tarkkailla ympäristöään itsekin. Miehiä on miljardeja, ja kaikki erilaisia. Jokainen saa olla sellainen kuin on ja ajaa partansa tai olla ajamatta ihan niin kuin parhaaksi katsoo.

Missä se näkyy? Meillä ei ole koskaan ollut isää tai isäpuoli kuvioissa. Silti tuo teini on kasvanut mieheksi. Tuntuu, että malliin on vaikuttanut kaverit eniten. Arvot ovat tulleet minulta. Ihan hän osaa korjata fillarit ja tavarat ja puhua autoista. Mikähän se miehenfokus oikein on? Ihan miehekäs poika eikä mikään "äidinpoika". Eihän kaikki mallit ole edes hyviä. Esim. Alkoholisti vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Ai, minä kahden pojan yh:na oletin otsikosta, että ap:n riittämättömyys koskisi esim. kurinpitoa. Itsellä meinaa tulla kirosanat usein mieleen kun saa vääntää kahden ehdottomasti isääntä tulleen luupään kanssa joka asiasta. Olis se hienoa, kun olisi joku itseäni suurempi ja vahvempi auktoriteetti tässä perheessä, mutta en toisaalta kestäisi itse alistua sille, joten yyhoona mennään ja huudetaan, vängätään ja rangaistaan noita v*tun teinihirviöitä.

No tämä on yksi juttu kanssa, missä se isä ja mies olisi kyllä hyvä! Poikien kanssa joutuu vääntämään ihan huomattavan paljon enemmän kaikista asioista kuin tuon tyttären. En tosin tiedä, johtuuko se sukupuolesta vai luonteesta, isänsä luonteen on noi minunkin pojat selkeästi ja pakko sanoa että valitettavasti perineet.

Joskus kun oli oikein paha vääntö jomman kumman pojan kanssa, koetin soittaa heidän isälle, että voisiko ottaa kantaa ja vaikka puhua poikansa kanssa, kun nyt minun logiikkani ei ymmärrä tätä miehistä näkökulmaa asiaan, jota poikani yritti kertoa. Isänsä oli hyvällä päällä, suostui puhumaan pojan kanssa jotain, mutta lopuksi nauroi mulle ja vittuili, että kannattais pitää lapset paremmin kurissa.

Sepä muistitti, että on se vaan helvetin hyvä, ettei hän ole tässä arjessa enää hankaloittamassa asioita enempää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen kiinnostunut poikieni elämästä ja jutuista, ihan niinkuin tyttärenikin, en minä sitä tarkoita. Tarkoitan sellaisia miestenasioita, joista mulla ei ole eikä voi olla kokemusta, kuten vaikka parranajo, miesten väliset kaverisuhteet, ylipäänsä miehinen logiikka asioissa. Samaan tyyliin, kuin voi olla yh-isälle vierasta puhua menkoista tai vaikka meikeistä ja tyttöjenjutuista, naisten sosiaalisista kuvioista yms...

Meillä ei ole suvussa eikä tuttavapiirissä ketään. Molemmat pojat ovat melko epäsosiaalisia, eivät paljoa käy kavereillaan, joten sitä miehenmallia ei ehkä sieltäkään saa.. Omaa isäänsä karsastaat sen juomisen takia ja ovat vannoneet, että semmoisiksi eivät ainakaan rupea, mikä on tietysti hyvä. Mutta millaisiksi sitten? Olen ottanut asiaa puheeksi, kuka olisi hyvä malli, mutta tuntuu olevan vaikea heidän ajatella sellaiseksi ketään miestä.

Toisen pojan tyttöystävän isä voisi olla ainakin sille pojalle mallina, kun näkevät paljon, mutta hän on hirmuisen nössö ja selvästi tossunalla koko perheessä, hieman vahvempi olisi ehkä kuitenkin parempi malli... Joku Bondi tosin jo liian epätodellinen =D

Onko täällä palstalla miehiä? Kertoisitteko mistä te olette ottaneet miehenmallia - omasta isästä vai jostakin toisesta? 

Ja vielä tyttärestäni sen verran, että hän on lapsista ainoa, joka jotenkin tulee toimeen isänsä kanssa, ihan jo sosiaalisuutensa ansiosta. Poikia isänsä jopa syrjii, että välien rikkoutuminen on ollut molemminpuolista. Voi sekin vaikuttaa?

Toisella pojalla on miehen malli elämässä, mutta hän ei kelpaa? Huomaatko mitään vikaa suhtautumisessasi poikasi tyttöystävän vanhempiin? Olisit iloinen, että pojalla on tyttöystävä ja perhekin kunnollinen. Sä vaadit kuule ap vähän liikaa, aina voi saada sitä komeinta tai kauneinta kumppania, makeimpia kavereita tai avuliaimpia naapureita sekä ahkerimpia lapsia ja rakastavia vanhempia tai sukua. Kuulostat kilttimieheltä ja kivikissaäidiltä, ongelmasi vain on sinun mielestäsi oikeanlaisen miehisyyden mallin puuttuminen pyypyyhedelmiltäsi. Etkö ole uutta kunnollista miestä etsinyt?

Onkohan ap:lla jotenkin romantisoitu kuva isä-poika suhteesta, kuinka paljon isät oikeasti esim. kalastavat, pelaavat futista ja korjaavat fillareita poikiensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen kiinnostunut poikieni elämästä ja jutuista, ihan niinkuin tyttärenikin, en minä sitä tarkoita. Tarkoitan sellaisia miestenasioita, joista mulla ei ole eikä voi olla kokemusta, kuten vaikka parranajo, miesten väliset kaverisuhteet, ylipäänsä miehinen logiikka asioissa. Samaan tyyliin, kuin voi olla yh-isälle vierasta puhua menkoista tai vaikka meikeistä ja tyttöjenjutuista, naisten sosiaalisista kuvioista yms...

Meillä ei ole suvussa eikä tuttavapiirissä ketään. Molemmat pojat ovat melko epäsosiaalisia, eivät paljoa käy kavereillaan, joten sitä miehenmallia ei ehkä sieltäkään saa.. Omaa isäänsä karsastaat sen juomisen takia ja ovat vannoneet, että semmoisiksi eivät ainakaan rupea, mikä on tietysti hyvä. Mutta millaisiksi sitten? Olen ottanut asiaa puheeksi, kuka olisi hyvä malli, mutta tuntuu olevan vaikea heidän ajatella sellaiseksi ketään miestä.

Toisen pojan tyttöystävän isä voisi olla ainakin sille pojalle mallina, kun näkevät paljon, mutta hän on hirmuisen nössö ja selvästi tossunalla koko perheessä, hieman vahvempi olisi ehkä kuitenkin parempi malli... Joku Bondi tosin jo liian epätodellinen =D

Onko täällä palstalla miehiä? Kertoisitteko mistä te olette ottaneet miehenmallia - omasta isästä vai jostakin toisesta? 

Ja vielä tyttärestäni sen verran, että hän on lapsista ainoa, joka jotenkin tulee toimeen isänsä kanssa, ihan jo sosiaalisuutensa ansiosta. Poikia isänsä jopa syrjii, että välien rikkoutuminen on ollut molemminpuolista. Voi sekin vaikuttaa?

Toisella pojalla on miehen malli elämässä, mutta hän ei kelpaa? Huomaatko mitään vikaa suhtautumisessasi poikasi tyttöystävän vanhempiin? Olisit iloinen, että pojalla on tyttöystävä ja perhekin kunnollinen. Sä vaadit kuule ap vähän liikaa, aina voi saada sitä komeinta tai kauneinta kumppania, makeimpia kavereita tai avuliaimpia naapureita sekä ahkerimpia lapsia ja rakastavia vanhempia tai sukua. Kuulostat kilttimieheltä ja kivikissaäidiltä, ongelmasi vain on sinun mielestäsi oikeanlaisen miehisyyden mallin puuttuminen pyypyyhedelmiltäsi. Etkö ole uutta kunnollista miestä etsinyt?

Niin totta, kyllä minusta olisi kiva, että se miehenmalli olisi sitten kanssa kunnollinen ja miehekäs, sellaiseksi toivoisin omien poikieni kasvavan, en nössöiksi. Sekö on paha, että sellaista toivon?

Mun oma aika on mennyt, kuten aikaisemmin kerroin, erosta selviämiseen ja perheen elatukseen ja huoltamiseen, en ole paljoa miehiä tässä ehtinyt katsella. Vuosien varrella pari suhteentynkää on ollut, ihan kunnollisenoloisia aluksi, toinen otti toisen pojan silloin kesätöihinkin yritykseensä, kunnes paljastui, että hän oli unohtanut kertoa olevansa naimisissa! No se siitä sen miehen kunnollisuudesta. Taisi olla melkoinen pettymys mun pojallekin, että paljastui semmoiseksi huijariksi. Toinen mies oli periaatteessa kanssa ihan kunnollinen, mutta äärimmäisen läheisriippuvainen, olisi pitänyt keskittyä vain häneen, oli mustasukkainen lapsistanikin, joten en voinut sellaista katsella. Huono malli siis hänkin.

Vaikka haluaisin, niin mulla ei ole resursseja ajallisesti eikä henkisesti alkaa ketään uutta tähän nyt katsomaan, tää perhe-elämä ja vaativa työ vie sen verran tarkkaan mun mehut. 

Kyllä ne lapset nappaa ja muodostaa sen miehenmallin muualta jos ei oma isä sellainen kykene olemaan. Minun poikani on vasta kolmevuotias, joten apn teinikuvioihin en vielä osaa ottaa kantaa. Meillä on myös tähän mennessä ollut onnekas tilanne, että viikottain näemme joitain lähipiirissä olevia miehiä, isoisää tai enoa, tai tuttavaperheiden miehiä. Selkeästi näkee, että lapseni oikein imee itseensä sitä miesten kanssa vietettyä aikaa ja samaistuu erittäin paljon. On se miehen malli varmasti erittäin tärkeä poikien identiteetin rakentumisessa.

Miehen malleja on monenlaisia, kuten on poikiakin. Itse olen isä ja pelaan pallopelejä, mutta poikaani ei liikuntaharrastukset juurikaan kiinnosta. No pelaan minä jonkin verran tietokonepelejäkin, ja niihin poikani on hulluna. En kalasta, en harrasta mopoja, enkä ole mikään taitava remonttireiska tai mökkeilijä. Pieniä nikkarointeja osaan tehdä. Tykkään kokata ja teen ihan perus kotitöitä kuten pyykinpesu, siivoaminen, tiskien hoitaminen, kaupassakäynti.

Itse näkisin miehen mallissa tärkeimpänä sen, että mieskin on mukana perus arjessa ja osaa olla lasten kanssa. Oli ne tekemiset tai harrastukset mitä hyvänsä. Toisena sitten se, että lapset näkee miten mies kohtelee naista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen kiinnostunut poikieni elämästä ja jutuista, ihan niinkuin tyttärenikin, en minä sitä tarkoita. Tarkoitan sellaisia miestenasioita, joista mulla ei ole eikä voi olla kokemusta, kuten vaikka parranajo, miesten väliset kaverisuhteet, ylipäänsä miehinen logiikka asioissa. Samaan tyyliin, kuin voi olla yh-isälle vierasta puhua menkoista tai vaikka meikeistä ja tyttöjenjutuista, naisten sosiaalisista kuvioista yms...

Meillä ei ole suvussa eikä tuttavapiirissä ketään. Molemmat pojat ovat melko epäsosiaalisia, eivät paljoa käy kavereillaan, joten sitä miehenmallia ei ehkä sieltäkään saa.. Omaa isäänsä karsastaat sen juomisen takia ja ovat vannoneet, että semmoisiksi eivät ainakaan rupea, mikä on tietysti hyvä. Mutta millaisiksi sitten? Olen ottanut asiaa puheeksi, kuka olisi hyvä malli, mutta tuntuu olevan vaikea heidän ajatella sellaiseksi ketään miestä.

Toisen pojan tyttöystävän isä voisi olla ainakin sille pojalle mallina, kun näkevät paljon, mutta hän on hirmuisen nössö ja selvästi tossunalla koko perheessä, hieman vahvempi olisi ehkä kuitenkin parempi malli... Joku Bondi tosin jo liian epätodellinen =D

Onko täällä palstalla miehiä? Kertoisitteko mistä te olette ottaneet miehenmallia - omasta isästä vai jostakin toisesta? 

Ja vielä tyttärestäni sen verran, että hän on lapsista ainoa, joka jotenkin tulee toimeen isänsä kanssa, ihan jo sosiaalisuutensa ansiosta. Poikia isänsä jopa syrjii, että välien rikkoutuminen on ollut molemminpuolista. Voi sekin vaikuttaa?

Google ja Youtube on keksitty. Nuoret pojat osaavat jo etsiä tietoa itsekin mm parranajosta, kun sen ensimmäisen kerran joutuvat tekemään. Jos omat poikasi eivät osaa hakea tietoa, opasta heitä. Oma poikani hakee vaikka mitä ohjeita netistä aina viemäreiden avauksesta lähtien. Ei mullakaan ruuanlaittotaito ollut mikään sisäsyntyinen sukupuolestani johtuva taito vaan ihan on pitänyt opetella. Nykyisin on helppoa, kun nuoret löytävät kaikkeen ohjeen netistä.

Mitä tulee tuohon tyttöystävän isään, niin nössö mies voi kuitenkin olla paljon parempi mies kuin alkoholistimies. Poikiesi elämässä tulee olemaan vielä monia roolimalleja, sekä hyviä että huonoja. Jos sulla on kurinpito-ongelmia, niin se johtuu ihan sinusta itsestäsi. Sun olisi pitänyt alusta lähtien olla myös po jillesi auktoriteetti. Tosin jos nuo ongelmat liittyvät vain teini-ikään, niin menevät ajan myötä  ohi. Tärkeintä on, että olet itse sellainen vanhempi, jota poikasi voivat kunnioittaa sekä naisena että vanhempana. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap:lla jotenkin romantisoitu kuva isä-poika suhteesta, kuinka paljon isät oikeasti esim. kalastavat, pelaavat futista ja korjaavat fillareita poikiensa kanssa?

En tarkoita pelkästään mitään tekemistä vaan ihan olemista, miehenä olemisen mallia. 

Tuleeko se mallin puute ongelmaksi silloin kun esim. Tyttöystävä vaatii että poikaystävän pitää olla isänsä kaltainen? Eikö ihmisiin suhtauduta yksilöinä? Omat poikani kalastavat, pelaavat jalkapalloa ja jääkiekkoa minusta huolimatta. Pukeutuvatkin oman mielensä mukaa. Jos he itse eivät hanki ja korjaa omia mopojasn, niin ei niitä kukaan muukaan hanki. Ehkä he ovat joutuneet ajattelemaan ja tekemään itsenäisesti asiat liian nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Miehen malleja on monenlaisia, kuten on poikiakin. Itse olen isä ja pelaan pallopelejä, mutta poikaani ei liikuntaharrastukset juurikaan kiinnosta. No pelaan minä jonkin verran tietokonepelejäkin, ja niihin poikani on hulluna. En kalasta, en harrasta mopoja, enkä ole mikään taitava remonttireiska tai mökkeilijä. Pieniä nikkarointeja osaan tehdä. Tykkään kokata ja teen ihan perus kotitöitä kuten pyykinpesu, siivoaminen, tiskien hoitaminen, kaupassakäynti.

Itse näkisin miehen mallissa tärkeimpänä sen, että mieskin on mukana perus arjessa ja osaa olla lasten kanssa. Oli ne tekemiset tai harrastukset mitä hyvänsä. Toisena sitten se, että lapset näkee miten mies kohtelee naista.

Tämä! Ei se tekeminen vaan oleminen. Asenteet ja suhtautuminen, esim just naisiin. Semmoista miehenmallia tarkoitan. 

Mun pojat ovat perineet isänsä luonnetta ja asennoituvat etenkin nyt teini-iässä minuun samoi kuin isänsä aikoinaan. Se minua huolettaa ja pelottaa. Vaikka on mulla on ollut pari suhdetta tässä mallina, joissa minuun on suhtauduttu hyvin, se malli ei ole niin vaikuttanut, kuin isänsä, jota mallia näkivät kuitenkin melko monta vuotta. Toivon, että tää on vain teini-ikää ja menee ohi, kun miehistyvät, mutta helpommin varmaan, jos olisi malli jostakin toisesta miesasenteesta.

Olisiko se ongelma kuitenkin, että aloittaja tarvitsisi tukea kasvatukseen? Itse en ole ollut huolissani poikien kasvamisesta vaan omasta epävarmuudestani. Olisi kiva saada tukea hankalissa tilanteissa ja päätöksissä. Ja olisi kiva välillä delegoida vastuu jollekin muulle. Ja tosiaan välillä joutuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle parranajo-opastamisineen yms. Kavereilta ne oppii tuonkin yksityiskohdat ja osaavat vaatia parhaita välineitä yms.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se ongelma kuitenkin, että aloittaja tarvitsisi tukea kasvatukseen? Itse en ole ollut huolissani poikien kasvamisesta vaan omasta epävarmuudestani. Olisi kiva saada tukea hankalissa tilanteissa ja päätöksissä. Ja olisi kiva välillä delegoida vastuu jollekin muulle. Ja tosiaan välillä joutuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle parranajo-opastamisineen yms. Kavereilta ne oppii tuonkin yksityiskohdat ja osaavat vaatia parhaita välineitä yms.

Kyllä kiitos! Tukea ja sitä, että joku muukin ottaisi vastuuta. Sellaiseksi haluaisin poikieni kasvavan, vastuuntuntoisiksi. Sellaista vastuuntuntoisen miehen mallia en voi heille näyttää. Ainoastaan vastuuntuntoisen naisen mallia. Tytär on sen omaksunut. Pojat ovat ottaneet mallia vastuuntunnottomasta isästään. Olen koettanut heille antaa vastuuta ihan kasvatuksellisesti vaikka meidän lemmikeistä, kotitöistä, yms.. mutta sepä ei tunnu heihin tarttuvan, ehkä kun ei ole sellaista malllia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen malleja on monenlaisia, kuten on poikiakin. Itse olen isä ja pelaan pallopelejä, mutta poikaani ei liikuntaharrastukset juurikaan kiinnosta. No pelaan minä jonkin verran tietokonepelejäkin, ja niihin poikani on hulluna. En kalasta, en harrasta mopoja, enkä ole mikään taitava remonttireiska tai mökkeilijä. Pieniä nikkarointeja osaan tehdä. Tykkään kokata ja teen ihan perus kotitöitä kuten pyykinpesu, siivoaminen, tiskien hoitaminen, kaupassakäynti.

Itse näkisin miehen mallissa tärkeimpänä sen, että mieskin on mukana perus arjessa ja osaa olla lasten kanssa. Oli ne tekemiset tai harrastukset mitä hyvänsä. Toisena sitten se, että lapset näkee miten mies kohtelee naista.

Tämä! Ei se tekeminen vaan oleminen. Asenteet ja suhtautuminen, esim just naisiin. Semmoista miehenmallia tarkoitan. 

Mun pojat ovat perineet isänsä luonnetta ja asennoituvat etenkin nyt teini-iässä minuun samoi kuin isänsä aikoinaan. Se minua huolettaa ja pelottaa. Vaikka on mulla on ollut pari suhdetta tässä mallina, joissa minuun on suhtauduttu hyvin, se malli ei ole niin vaikuttanut, kuin isänsä, jota mallia näkivät kuitenkin melko monta vuotta. Toivon, että tää on vain teini-ikää ja menee ohi, kun miehistyvät, mutta helpommin varmaan, jos olisi malli jostakin toisesta miesasenteesta.

Tuossahan he juuri sitten ovat saaneet sitä miehenmallia. Siis isänsä suhtautumisessa sinuun. Uskon, että omat poikani isättömyydessään joutuvat havainnoimaan ja seulomaan kriittisesti ympäristöään ja malleja. Juuri oli ohjelma hirviä isän kanssa kasvaneesta pojasta joka niin halusi olla isänsä kaltainen. Hän kidutti ja tappoikin isänsä kanssa ihmisiä. Nyt hän kritisoi sitä halutaan olla samanlainen kuin isänsä. Eli lapsi voi kasvaa kyseenalaistamatta mitään. Tai sitten hän voi kasvaa havannoimalla ajatuksen kanssa. Oma kasvatusperiaatteni on olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se ongelma kuitenkin, että aloittaja tarvitsisi tukea kasvatukseen? Itse en ole ollut huolissani poikien kasvamisesta vaan omasta epävarmuudestani. Olisi kiva saada tukea hankalissa tilanteissa ja päätöksissä. Ja olisi kiva välillä delegoida vastuu jollekin muulle. Ja tosiaan välillä joutuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle parranajo-opastamisineen yms. Kavereilta ne oppii tuonkin yksityiskohdat ja osaavat vaatia parhaita välineitä yms.

Kyllä kiitos! Tukea ja sitä, että joku muukin ottaisi vastuuta. Sellaiseksi haluaisin poikieni kasvavan, vastuuntuntoisiksi. Sellaista vastuuntuntoisen miehen mallia en voi heille näyttää. Ainoastaan vastuuntuntoisen naisen mallia. Tytär on sen omaksunut. Pojat ovat ottaneet mallia vastuuntunnottomasta isästään. Olen koettanut heille antaa vastuuta ihan kasvatuksellisesti vaikka meidän lemmikeistä, kotitöistä, yms.. mutta sepä ei tunnu heihin tarttuvan, ehkä kun ei ole sellaista malllia?

Mutta ongelmahan ei nyt sitten olekaan sun yksinhuoltajuudessasi. Ihan saman mallin poikasi olisivat saaneet isästään, vaikka et olisi eronnutkaan. Olisihan sun silloinkin pitänyt löytää jostain joku vastuuntuntoisen miehen malli pojillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se ongelma kuitenkin, että aloittaja tarvitsisi tukea kasvatukseen? Itse en ole ollut huolissani poikien kasvamisesta vaan omasta epävarmuudestani. Olisi kiva saada tukea hankalissa tilanteissa ja päätöksissä. Ja olisi kiva välillä delegoida vastuu jollekin muulle. Ja tosiaan välillä joutuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle parranajo-opastamisineen yms. Kavereilta ne oppii tuonkin yksityiskohdat ja osaavat vaatia parhaita välineitä yms.

Kyllä kiitos! Tukea ja sitä, että joku muukin ottaisi vastuuta. Sellaiseksi haluaisin poikieni kasvavan, vastuuntuntoisiksi. Sellaista vastuuntuntoisen miehen mallia en voi heille näyttää. Ainoastaan vastuuntuntoisen naisen mallia. Tytär on sen omaksunut. Pojat ovat ottaneet mallia vastuuntunnottomasta isästään. Olen koettanut heille antaa vastuuta ihan kasvatuksellisesti vaikka meidän lemmikeistä, kotitöistä, yms.. mutta sepä ei tunnu heihin tarttuvan, ehkä kun ei ole sellaista malllia?

Mutta ongelmahan ei nyt sitten olekaan sun yksinhuoltajuudessasi. Ihan saman mallin poikasi olisivat saaneet isästään, vaikka et olisi eronnutkaan. Olisihan sun silloinkin pitänyt löytää jostain joku vastuuntuntoisen miehen malli pojillesi.

Niin kuten aikaisemmin totesin, olisi pitänyt erota paljon paljon aikaisemmin. No sille ei enää voi mitään, sellaisen paskan mallin ovat jo ehtineet omaksua. Mitäs nyt? Voiko tälle tehdä enää yhtään mitään?