Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita herkästi töistä ahdistuvia/uupuvia? Tuntuu, että en selviä työelämästä :o! Mikä auttaisi jaksamaan?
09.08.2017 |
Olen ollut myöskin työtön välillä ja olin tosi ahdistunut aina kun töitä ei meinannut löytyä. Lopulta aina sain jotain töitä.
Kaikissa on ollut sama kuvio, jonka tunnistan: aluksi työ on ollut ihanaa ja mukavaa. Kiva saada rahaa! Säännöllinen arkirytmi! Olen jaksanut työssä hetken.. Muutaman kuukauden päästä alkaneet ensioireet uupumuksesta: vatsa sekaisin, päätä särkee, viikonloppuisin ja iltaisin ei ehdi palautumaan.. Töitä ajattelen kotonakin.
Monessa paikassa työyhteisökin on kussut tai siltä on tuntunut, sairauslomia kertynyt fyysisten oireiden vuoksi. Lopulta olen aina vaihtanut työpaikkaa kun olen ajatellut, että vika on työpaikassa kun en jaksa työtä.
Nyt 6kk sitten löysin oikeasti ihan jeespalkkaisen ja tosi rennon duunin, työntekijöitä kymmeniä jakamassa tätä työtaakkaa.. Työ on itsenäistä.. Minä aloin kuitenkin huomata näitä tuttuja oireita, olen väsynyt koko ajan. Sain keväällä jatkuvasti flunssaa, vatsatautia yms ja jouduin olemaan pois töistä muutamia kertoja kun oksentelin jne. Huomasin, että stressi on varmaan laskenut vastustuskykyä, vaiko oliko kaikki sittnekin stressioireita? Jatkoin työssä kuitenkin ihan normaalisti, mutta ahdistus sisälläni kasvoi. Huomasin, että valitan kaikesta. Eristäydyn työyhteisöstä. Väsyin työpäivän jälkeen niin, että en jaksanut enää tehdä mitään.
En jaksa uskoa, että tässäkin duunissa olisi "vikaa" vaan vika on korvien välissä. Varasin ajan psykologille kun uuvuin niin, että menin itkien lääkäriin tänään aamulla ja hän kirjoitti hetkeksi sairaslomaa kun olen niin ahdistunut.
Mistähän tää vois johtua? Olen luoteeltani äärimmäisen herkkä ja kuormitun nopeasti mm.sosiaalisista kontakteista. Onneksi ei ole asiakaspalvelutyö kuitenkaan. Millä helpottaa työssä jaksamista? Olen luoteeltani kuitekin aika korkean työmoraalin omaava enkä yhtään sellainen "pummi". Olen vaan todella niin väsynyt, että en vaan jaksa enää. Siis miten mulla voi olla uupumusta kun oon duuniakin vaihdellut? Tehny erilaisia toimistotöitä. Hävettää ja nolottaa!
Taas on olo, että pitäiskö vaihtaa duunia tai ettiä jotain muuta. Kuitenkin nykyinen työ on palkkaukseltaan ja sisällöltään aika iisiä, vähän ykstoikkosta joo mut ns. helppoo rahaa. Ei kuormita aivoja liikaa.. Koitin miettiä, että missä/minkälaisessa asiat ois paremmin ja missä viihtyisin paremmin, mutta en juuri nyt keksi mitään. Eli duunin vaihtaminen ei ole vaihtoehto nyt.
Onko muilla tällasia ongelmia? Toivottavasti psykologi osaa auttaa. En tiedä olenko niin paatunut sitten arkeeni, että siksi duuni ahdistaa. Lapsiakaan ei ole, että ei se arki niin rankkaa ole. Mieheni ja vanhempani ovat kuvailleet että oon varmaan jotenkin erityisherkkä ja siksi kuormitun. No, olin tai en niin jotain tälle on tehtävä. Veriarvot yms on muuten tutkittu, että vika on tosiaan korvien välissä tän uupumuksen kanssa.
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut aloittamisen vaikeuksia kotona työskennellessä? Meillä saisi kai parikin päivää tehdä tai ainakin tuo yksi työkaveri tekee samalla toimeenkuvalla. Etätyössä toki kuulemma työnlaatu ja tulos pitää olla parempaa ja tämä hieman stressaa. Toisaalta avokonttorissa sitä tulee väkisinkin keskityttyä noihin häiriötekijöihin ja vaikka ihmisistä pidän niin en kerta kaikkiaan halua joka päivä sosialisoida samojen tyyppien kanssa. Varsinkin kun meillä on pari näitä, joiden asenne työhön on erittäin erittäin negatiivinen ja kuulemma kiusaavat yhtä tyttöä, jota en kunnolla tunne. Minulle ovat mukavia, mutta joka tapauksessa inhottaa tieto, että jollain on paha olla työpaikalla ja minä kun huomaan "katseet" yms :(
Mun piti mennä tiistaina töihin.. Arvatkaa aloinko oksentaa eilisiltana. Ei pysy sisällä mikään. Luulen sen johtuvan tuosta lääkkeestä mitä lääkäri määräsi, kun mielialalääkkeeseen siis suostuin... Pahoinvointia kun on ollut jo muutenkin ja tuo lääke voi aiheuttaa pahoinvointia. Huomenna siis lääkäriin saikkulappua hakemaan jos ei helpota, todella heikko olo nyt kun kaikki lentää ulos. Tuntuu ihan maailmanlopulta tämäki nytten, että en kestä yhtään tällaista fyysistä säätöä kun entisestään olo on ripulin ja laihtumisen takia todella heikko. Vituttaa jo etukäteen rimpautella esimiehelle, että en oo vieläkään tulossa töihin. No henkinenkin vointi on aika heikko, että ei sen puoleen. Odotan sitä ensi viikkoista työterveyslääkäriä jos hän osaisi sanoa jotain järkevää, tosin jos vaan yrjöön niin mitenpä sitä lääkäriin pääsisi bussilla (työterveyslääkäri siis kauempana, huomenna voin mennä lähitoimipaikkaan).
Ap
Suosittelen lämpimästi etätyötä. <3 Teen itsekin ja tykkään. Huono puoli siinä on yksinäisyys ja jos liian pitkään tekee putkeen, alkaa olla tympeää omien ajatustensa kiertäessä kehää jne. Mutta välillä tehtynä tosi loistava juttu! Tai jos ilmapiiri on huono niin mieluummin sitten vaikka etänä koko ajan. Kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla, jos kerran mahdollisuus on!
Jumalan siunausta elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etätyöpäivissä kannattaa pitää sama rytmi kuin olisi muutenkin töissä käydessä. Aloitus, lounas, kahvitauot ja lopetus samaan aikaan kuin toimistolla käydessäkin. Ellei sitten nimenomaisesti halua hyödyntää työmatkoista säästyvää aikaa siihen, että aloittaa ja lopettaa työpäivän aikaisemmin. Ei silloin tule miettineeksi onko nyt vaikeaa aloittaa työt vai ei, kun tietää että se vaan pitää tehdä samaan klo 8.00 tms kuin kaikkina muinakin aamuina.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kuule tekisit ne työt etkä vatvoisi jaksatko vai oletko erityisherkkä vai et. Ei se muilla sen häävimpää ole. Voi joku luovuttaa aina tai tehdä sen mikä pitää tehdä. Osa ihmisistä heittäytyy herkiksi ja sitten muut joutuu tekemään työt. Se työnteko on tylsää, helpompi ois maata sohvalla. Mutta jos kaikki tekis niin ni tuetkin loppuis näillä lyhyeen.
Mitä jos kuule pitäisit turpasi kiinni, kun et ole joko lukenut ketjua/ tai ollenkaan ymmärtänyt lukemaasi.
Täällä on monta kertaa sanottu että ei se itse TYÖ väsytä ja uuvuta. Mielellään sitä tekee sitä itse työtä.
SINUN kaltaiset ihmiset, työtoverit ja "epäherkät" ihmiset uuvuttavat pelkällä läsnäolollaan meidät TUNNOLLISET ja toiset huomioivat ahkerat ja kiltit työntekijät.
En itse tunne ketään herkäksi "heittäytyjää". Enkä oikein ymmärrä missä niitä sellaisia feikkiherkkä ihmisiä niin paljon oikein on, kun palstan mukaan niitä on miljoonia.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä helpottaisiko se, että jäisit pidemmälle sairauslomalle, jos sairasloman jälkeen kuitenkin taas sama homma. Mutta ei tossakaan kyllä mitään järkeä ole, että aina välillä olet pois. Mielestäni reilumpaa työkavereita ja esimiestäkin kohtaan, että jäät reilusti pidemmäksi aikaa pois. Sinulle itsellesikin varmasti helpompaa, kun ei tarvitse aina lyhyen sirasloman jälkeen stressailla, että mitä joutuu työkavereille selittelemään ym. Sitten sairaslomalle voit miettiä osa-aikaisen työn mahdollisuutta tai peräti kokonaan muuta alaa.
Ainakin nää fyysiset oireet (oksentelu yms) pitää saada loppumaan ennen työhön palaamista. Meidän työterveyslääkäri tuskin kirjoittaa pitkää sairauslomaa, enkä sitä kyllä haluaisikaan. Ehkä pienissä pätkissä omaa oloa kuunnellen, eikö ne yleensä kirjoita viikko pari kerrallaan. Haluan kuitenkin, että vointiani seurataan.
Ap
Mut sit toisaalta mietin, et oonko helvetin itsekäs jos meen töihin heti kun pystyn? Se on varmasti työterveyslääkärin tavoite.. Jos joudun vaikkapa vatsan takia taas parin kuukauden päästä pariks päivää pois niin so what, en minä sille mitään voi. Ikävää työnantajalle toki, mut mietin et onko se turhaa olla "varmuuden vuoksi" nyt pitkään pois ja mitäpä mun poissaolot kellekkää kuuluu. Aina oon pyydettäes todistuksen esittäny ja joka ikinen kerta ollut pois sellaisesta vaivasta/sairaudesta, että en todellakaan ois voinut töissä olla. Työni olen kuitenkin kuulemma moitteetta hoitanu ja hoitanu enemmänkin, tämän oon saanu palautteena. Olen ollut myös sairaana töissä välillä jos vaan olen pystynyt ja se ei ole näkynyt työni laadussa. Voin toki keskustella esimieheni kanssa poissaoloistani jos on tarpeen ja samoin työterveyslääkärin. Keskustelu stressaa ja ahdistaa, mutta tiedän että en oo tosiaan pois ikinä turhaan ollut. Työnantaja on kuitenkin iso, tuhansia työntekijöitä erilaisissa tehtävissä. Että en mä varmaan ainoa sairas voi olla ja mietin onko se minun "oikeus" olla töissä silloin kun olen työkykyinen ja "oikeus" olla pois kun olen sairas sillä lailla että lääkärikin sen toteaa eli ihan työkyvytön. En tiedä onko järkeä olla vaikka 2kk saikulla jos kuukauden päästä jo on olo, että ehkä jaksais töitä taas mutta kun ei "uskalla" mennä, koska sieltä voi sit viikon päästä tulla joku stressiripuli taas. Työnantajan halukkuutta osasairauslomaan en tiedä, minulle se kyllä kelpaisi vaikka varmaan laskisi tulot. Ehkä silleen jaksaisi paremmin, nyt kun olen "virallisesti" päästäni pöpi eli F-diagnoosi tärähti. Miten tuo osasaikku, toki on tappiota työnantajalle työntekijäresurssissa mut onko se taloudellinen tappio heille? Eli siis käykö rahallisesti heille kalliiksi.
Ymmärsiköhän kukaan pointtia..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nari nari. Vituttaa tämmöset narinat. Ja jos joku kehtaa sanoa totuuden ääneen, niin alapeukkuja satelee, kun jokai iikka on nykyään nin helvetin herkkä tai ahdistunut. Jos kaikki tekis näin, ni millä te eläisitte. Olen itsekin melko herkkä, varmaan erityisherkkä, mutta sen kanssa täytyy oppia elämään eikä aina keksiä tekosyitä miten työ ei maita. Vittu alkaa sapettaa.
Miten te erityisherkät voitte uupua, jos olette aina kotona oksentamassa ja saikulla. Yhtäkkiä te olettekin niitä tunnollisia ja uuvutte??? Ne, jotka siellä töissä käyvät, ovatkin sitten yksinkertaisia ja epäherkkiä lusmuja. On siinä logiikka. Muihin ihmisiin ei voi vaikuttaa eikä voi selitellä jaksamattomuuttaan muilla ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nari nari. Vituttaa tämmöset narinat. Ja jos joku kehtaa sanoa totuuden ääneen, niin alapeukkuja satelee, kun jokai iikka on nykyään nin helvetin herkkä tai ahdistunut. Jos kaikki tekis näin, ni millä te eläisitte. Olen itsekin melko herkkä, varmaan erityisherkkä, mutta sen kanssa täytyy oppia elämään eikä aina keksiä tekosyitä miten työ ei maita. Vittu alkaa sapettaa.
No kerrotko sitten, että miten jaksat? Tässä koko ketjussa on ollut pointtina pohtia miten omaa jaksamista voisi edesauttaa. Minä en todellakaan ole ollut huvikseni poissa, kerropa miten pitäisi töihin lähteä jos on vaikka perseestä valunut vesiripulit? Niinpä, aika vaikeaa. Aina olen mennyt tietenkin jos olen vaan ollut jokseenkin tolpillani. Poissaoloni eivät ole kuukausittaisia monen päivän putkia jos sitä mietit. Kyse ei ole edelleenkään siitä, että työ ei maistuisi tai ei huvita ja vaivaa lorvimus maksimus -tauti. Minä ainakin haluan itseni ihan totta "kuntoon" tai oppia elämään tämän kanssa, jotta näitä oireita ei tulisi ja voisin vähentää sairauspoissaoloja.
Ap
Ahdistunut ap on linjoilla taas..
Rupesin miettimään, että en ole sisustanut omaa työpistettäni ollenkaan ikinä. Miten te muut, ootteko laittaneet avokonttorissa/työhuoneessa esille jotain tsemppijulisteita tms? Olen siis ollut tässä samassa firmassa niin avokonttorissa kuin omassa työhuoneessa eli kahdessa eri toimipisteessä. Jaksamisessa oli yllättävän vähän eroja (vois olettaa, että oma työhuone ois helpompi), koska työhuoneeseen kantautui ääniä myös ja ilmapiiri työntekijöiden kesken oli todella negatiivinen molemmissa. En jotenkaan tunne oloani turvalliseksi, enkä osaa sanoa miksi? Olen koko ajan tietynlaisessa hälytystilassa. Oletteko muut sisustaneet työpistettänne? Meillä monilla on lasten tai lemmikkien kuvia, itsellä ei ole kumpiakaan. Mietin miten tuota omaa ympäristöä saisi mukavammaksi ja siitä omasta pisteestä sellaisen kotoisan "pesän". Jos se jotenkin helpottaisi siihen ankeuteen tai tyhjään oloon, mikä tulee välillä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kauan aikaa sitten kun oli vielä kiinteät paikat avokonttorissa, eikä päivittäin "kuka ensin ehtii", minulla oli oman tyylin mukaisia pikku leikkeleitä kiinni siinä seinässä. Vaikka joku meemikuva netistä, hassuja lehtiotsikoita tms vitsejä omaan makuun. Osalla oli sitten niitä oman lapsen kuvia yms mitkä oli paljon henkilökohtaisempia. Jos sinulla on jokin lempiväri, koita laittaa näkyville jotain sen veristä, tai vaikka jokin lempimaisema. Näyttöpäätetyöläiselle on niitä puristeltavia palloja joilla saa treenattua käden lihaksia, ota sellainen stressileluksi.
Pidä myös taukojumpan varjolla muutenkin tarpeeksi taukoja työstä joissa nouset ylös ja käyt jossain, mieti näitä varten jokin sinua rauhoittava rituaali joka voi olla vaikka kahvikupponen muualla kuin omalla koneella, jonkun tietyn yhden biisin kuuntelu, hartioiden venyttelyliikkeet rauhallisesti hengittäen... jotain millä saat laskettua kropan ja mielen ylivireystilaa pitkin päivää, ettet ole illalla lähtiessä ihan kireänä.
Jos sairauslomasi jatkuu, voisit myös miettiä yhdessä työterveydenkin kanssa sopisiko tilanteeseesi osasairausloma. Siinä et siis palaa töihin kokoaikaisesti vaan teet osa-aikaisesti 40-60 % työtä ja lopun ajasta olet sairauslomalla. Tuota ennen on oltava ensin kokoaikaisella sairauslomalla, mutta ei enää yhtä pitkää aikaa kuin ennen, taisi olla 10 sairaslomapäivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua hävettää jo kirjoittaa tämä.. Aion kyllä mennä töihin heti kun tämä sairasloma päättyy ja akuutti olo on pois. Työoloja olen käynyt päässä läpi, enkä sinänsä keksi niistä vikaa. Tai no, muutamat työkaverit ovat kunnon energiasyöppöjä niin ehkä voisin hengailla niiden kanssa vähemmän.. Tosin nyt olen jo ollut paljon omissa oloissa.
Onkohan tää masennusta? Voiko masennus oireilla näin? En saa mielihyvää juuri mistään. Keho tuntuu ylivirittyneeltä: olo on levoton mutta väsynyt, vatsa löysällä, pää kipeä ja en saa oikein rentouduttua mitenkään. En ymmärrä miksi mietin töitä kotona, koska en voi edes tehdä niitä kotona. Silti näen usein unia töistä ja mietin jotain tehtyä työhommaa..
Ap
Masennus voi oireilla juurikin noin. Älä turhaan häpeä! Se on sairaus jota kukaan ei valitse. Menettele aivan kuten muidenkin sairauksien kanssa: hanki sairaudelle asianmukaista hoitoa. Kuntouduin itsekin masennuksesta terapian avulla. Muutama vuosi siinä meni, mutta ennen itsemurhariski, nyt suurin piirtein funktionaalinen ihminen.
En tiedä onko ahdistuneisuushäiriö peruste osasairauspäivärahaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää kyllä, miten aloittaja (ja muut) jaksavat ylipäänsä elää, kun kaikki on noin kamalan vaikeaa ja ahdistavaa. Kokoajan tunnustellaan tunteita ja oloja ja ylianalysoidaan kaikkea. Mitään muuta elämää ei sitten olekkaan.
Se vika on siellä sinun korviesi välissä, ja vain sinä sen voit työstää pois. Voit hyväksyä sen, että oireilet näin, ja päättää,että elät asian kanssa. Kohtaat oireesi, tiedostat,että ne menevät myös aikanaan ohi. Nythän ahdistut entisestään oman otsesi jatkuvasta tarkkailusta.
Muuta ajattekuasi tietoisesti, keskity siihen,mikä on hyvin. Kauniiseen ilmaan, siihen, että olet nyt lähtenyt purkamaan ongelmiasi, siihen, että oli kaksi minuuttia hyvä olo, jnejne. Jos joku ajatus tekee sinulle noin pahan olon, vältä sen tyyppisiä ajatuksia. Ei niitä loppuikää tarvitse välttää, aika tekee tehtävänsä, ja parantaa.
Tottakai voit myös penkoa syitä ja seurauksia, mutta fakta on, ettei kaikkeen aina löydy syytä.
Nyt sulla menee elämä hukkaan itkiessä ja ahdistuessa ja valittaessa. Olet juuri niin ahdistunut ja herkkä, kuin päätät olla.
Tiedän,että kirjoitan vähän rumasti, mutta puhun omasta kokemuksestani. Sinä itse rakennat elämäsi sellaiseksi kuin se on. Ja se muuttuu, kun opettelet uuden tavan ajatella.
Tiedän, että tähän tulee monta vastakommenttia jq alapeukkua ja ties mitä. Mutta näin se vain on. Mikään ei ole sitäpaitsi raskaampaa, kun alati valittavat, ahdistuvat, masentuvat tai erityisherkät ihmiset. Ette te ole ainoita, joilla on ollut elämässä rankkoja aikoja, kaikilla niitä on, on omasta ajattelutavasta kiinni, miten niistä selviää.
Joku tuolla aiemmin kertoi,että tutkitusti stressi lapsuudessa muokkaa aivoja. Niin varmasti tekeekin, mutta tiedättekö mitä? Voit muokata omia aivojasi läpi elämän ihan omilla teoillasi ja ajatuksillasi. Älä anna menneisyyden määrittää tulevaisuuttasi.
Ai että avokonttorissa julisteita... Meillä joutuu joka päivä eri paikalle ja paikka pitää siivota kaikesta tavarasta päivän päätteeksi. Ei sinne edes saa laittaa mitään. Nämä uudet konttorikäytännöt ahdistaa minua ihan helvetisti - olen rauhaa ja vakautta ja rutiineja kaipaava ihminen, ja nyt pitää joka päivä jännätä minkä paikan tuolileikissä saa, joutuuko työkseen puhelimeen puhuvan viereen yrittämään koodata jne.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko ahdistuneisuushäiriö peruste osasairauspäivärahaan.
Ap
Työterveys kyllä tietää onko sairaustyypeissä jotain rajoituksia ja itse voit miettiä auttaisiko sinua vai ei, jos et heti joudu palaamaan töihin kokoaikasesti vaan saat totutella miltä olo tuntuu. Näitä määrätään usein juuri erilaisten mielenterveydellisten ongelmien jälkeen, esim itse olin tällaisella akuutin masennus- ja ahdistuneisuuskohtauksen tms jälkeen (en muista diagnoosia, kun kyseessä oli tilapäinen stressireaktiojuttu).
Onko sulta tutkittu kunnolla rautavarastot ja muut? Kuulostat ihan minulta... Aina on ollut vaikeaa työelämä. Sosiaalisen kanssakäymisen olen kokenut raskaaksi kun tunnen itseni niin erilaiseksi. Sinä et ehkä sellainen ole, mutta tuo kuormittuminen ja palautumattomuus oli mullakin. Lisäksi muutenkin väsymys vaivannu.
Mulla tutkittiin kilpirauhasen toiminta. Vajaatoiminta löytyi plus lisäksi vakava raudanpuuteanemia, joka aiheuttaa myös samat oireet kuin kilppari. Eli kannattaa mennä sellaiselle lääkärille joka kuuntelee oireita eikä vain tuijota viitearvoja. Lisäksi mittauttaa ferritiini ja seerumin rauta, joista näkee onko raudan puutos. Hemoglobiini ei sitä kerro. D-vitamiinitasot kannattaa mittauttaa myös, ne olisi hyvä olla siellä sadan paikkeilla vaikka virallisesti muka yli 50 riittäisi, ei se riitä.... Tsemppiä sulle, oikeasti toimi noin, itse sain avun!
Multa siis on otettu vaikka ja mitä verikokeita. Olleet aina hyviä, keväälläkin tutkittiin kun valitin väsymystä.
Meillä avokonttorissa on onneksi jokaisella vakipaikat! Siis ihan työpisteet. Kamalaa jos joka päivä joutuisi vaihtamaan :o
Juu minä juttelen työterveyslääkärin kanssa. Osittainhan varmaan ahdistushäiriöllä ja masennuksellakin on osuus tässä, että uupuu vähän kaikesta. Ehkä olen ollut masentunut jo pidempään kun arki tuntuu maistuvan kakalle oli se työ mikä tahansa jne. Hän varmaan osaa kertoa mikä olisi minulle paras vaihtoehto nyt, varmaan ainakin masennuslääke, terapia ja kotona tehtävä etätyö jokunen kerta viikossa.
Ap
Tämmösen löysin. Aika hyvä.
Kokeile ap käydä kirkossa/seurakunnassa hiljentymässä välillä. Kun kohtaa välillä pyhää, korkeaa, suurta, jaksaa taas arkista puurtamista paremmin. Ei tää maallinen taival silti helppoa ole, en sillä sano... Siunausta!