Lähimmäisenrakkaus???

Kuulemma kristinuskossa velvollisuus on lähimmäisenrakkaus? Siis onko se välttämätöntä, että rakastan lähimmäistä, jos haluan taivaaseen vai riittääkö se, että rakastan Jeesusta (en homoseksuaalisesti vaan kuin jotakuta, joka on vapauttanut minut pitkästä vankeudesta)?

Pitäisikö tuo "lähimmäinen" ymmärtää vain minun tuntemanani ja hyväksymänäni ihmisenä vai pitäisikö minun jotenkin ryhtyä välittämään myös niistä ihmisistä, jotka tuomitsen? En todellakaan miellä esimerkiksi homoseksualisteja, prostituoituja, pedofiileja, juoppoja tai saatanisteja lähimmäisiksi, mutta monet kristityt ovat väittäneet minulle, että minun ei tulisi vihata heitäkään. Onko tämä oikeasti oleellinen asia kristinuskossa? Toivon, että kyse on vain eksytyksestä, sillä minulle kaikkien ihmisten rakastaminen on hyvin vaikeaa, koska en koe epänormaalien ja sairaiden ihmisten ansainneen rakkautta vaan rangaistuksia, elleivät he alistu parannuksen tekoon.