Mitä ajattelette pariskunnasta joka EI halua lapsia?

Yhtä lukuunottamatta kaikki lapsuuden- ja opiskeluajan ystäväni ovat lapsettomia. He tekevät paljon työtä, luovat uraa, matkustavat ja harrastavat. Sinkkuja eivät ole. Eivätkä lapsia elämäänsä kaipaa.

Kaikille ei vanhemmuus sovi. Säälittää lapset, joiden vanhemmille oma viihtyvyys ja/tai ura ovat tärkeämpiä, jotka eivät jaksa tyydyttää lasten päivittäisiä tarpeita, joita ei kiinnosta lapsi yksilönä, jotka pitävät lapsia rasitteena ja jopa uhkana.

ajattelen, että jäävät paljosta paitsi. Siis yritän " oikeesti" kovasti rohkaista... en turhaa hehkuta, olen kertonut että rankkaakin on.. mutta yritän sanoa, että jäävät paljosta paitsi. Monille on suuri kynnys hypätä pois työelämän putkesta ja muuttaa elämänsä uria. Valitettavasti.

Se ärsyttää, jos lapseton nainen puhuu lapsiperheiden elämästä kuin tietäisi siitä oikeasti jotain (kaiken). Että lapsiperheiden elämä on ankeaa kun ei pääse minnekään tai että uhmaikäiset lapset on vain kiljuvia pikku ilkiöitä jne. Sellaista yleistystä ja ennakkoluuloja.

Suurin osa pareista tuntuu olevan aika pinnallisia ja mukavuuden haluisia, kovia...

mutta ei toki kaikki.

tunnen nyt jo nelikymppisen naisen joka ei ole koskaan halunnut lasta. Kyse ei ole ikuisen nuoruuden elämisestä, eikä uraputkesta vaan siitä ettei hän ole ikinä ollut kiinnostunut lapsista sen enempää. Lapset eivät vaan yksinkertaisesti sovi hänelle, enkä sano tätä millään pahalla. Useampi parisuhde hänellä on karahtanut siihen että mies on kuitenkin alkanut kaipaamaan jälkikasvua. Sydämestäni toivon että hän löytäisi miehen joka on kanssaan samalla linjalla.



Toisaalta tunnen parikunnan joka on ollut yhdessä jo hamaasta uoruudestaan asti ja saivat esikoisensa vasta lähempänä neljää kymmentä. Takana oli vuosien lapsettomuus ja rnkat hoidot. Nainen kertoi usein kuinka häntä loukkasi kun vieraat ihmiset puhuivat vaan kevyesti tyyliin " eikös teidänkin olisi aika hankkia lapsia" , heitä pidettiin itsekkäinä ym. Lpasettomuus oli kuitenkin niin arka ja kipeä asia että katsoivat parhaaksi sanoa vieraammiille tteivät vielä ole lasta ajatelleet, kuin tilittää kaikista ongelmistaan.



Eli tapauksia on niin erilaisia, etten oikein jaksa olla mitään mieltä. Toivon vaan että jokainen löytää oman oikean ratkaisunsa. Ja ne jotka todella lasta haluavat, sellaisen myös saavat.

Maailmassa on lukemattomia miehiä, jotka eivät halua lapsia tai jopa katuvat syvästi että tulivat sellaisia hankkineeksi. Miksi tämä haluamattomuus on ns. sopivaa miehelle, muttei naiselle?



Itse nimittäin olin 35-vuotiaaksi IHAN OIKEASTI sitä mieltä, että en halua lasta. Ei kiinnostanut pätkääkään. Enkä ollut sinkku, uraohjus, itsekäs tai muuta vastaavaa.

SofterSin:

Mukava ratkaisu sinällään varmasti. Ainut mikä voisi mua jotenkin liikuttaa tai harmittaa olisi, jos pariskunta on kovin läheinen, muttei esim. ollenkaan halua olla tekemisissä lasten kanssa, esim. eivät voisi tulla meille kylään, kun on lapsia.

Kyllä tuollainen on aina pariskunnan oma ratkaisu, jonka tekevät omista syistään. Mutta joskus harmittaa kun lähipiirin lapsettomat ovat myös lapsivihamielisiä, vähiin on jäänyt tapaamiset. :/

tosin oon ihan varma, että sitten kun 40 pamahtaa mittariin, niin mieli muuttuu... Muuten mulle se on jokaisen yksitysasia haluaako niitä vai ei!

Eihän se ole keneltäkään pois jos minä ja puolisoni emme haluaisi lapsia. Eikös lasten hankkiminen pikemminkin ole hyvin itsekästä, vai minkäs takia te niitä olette hankkineet, jos ette oman elämänne parantamikseksi!

vanhempieni ystävä pariskunnalla ei ole lapsia, ovat nyt viisikymppisiä.....kummallakin oma firma ja tekevät koko ajan töitä....ja käyttävät rahansa sit vaan itseensä.....on niillä koira, mikä onkin sit ku lapsi heille.....on töissä mukana jne.

koska oma lapsi on oma lapsi, vaikka kuin vieraiden lapset ärsyttäisi jne, niin kyllä oma on rakas ja ihana.

En sen ihmeempää. Ihmisiä kuten muutkin.



Itseasiassa hyvät ystävämme ovat lapseton pariskunta. Keski-ikäisiä, olleet yhdessä teini-iästä asti, molemmat opiskelleet itselleen hyvän ammatin ja ovat vaativassa työssä molemmat. Tykkäävät matkustella kauheasti (Kuukaudessa ovat kolmena viikonloppuna matkoilla + kaikki mahdolliset lomat ulkomailla), harrastavat paljon erilaisia ja mielenkiintoisia harrastuksia (joita ei voisi lasten kanssa oikeastaan harrastaa). Heillä on paljon kummilapsia ja viihtyvät lasten kanssa todella hyvin ja tarjoavat aina kun mahdollista lastenhoitoapua. Heidän mielestään lapset ovat ihania, mutta niin kauan, kun ne eivät ole omia. Tämä on heidän oma päätös, etteivät halua lapsia. Eikä sen vuoksi, että lasta olisi yritetty tuloksetta. Todella ihania ystäviä :) Eivät he ole itsekkäitä, eivätkä kiroutuneita tai muutenkaan kummajaisia. Heille toi lapseton elämä sopii hyvin. Ja heidän iso kotikin on aina niin mielettömän siisti.. :)

Todella vaikea äitisuhde lapsuudessa ja pelkää varmaankin että se toistuu oman lapsen kohdalla, ts. pelkää ettei osaisi olla äiti. Mua surettaa ystäväni puolesta ja olen yrittänyt keskustellakin asiasta mutta jotenkin onnistuu aina väistämään puheenaiheen. Ystävälläni on tosi hyvä ihmissuhde itseään hieman nuorempaan mieheen joka ei kuulemma myöskään halua lasta. Inhottavaa vaan naisen kohdalla tämä biologinen kello, kun sitten yhtäkkiä nelikymppisenä iskee tunne että lapsen kuitenkin haluaisi niin ei ole paljoa enää aikaa jos vaikka ei heti nappaisikaan:-( Miehelle jos iskee vauvakuume niin ei muuta kuin nuorempi nainen kehiin...

ymmarran hyvin. jostain jaavat paitsi, jotain saavat. lapsiperheetkin jaavat jotain paitsi, se on aina valinta tilanne. ei sita kannata taivastella. kylla se elama niin kovasti muuttuu lapsen myota ja se ei vaan kaikille sovi.

Ajattelen, että menettävät paljon, mutta omapahan on päätöksensä. Minäkin menetän paljon, jos en koskaan esim. asu ulkomailla.



Meillä tuttavapariskunta, joka ei halua lapsia. Sanovat, että maailmassa on jo ihan tarpeeksi ihmisiä. Molemmat tekee töitä ympäristöalalla. Pitävät kyllä lapsista, molemmilla esim. useampia kummilapsia, jotka heillä välillä hoidossa (ikää heillä n. 30) jopa viikonlopun ajan. Omia eivät kuitenkaan halua. Ai joo, joskus kysyin, etät mitäs jos mieli muuttuu ja tulee ongelmia. Vastasivat, että sitten adoptoidaan (tuttu heille, sillä toisen 2 veljeä on adoptoitu).

Lapsen hankkimiseen ja vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liityvä itsekkyys on luonteeltaan ihan erilaista. Äitinä ja isänä ihminen sitoutuu panemaan toisen ihmisen edun oman etunsa edelle, mikä on eittämättä hyvin epäitsekästä. Lasta haluamaton ei ole tähän valmis, mitä voi pitää epäitsekkäänä. Toisaalta lapsen hankkimiseen liittyy itsekkyyttä mm. ajatus siitä, että oma elämä paranee siitä, saa vanhuuden turvaa jne. ja että oikeus lisääntymiseen on suurempi asia kuin maapallon ekologinen tila.

Vierailija:

Eihän se ole keneltäkään pois jos minä ja puolisoni emme haluaisi lapsia. Eikös lasten hankkiminen pikemminkin ole hyvin itsekästä, vai minkäs takia te niitä olette hankkineet, jos ette oman elämänne parantamikseksi!

Olen 26-vuotias ja saan kohta tutkintopaperit ulos. Pätkätöiden perässä on hypättävä ympäri Suomea ja vaikka olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta, olemme asuneet yhtäjaksoisesti samassa kodissa vain muutamia kuukausia.



Miehen tulot yksin riittäisivät niukkaan elämään, minun tuloilla täydennettynä voimme joskus hankkia jotain tarpeetonta, käydä kerran vuodessa matkalla jne. Työ on myös minulle henkisesti hyvin tärkeä, ja muutama esimerkki osoittaa, että työelämästä poisjäänti valmistumista seuraavina vuosina vaikeuttaa työnsaantia entisestään.



Tuntuu, etten voi ajatella lapsia tähän jatkuvaan reissaamiseen ja epävarmuuteen. Tuntuu myös etten osaisi nauttia äitiydestä tai äitiyslomasta, koska se olisi todennäköisesti avausjakso työttömyyteen. Työllistyminen paikkakunnalta on ollut hyvin vaikeaa, ja reissutyöt äitinä tuntuvat myös aika monimutkaiselta. Lisäksi saisin varmaan paljon palautetta itsekkyydestäni, kun lähden mahd pian takaisin töihin ja jättäisin isän ja vauvan olemaan viikot kahdestaan.



Aina siis lapsettomuus ei johdu esim itsekkyydestä, vaan siitä että kaikkia asioita ei saa soviteltua yhteen. Ja tiedän, silloin pitää tehdä valintoja.