Lue keskustelun säännöt.
Miten tuen masentunutta teiniä?
08.08.2017 |
Siis teini aekoili kesällä, jonka jälkeen kaverisuhteet katkesivat. Ihan omasta syystä. Mutta siitä lähtien on hän ollut allapäin, nukkuu, ei puhu, huokailee, ei siivoa huonetta, ei käy missään...
Ei suostu lääkäriin. Jos tämä jatkuu, niin kai pitää lasu tehdä. Mutta jos sen teen, niin tiedän, että minulla katkee välit lapseen. Hän on pitkävihainen lapsi, eikä tule koskaan antamaan sitä minulle anteeksi. En haluaisi välejä katkaista.
Eli mitä voin näillä spekseillä tehdä?
Poika on juuri täyttänyt 17 v.
Kommentit (32)
Mutta kun hän ei suostu lähtemään lääkäriin. Varasin jo ajan ja jouduin perumaan. En pysty 190 senttistä sinne kantamaankaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pohdiskelen ihan samoja asioita, joten siinä mielessä en osaa auttaa, mutta vertaistukea kyllä. Olen ihan hukassa, luulin olevani hyvä äiti ja lasten kanssa on ollut tähän asti todella helppoa. Vauvasta asti vaan hymyilleet ja käyttäytyneet aina kuin enkelit.
Nyt poika ei tee mitään muuta kuin pelaa ja tytön koulusta soitettiin mulle keväällä, että on saanut jostain masennustestistä pisteet siihen malliin että on keskivaikea masennus. Elämä täällä kotona on yhtä helvettiä. Huutoa, itkua, ovien paiskomista jne. En halua enää edes tulla töistä kotiin, kun täällä ei ole tehty mitään määrättyjä kotitöitä, vaan roikuttu netissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Minä pohdiskelen ihan samoja asioita, joten siinä mielessä en osaa auttaa, mutta vertaistukea kyllä. Olen ihan hukassa, luulin olevani hyvä äiti ja lasten kanssa on ollut tähän asti todella helppoa. Vauvasta asti vaan hymyilleet ja käyttäytyneet aina kuin enkelit.
Nyt poika ei tee mitään muuta kuin pelaa ja tytön koulusta soitettiin mulle keväällä, että on saanut jostain masennustestistä pisteet siihen malliin että on keskivaikea masennus. Elämä täällä kotona on yhtä helvettiä. Huutoa, itkua, ovien paiskomista jne. En halua enää edes tulla töistä kotiin, kun täällä ei ole tehty mitään määrättyjä kotitöitä, vaan roikuttu netissä tms.
Sori, mutta minua alkoi ihan naurattamaan -:).
Tämä jotenkin tuntuu ihan lohduttomalta. Teki mitä tahansa, niin lopputuloksena tulee ruumiita, jossain muodossa.
Ap
Varmaa kannattaa puhua ja tukea. Kattoa ettei jätä lasta yksin liian pitkäksi aikaa. Monet itsemurhat tehdään juuri salaa, mutta jos kuuntelee voi aavistaa. 17 paha ikä. Ehkä inttiki vähä pelottaa? En tiedä. Vie se johki, mihi lähteekään esim. laivalle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvataa ykkönen höpisee?
Sinulla ei liene minkäänlaista kokemusta tai tietoa aiheesta.
Ap, opiskeleeko poikasi? Onko koulu kohta alkamassa? Kykeneekö hän menemään kouluun?
Minä sinuna katsoisin, miten koulun alku sujuu. Kannusta häntä yrittämään sovun hieromista tai hommaamaan uusi harrastus.
Jos sinä et pysty juttelemaan pojan kanssa, miten pojan isä tai joku muu lähipiirin mies? Tuossa saattaa olla mukana kiusaamistakin, siis ne muut kiusaavat ehkä poikaasi, parjaavat?
Jos koulu ei ala sujua, ota yhteyttä koulupsykologiin ja yritä saada poika tapaamiseen. Perustele sitä sillä, että siinä ei ole mitään noloa käydä juttelemassa, tosi monet teinit tekee niin ja siitä voisi olla hänelle apua. Älä moiti, korosta, että olet hänestä huolissasi ja haluat hänen parastaan. Että saa olla alakuloinen ja saa olla yksinkin, mutta jos on kuukausia masentunut niin asialle kannattaa tehdä jotain ihan samalla lailla kuin jos vaikka potisi yskää kuukausien ajan. Ei se masennus sen kummempaa ole, sairaus muiden joukossa.
Hoitopolku menee niin, että koulupsykologilla voi käydä juttelemassa, mutta varsinaista terapiaa saati mitään lääkitystä hän EI voi antaa. Jos koulupsykologi katsoo, että lapsi niistä hyötyisi, sinä ja poika käytte terveyskeskuksessa omalääkärillä, joka antaa lähetteen nuorisopsykiatriselle psykiatriseen arvioinhiin.
Mitään lastensuojeluilmoitusta ei tarvita, siis jos saat pojan puhuttua tapaamisiin.
Arvioinnissa sitten lapsesi käy juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajan sekä psykiatrin kanssa. He päättävät, tarvitseeko poikasi lääkitystä ja terapiaa. Koko polku kestää kuukausia, joten ei kannata liikaa vitkutella, jos alkaa vaikuttaa siltä, että koulu kusahtaa tuohon ja poika on masentunut.
(SSRI-lääkitys ei ole mikään must, mutta ainakin oma 17-vuotias tyttäreni hyötyi siitä suuresti. Kuuli ennen lääkitystä ääniharhoja ja oli voimakkaan ahdistunut, mutta nyt on aivan eri tyttö jo. Lääkitys ja terapia kestivät puoli vuotta, lääkitys loppui tänä kesänä, terapia keväällä.)
Vierailija kirjoitti:
Varmaa kannattaa puhua ja tukea. Kattoa ettei jätä lasta yksin liian pitkäksi aikaa. Monet itsemurhat tehdään juuri salaa, mutta jos kuuntelee voi aavistaa. 17 paha ikä. Ehkä inttiki vähä pelottaa? En tiedä. Vie se johki, mihi lähteekään esim. laivalle tms.
Hän on huoneessaan, tulee vain lyhyesti ruokapöytään. Onneksi kuitenkin syö ja käy suihkussa.
Ei lähde mihinkään. Ehdotimme, että lähdetään viikonlopuksi Varsovaan tai Saksaan, niin ei. "miksi ihmeessä lähtisin".
Joka toinen päivä on vähän parempi. Vastaa asiallisesti. Mutta jos yhtään alan tulemaan liian lähelle, niin heti sulkeutuu.
Siis normaalisti ollut verbaalinen poika. Nyt haamu itsestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaa kannattaa puhua ja tukea. Kattoa ettei jätä lasta yksin liian pitkäksi aikaa. Monet itsemurhat tehdään juuri salaa, mutta jos kuuntelee voi aavistaa. 17 paha ikä. Ehkä inttiki vähä pelottaa? En tiedä. Vie se johki, mihi lähteekään esim. laivalle tms.
Hän on huoneessaan, tulee vain lyhyesti ruokapöytään. Onneksi kuitenkin syö ja käy suihkussa.
Ei lähde mihinkään. Ehdotimme, että lähdetään viikonlopuksi Varsovaan tai Saksaan, niin ei. "miksi ihmeessä lähtisin".
Joka toinen päivä on vähän parempi. Vastaa asiallisesti. Mutta jos yhtään alan tulemaan liian lähelle, niin heti sulkeutuu.
Siis normaalisti ollut verbaalinen poika. Nyt haamu itsestään.
Ap
Miksi juuri Varsovaan? Puolassa on paljon enemmän nähtävää, kuin Varsova. Tuo on vähän, kuin kävisi Helsingissä ja luulisi nähneensä kaiken Suomesta.
Teinit on ihan mahdottomia, mutta kyllä se vaihe ohi menee. Meidän teini lintsaili koulusta ja terkka soitti, että teini oli valittanut masennusta ja väsymystä. On kai väsynyt, kun mennä vipeltää kavereiden kanssa yömyöhälle. Masentunutta se neiti ei ollut nähnytkään. 18 täytettyään tyttö on fiksu nainen. Tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvataa ykkönen höpisee?
Sinulla ei liene minkäänlaista kokemusta tai tietoa aiheesta.
Ap, opiskeleeko poikasi? Onko koulu kohta alkamassa? Kykeneekö hän menemään kouluun?
Minä sinuna katsoisin, miten koulun alku sujuu. Kannusta häntä yrittämään sovun hieromista tai hommaamaan uusi harrastus.
Jos sinä et pysty juttelemaan pojan kanssa, miten pojan isä tai joku muu lähipiirin mies? Tuossa saattaa olla mukana kiusaamistakin, siis ne muut kiusaavat ehkä poikaasi, parjaavat?
Jos koulu ei ala sujua, ota yhteyttä koulupsykologiin ja yritä saada poika tapaamiseen. Perustele sitä sillä, että siinä ei ole mitään noloa käydä juttelemassa, tosi monet teinit tekee niin ja siitä voisi olla hänelle apua. Älä moiti, korosta, että olet hänestä huolissasi ja haluat hänen parastaan. Että saa olla alakuloinen ja saa olla yksinkin, mutta jos on kuukausia masentunut niin asialle kannattaa tehdä jotain ihan samalla lailla kuin jos vaikka potisi yskää kuukausien ajan. Ei se masennus sen kummempaa ole, sairaus muiden joukossa.
Hoitopolku menee niin, että koulupsykologilla voi käydä juttelemassa, mutta varsinaista terapiaa saati mitään lääkitystä hän EI voi antaa. Jos koulupsykologi katsoo, että lapsi niistä hyötyisi, sinä ja poika käytte terveyskeskuksessa omalääkärillä, joka antaa lähetteen nuorisopsykiatriselle psykiatriseen arvioinhiin.
Mitään lastensuojeluilmoitusta ei tarvita, siis jos saat pojan puhuttua tapaamisiin.
Arvioinnissa sitten lapsesi käy juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajan sekä psykiatrin kanssa. He päättävät, tarvitseeko poikasi lääkitystä ja terapiaa. Koko polku kestää kuukausia, joten ei kannata liikaa vitkutella, jos alkaa vaikuttaa siltä, että koulu kusahtaa tuohon ja poika on masentunut.
(SSRI-lääkitys ei ole mikään must, mutta ainakin oma 17-vuotias tyttäreni hyötyi siitä suuresti. Kuuli ennen lääkitystä ääniharhoja ja oli voimakkaan ahdistunut, mutta nyt on aivan eri tyttö jo. Lääkitys ja terapia kestivät puoli vuotta, lääkitys loppui tänä kesänä, terapia keväällä.)
Hänellä alkaa lukion toka. Miten lie alkaa sujumaan, jos väsyttää koko ajan? Sen verran olemme keskustelleet, etyä hän haluaa jatkaa lukiota. Valitettavasti hän ei ole lukiosta saanut uusia kavereita.
Hänen kaverinsa eivät ole ottaneet häneen yhteyttä enää mokaamisen jälkeen. Eli ei ole ketään kiusaajaa edes... samassa mokaamisessa hän mokasi myös meidän kanssa.... eli siksi kai ei suostu puhumaan meidän kanssa.
Samoin poika on sanonut, että voisi kokeilla kuntosalia. Se jäsenyys otetaan tällä viikolla.
Ongelma on, etten tule ikinä saamaan häntä psykologille, tiedän sen. Enkä mihinkään muualle.
Ap
Tulee ne lekurit kotiinkin. Joku kriisipalvelukin saattais olla vaihtoehto. Se on se ihmisen kasvu sellaista. Kaipa suree sössimisiään.
Nettiriippuvaisten vanhempien tietoon, sen yhteyden voi pistää poikkikin johonkin aikaan illasta. Soitto yhtiölle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaa kannattaa puhua ja tukea. Kattoa ettei jätä lasta yksin liian pitkäksi aikaa. Monet itsemurhat tehdään juuri salaa, mutta jos kuuntelee voi aavistaa. 17 paha ikä. Ehkä inttiki vähä pelottaa? En tiedä. Vie se johki, mihi lähteekään esim. laivalle tms.
Hän on huoneessaan, tulee vain lyhyesti ruokapöytään. Onneksi kuitenkin syö ja käy suihkussa.
Ei lähde mihinkään. Ehdotimme, että lähdetään viikonlopuksi Varsovaan tai Saksaan, niin ei. "miksi ihmeessä lähtisin".
Joka toinen päivä on vähän parempi. Vastaa asiallisesti. Mutta jos yhtään alan tulemaan liian lähelle, niin heti sulkeutuu.
Siis normaalisti ollut verbaalinen poika. Nyt haamu itsestään.
ApMiksi juuri Varsovaan? Puolassa on paljon enemmän nähtävää, kuin Varsova. Tuo on vähän, kuin kävisi Helsingissä ja luulisi nähneensä kaiken Suomesta.
Ihan sama minne. Kunhan ehdotimme kaikkea keski-euroopasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pohdiskelen ihan samoja asioita, joten siinä mielessä en osaa auttaa, mutta vertaistukea kyllä. Olen ihan hukassa, luulin olevani hyvä äiti ja lasten kanssa on ollut tähän asti todella helppoa. Vauvasta asti vaan hymyilleet ja käyttäytyneet aina kuin enkelit.
Nyt poika ei tee mitään muuta kuin pelaa ja tytön koulusta soitettiin mulle keväällä, että on saanut jostain masennustestistä pisteet siihen malliin että on keskivaikea masennus. Elämä täällä kotona on yhtä helvettiä. Huutoa, itkua, ovien paiskomista jne. En halua enää edes tulla töistä kotiin, kun täällä ei ole tehty mitään määrättyjä kotitöitä, vaan roikuttu netissä tms.
Sori, mutta minua alkoi ihan naurattamaan -:).
Tämä jotenkin tuntuu ihan lohduttomalta. Teki mitä tahansa, niin lopputuloksena tulee ruumiita, jossain muodossa.
Ap
No niinpä. Oikeesti tuntuu siltä, että huomenna soitan johonkin sosiaalivirastoon ja pyydän hakemaan nuo lapset pois, ennenkuin joku meistä tappaa itsensä tai toisensa. Kyllähän mä sen tiesin, että teini-ikä tulee olemaan hankala, mutta että se vie omankin mielenterveyden, niin sitä en arvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee ne lekurit kotiinkin. Joku kriisipalvelukin saattais olla vaihtoehto. Se on se ihmisen kasvu sellaista. Kaipa suree sössimisiään.
Nettiriippuvaisten vanhempien tietoon, sen yhteyden voi pistää poikkikin johonkin aikaan illasta. Soitto yhtiölle tms.
Soitin terveysneuvontaan, mutta sietä sanottiin, että soita ambulanssi. Eihän nyt ambulanssi vie lasta mihinkään sen takia, että häntä väsyttää eikä siivoa huonetta...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvataa ykkönen höpisee?
Sinulla ei liene minkäänlaista kokemusta tai tietoa aiheesta.
Ap, opiskeleeko poikasi? Onko koulu kohta alkamassa? Kykeneekö hän menemään kouluun?
Minä sinuna katsoisin, miten koulun alku sujuu. Kannusta häntä yrittämään sovun hieromista tai hommaamaan uusi harrastus.
Jos sinä et pysty juttelemaan pojan kanssa, miten pojan isä tai joku muu lähipiirin mies? Tuossa saattaa olla mukana kiusaamistakin, siis ne muut kiusaavat ehkä poikaasi, parjaavat?
Jos koulu ei ala sujua, ota yhteyttä koulupsykologiin ja yritä saada poika tapaamiseen. Perustele sitä sillä, että siinä ei ole mitään noloa käydä juttelemassa, tosi monet teinit tekee niin ja siitä voisi olla hänelle apua. Älä moiti, korosta, että olet hänestä huolissasi ja haluat hänen parastaan. Että saa olla alakuloinen ja saa olla yksinkin, mutta jos on kuukausia masentunut niin asialle kannattaa tehdä jotain ihan samalla lailla kuin jos vaikka potisi yskää kuukausien ajan. Ei se masennus sen kummempaa ole, sairaus muiden joukossa.
Hoitopolku menee niin, että koulupsykologilla voi käydä juttelemassa, mutta varsinaista terapiaa saati mitään lääkitystä hän EI voi antaa. Jos koulupsykologi katsoo, että lapsi niistä hyötyisi, sinä ja poika käytte terveyskeskuksessa omalääkärillä, joka antaa lähetteen nuorisopsykiatriselle psykiatriseen arvioinhiin.
Mitään lastensuojeluilmoitusta ei tarvita, siis jos saat pojan puhuttua tapaamisiin.
Arvioinnissa sitten lapsesi käy juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajan sekä psykiatrin kanssa. He päättävät, tarvitseeko poikasi lääkitystä ja terapiaa. Koko polku kestää kuukausia, joten ei kannata liikaa vitkutella, jos alkaa vaikuttaa siltä, että koulu kusahtaa tuohon ja poika on masentunut.
(SSRI-lääkitys ei ole mikään must, mutta ainakin oma 17-vuotias tyttäreni hyötyi siitä suuresti. Kuuli ennen lääkitystä ääniharhoja ja oli voimakkaan ahdistunut, mutta nyt on aivan eri tyttö jo. Lääkitys ja terapia kestivät puoli vuotta, lääkitys loppui tänä kesänä, terapia keväällä.)
Hänellä alkaa lukion toka. Miten lie alkaa sujumaan, jos väsyttää koko ajan? Sen verran olemme keskustelleet, etyä hän haluaa jatkaa lukiota. Valitettavasti hän ei ole lukiosta saanut uusia kavereita.
Hänen kaverinsa eivät ole ottaneet häneen yhteyttä enää mokaamisen jälkeen. Eli ei ole ketään kiusaajaa edes... samassa mokaamisessa hän mokasi myös meidän kanssa.... eli siksi kai ei suostu puhumaan meidän kanssa.
Samoin poika on sanonut, että voisi kokeilla kuntosalia. Se jäsenyys otetaan tällä viikolla.
Ongelma on, etten tule ikinä saamaan häntä psykologille, tiedän sen. Enkä mihinkään muualle.
Ap
Älä luovuta. Ei minunkaan tyttäreni heti ajatukselle lämmennyt. Meni puolisen vuotta, mutta kun olo kävi tarpeeksi kurjaksi, niin mieli muuttui.
Toki se ottaa aikaa, mutta jos poika itse huomaa, ettei kykene hoitamaan kouluaan, niin mieli voi hänelläkin muuttua. Älä nyt jankuta liikaa, vaan seuraa asiaa.
Kuntosalikin on hyvä, mutta siellä puurretaan yksin. Katso, voisiko hän innostua vielä jostakin muusta harrastuksesta, sellaisesta, jossa on ikätovereita ja vähän joukkuemeininkiä.
Ja tosiaan, nyt seuraatte tilannetta lähinnä. Yritä olla positiivinen ja anna hänen jurnottaa toistaiseksi.
Onneksi masennus myös joillakin väistyy tai paranee spontaanistikin, etenkin tuollainen reaktiivinen masennus. Aika parantaa vaikkakin hitaasti. Jos näyttää että tilanne pahenee, sitten on vain pakko jollain opilla saada lääkäriin. Yritä pitää keskusteluyhteyttä ja ehdota kivoja juttuja edelleen, ehkä hän jonain päivänä tarttuu johonkin. Koeta saada avuksesi ruoanlaittoon tai mihin tahansa mikä vähän aktivoisi aivoja, mutta älä syyllistä kotitöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvataa ykkönen höpisee?
Sinulla ei liene minkäänlaista kokemusta tai tietoa aiheesta.
Ap, opiskeleeko poikasi? Onko koulu kohta alkamassa? Kykeneekö hän menemään kouluun?
Minä sinuna katsoisin, miten koulun alku sujuu. Kannusta häntä yrittämään sovun hieromista tai hommaamaan uusi harrastus.
Jos sinä et pysty juttelemaan pojan kanssa, miten pojan isä tai joku muu lähipiirin mies? Tuossa saattaa olla mukana kiusaamistakin, siis ne muut kiusaavat ehkä poikaasi, parjaavat?
Jos koulu ei ala sujua, ota yhteyttä koulupsykologiin ja yritä saada poika tapaamiseen. Perustele sitä sillä, että siinä ei ole mitään noloa käydä juttelemassa, tosi monet teinit tekee niin ja siitä voisi olla hänelle apua. Älä moiti, korosta, että olet hänestä huolissasi ja haluat hänen parastaan. Että saa olla alakuloinen ja saa olla yksinkin, mutta jos on kuukausia masentunut niin asialle kannattaa tehdä jotain ihan samalla lailla kuin jos vaikka potisi yskää kuukausien ajan. Ei se masennus sen kummempaa ole, sairaus muiden joukossa.
Hoitopolku menee niin, että koulupsykologilla voi käydä juttelemassa, mutta varsinaista terapiaa saati mitään lääkitystä hän EI voi antaa. Jos koulupsykologi katsoo, että lapsi niistä hyötyisi, sinä ja poika käytte terveyskeskuksessa omalääkärillä, joka antaa lähetteen nuorisopsykiatriselle psykiatriseen arvioinhiin.
Mitään lastensuojeluilmoitusta ei tarvita, siis jos saat pojan puhuttua tapaamisiin.
Arvioinnissa sitten lapsesi käy juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajan sekä psykiatrin kanssa. He päättävät, tarvitseeko poikasi lääkitystä ja terapiaa. Koko polku kestää kuukausia, joten ei kannata liikaa vitkutella, jos alkaa vaikuttaa siltä, että koulu kusahtaa tuohon ja poika on masentunut.
(SSRI-lääkitys ei ole mikään must, mutta ainakin oma 17-vuotias tyttäreni hyötyi siitä suuresti. Kuuli ennen lääkitystä ääniharhoja ja oli voimakkaan ahdistunut, mutta nyt on aivan eri tyttö jo. Lääkitys ja terapia kestivät puoli vuotta, lääkitys loppui tänä kesänä, terapia keväällä.)
Hänellä alkaa lukion toka. Miten lie alkaa sujumaan, jos väsyttää koko ajan? Sen verran olemme keskustelleet, etyä hän haluaa jatkaa lukiota. Valitettavasti hän ei ole lukiosta saanut uusia kavereita.
Hänen kaverinsa eivät ole ottaneet häneen yhteyttä enää mokaamisen jälkeen. Eli ei ole ketään kiusaajaa edes... samassa mokaamisessa hän mokasi myös meidän kanssa.... eli siksi kai ei suostu puhumaan meidän kanssa.
Samoin poika on sanonut, että voisi kokeilla kuntosalia. Se jäsenyys otetaan tällä viikolla.
Ongelma on, etten tule ikinä saamaan häntä psykologille, tiedän sen. Enkä mihinkään muualle.
Ap
Älä luovuta. Ei minunkaan tyttäreni heti ajatukselle lämmennyt. Meni puolisen vuotta, mutta kun olo kävi tarpeeksi kurjaksi, niin mieli muuttui.
Toki se ottaa aikaa, mutta jos poika itse huomaa, ettei kykene hoitamaan kouluaan, niin mieli voi hänelläkin muuttua. Älä nyt jankuta liikaa, vaan seuraa asiaa.
Kuntosalikin on hyvä, mutta siellä puurretaan yksin. Katso, voisiko hän innostua vielä jostakin muusta harrastuksesta, sellaisesta, jossa on ikätovereita ja vähän joukkuemeininkiä.
Ja tosiaan, nyt seuraatte tilannetta lähinnä. Yritä olla positiivinen ja anna hänen jurnottaa toistaiseksi.
Sinulla on hyviä neuvoja. Olenkin yrittänyt olla positiivinen, jutella niitä näitä, keventää tunnelmaa. joka toinen päivä menee hyvin, joka toinen päivä huonosti.
Ajattelinkin, että kun menee tarpeeksi huonosti, niin eiköhän hän sitten itse herää...
Hän juuri lopetti joukkueharrastuksen. Ei ole muutenkaan joukkuehenkinen, vaikka puhelias onkin. Ja itse ehdotti kuntosalia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi masennus myös joillakin väistyy tai paranee spontaanistikin, etenkin tuollainen reaktiivinen masennus. Aika parantaa vaikkakin hitaasti. Jos näyttää että tilanne pahenee, sitten on vain pakko jollain opilla saada lääkäriin. Yritä pitää keskusteluyhteyttä ja ehdota kivoja juttuja edelleen, ehkä hän jonain päivänä tarttuu johonkin. Koeta saada avuksesi ruoanlaittoon tai mihin tahansa mikä vähän aktivoisi aivoja, mutta älä syyllistä kotitöillä.
Sain hänet lähtemään etsimään takia, ihan yllätyin. Mitään ei löytynyt. Ehdotin, että mennään smoothielle tai cappucinolle samalla, niin ei. Hän ei ota mitään vastaan...
Ap
Kuntosali on hyvä ajatus. Onko poika treenannut ennen? Jos ei, niin palkkaa hyvä pt joka tekee ohjelman ja näyttää oikeet liikeradat. Sekä tietenkin kannustaa poikaa. Sillä on hurja vaikutus itsetuntoon, joka nyt ilmeisesti on kateissa.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkiminen funktionaalisen lääkärin luona. Ei missään nimessä tavis lääkäriin koska määrää SSRI ja elämä pilalla sen jälkeen.