Miten tuen masentunutta teiniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä helvataa ykkönen höpisee?

Sinulla ei liene minkäänlaista kokemusta tai tietoa aiheesta.

Ap, opiskeleeko poikasi? Onko koulu kohta alkamassa? Kykeneekö hän menemään kouluun?

Minä sinuna katsoisin, miten koulun alku sujuu. Kannusta häntä yrittämään sovun hieromista tai hommaamaan uusi harrastus.

Jos sinä et pysty juttelemaan pojan kanssa, miten pojan isä tai joku muu lähipiirin mies? Tuossa saattaa olla mukana kiusaamistakin, siis ne muut kiusaavat ehkä poikaasi, parjaavat?

Jos koulu ei ala sujua, ota yhteyttä koulupsykologiin ja yritä saada poika tapaamiseen. Perustele sitä sillä, että siinä ei ole mitään noloa käydä juttelemassa, tosi monet teinit tekee niin ja siitä voisi olla hänelle apua. Älä moiti, korosta, että olet hänestä huolissasi ja haluat hänen parastaan. Että saa olla alakuloinen ja saa olla yksinkin, mutta jos on kuukausia masentunut niin asialle kannattaa tehdä jotain ihan samalla lailla kuin jos vaikka potisi yskää kuukausien ajan. Ei se masennus sen kummempaa ole, sairaus muiden joukossa.

Hoitopolku menee niin, että koulupsykologilla voi käydä juttelemassa, mutta varsinaista terapiaa saati mitään lääkitystä hän EI voi antaa. Jos koulupsykologi katsoo, että lapsi niistä hyötyisi, sinä ja poika käytte terveyskeskuksessa omalääkärillä, joka antaa lähetteen nuorisopsykiatriselle psykiatriseen arvioinhiin.

Mitään lastensuojeluilmoitusta ei tarvita, siis jos saat pojan puhuttua tapaamisiin.

Arvioinnissa sitten lapsesi käy juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajan sekä psykiatrin kanssa. He päättävät, tarvitseeko poikasi lääkitystä ja terapiaa. Koko polku kestää kuukausia, joten ei kannata liikaa vitkutella, jos alkaa vaikuttaa siltä, että koulu kusahtaa tuohon ja poika on masentunut.

(SSRI-lääkitys ei ole mikään must, mutta ainakin oma 17-vuotias tyttäreni hyötyi siitä suuresti. Kuuli ennen lääkitystä ääniharhoja ja oli voimakkaan ahdistunut, mutta nyt on aivan eri tyttö jo. Lääkitys ja terapia kestivät puoli vuotta, lääkitys loppui tänä kesänä, terapia keväällä.)

Hänellä alkaa lukion toka. Miten lie alkaa sujumaan, jos väsyttää koko ajan? Sen verran olemme keskustelleet, etyä hän haluaa jatkaa lukiota. Valitettavasti hän ei ole lukiosta saanut uusia kavereita.

Hänen kaverinsa eivät ole ottaneet häneen yhteyttä enää mokaamisen jälkeen. Eli ei ole ketään kiusaajaa edes... samassa mokaamisessa hän mokasi myös meidän kanssa.... eli siksi kai ei suostu puhumaan meidän kanssa.

Samoin poika on sanonut, että voisi kokeilla kuntosalia. Se jäsenyys otetaan tällä viikolla.

Ongelma on, etten tule ikinä saamaan häntä psykologille, tiedän sen. Enkä mihinkään muualle.

Ap

Älä luovuta. Ei minunkaan tyttäreni heti ajatukselle lämmennyt. Meni puolisen vuotta, mutta kun olo kävi tarpeeksi kurjaksi, niin mieli muuttui.

Toki se ottaa aikaa, mutta jos poika itse huomaa, ettei kykene hoitamaan kouluaan, niin mieli voi hänelläkin muuttua. Älä nyt jankuta liikaa, vaan seuraa asiaa.

Kuntosalikin on hyvä,  mutta siellä puurretaan yksin. Katso, voisiko hän innostua vielä jostakin muusta harrastuksesta, sellaisesta, jossa on ikätovereita ja vähän joukkuemeininkiä. 

Ja tosiaan, nyt seuraatte tilannetta lähinnä. Yritä olla positiivinen ja anna hänen jurnottaa toistaiseksi.

Sinulla on hyviä neuvoja. Olenkin yrittänyt olla positiivinen, jutella niitä näitä, keventää tunnelmaa. joka toinen päivä menee hyvin, joka toinen päivä huonosti.

Ajattelinkin, että kun menee tarpeeksi huonosti, niin eiköhän hän sitten itse herää...

Hän juuri lopetti joukkueharrastuksen. Ei ole muutenkaan joukkuehenkinen, vaikka puhelias onkin. Ja itse ehdotti kuntosalia.

Ap

Joo, ehkä ei sitten joukkueurheilua. Entä bändi? Tietokoneohjelmointikurssi? Jokin taideharrastus, vaikka valokuvaus?

Maailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta nyt pitää malttaa mieli ja olla tuputtamatta liikaa. Ainakaan samalla viikolla, kun koulu alkaa. 

Hän varmaan tuntee häpeää ja surua, niin voimakkaasti että masennus on tullut peittämään sietämättömät tunteet. Hänelle tekisi niin hyvää käsitellä mokansa terapeutin kanssa. Onko tilanne sellainen, ettei kavereiden kanssa voi sitä selvittää? Voisiko heihin ottaa yhteyttä? Oletteko te vihaisia hänelle vielä? Oletteko sanoneet, että teidän puoleltanne asia on ok? Vaikka hän ei haluaisi puhua koko asiasta, jonkinlainen anteeksianto voisi avata mielen lukkoja. Vaikka masennus ei olekaan yksinkertainen juttu, se helpottuu joskus ihan pienistä asioista, ja joskus ei isoistakaan. 

Ota siltä kännykkä pois!

Vierailija kirjoitti:

Hän varmaan tuntee häpeää ja surua, niin voimakkaasti että masennus on tullut peittämään sietämättömät tunteet. Hänelle tekisi niin hyvää käsitellä mokansa terapeutin kanssa. Onko tilanne sellainen, ettei kavereiden kanssa voi sitä selvittää? Voisiko heihin ottaa yhteyttä? Oletteko te vihaisia hänelle vielä? Oletteko sanoneet, että teidän puoleltanne asia on ok? Vaikka hän ei haluaisi puhua koko asiasta, jonkinlainen anteeksianto voisi avata mielen lukkoja. Vaikka masennus ei olekaan yksinkertainen juttu, se helpottuu joskus ihan pienistä asioista, ja joskus ei isoistakaan. 

Me - siis minä, joka tilanteessa hermostuin - olen pyytänyt jo kahdesti anteeksi. Olemme puhuneet, että vanhoja ei muistella.

Tilanteen voisi kavereiden kanssa selvittää. Mutta ei ole ottanut kavereihin yhteyttä.

Uskon, että hän ajattelee tehneensä jotain peruuttamatonta, ja hän häpeää suunnattomasti. Siis häpeä on tässä tilanteessa terve tunne, mutta sen yli pitäisi päästä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuntosali on hyvä ajatus. Onko poika treenannut ennen? Jos ei, niin palkkaa hyvä pt joka tekee ohjelman ja näyttää oikeet liikeradat. Sekä tietenkin kannustaa poikaa. Sillä on hurja vaikutus itsetuntoon, joka nyt ilmeisesti on kateissa.

Kuntosali on hyvä, mutta VAIN keski-ikäiset naiset palkkaavat tai tarvitsevat pt:eitä!

Yksikään teini tai mies ei suostu sellaista käyttämään, se on ubernoloa. Liikkeet oppii täydellisesti netistä katsomalla!

Vierailija kirjoitti:

Minä pohdiskelen ihan samoja asioita, joten siinä mielessä en osaa auttaa, mutta vertaistukea kyllä. Olen ihan hukassa, luulin olevani hyvä äiti ja lasten kanssa on ollut tähän asti todella helppoa. Vauvasta asti vaan hymyilleet ja käyttäytyneet aina kuin enkelit.

Nyt poika ei tee mitään muuta kuin pelaa ja tytön koulusta soitettiin mulle keväällä, että on saanut jostain masennustestistä pisteet siihen malliin että on keskivaikea masennus. Elämä täällä kotona on yhtä helvettiä. Huutoa, itkua, ovien paiskomista jne. En halua enää edes tulla töistä kotiin, kun täällä ei ole tehty mitään määrättyjä kotitöitä, vaan roikuttu netissä tms.

Niin tuttua. Mulla on 20-vuotias poika, joka ei peliriippuvuuden takia oo mennyt kahteen päivään kouluun. Poika siis asuu kotona, itse olen työtön, rahat tiukassa. En pyydä pojalta vuokraa, vaan ruokarahaa 100 euroa kuussa, en mitään muuta. Ei siivoa, eilen toivotti mut helvettiin, kun kysyin koulusta ja haukkui vielä vitun luuseriksi. (Olen kärsinyt masennuksesta, mutta olen jo sopinut meneväni kuntouttavaan työtoimintaan). Isänsä halveksui mua aika usein, kun olin naimisissa, hyvin on mennyt oppi perille. Yleensä mulla on mennyt ihan hyvin pojan kanssa, paitsi nyt, kun koulu alkoi, hermot on tiukalla. Uskon, että pojalla on masennusta, sai jo lähetteen, muttei suostunut menemään terapiaan. En tiedä, menisikö asiat paremmin, jos lähettäisin asumaan yksin. Tuota haukkumista en siedä. Ollaan jossain määrin umpikujassa. Se opintorahakin olisi tarpeen, mun on vaikea elättää kahta. Huomenna lupasi mennä kouluun ja hoitaa opintorahaa eteenpäin, mutta katotaan. Oon nyt niin kiukkuinen ja turhautunut, että lähden uimaan ainakin tunniksi.

Poikasi ehkä kertoi ihastuksestaan kohteelleen (mies), joka olikin hetero. Nyt vaan salille ja sitten boyfriendiä etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntosali on hyvä ajatus. Onko poika treenannut ennen? Jos ei, niin palkkaa hyvä pt joka tekee ohjelman ja näyttää oikeet liikeradat. Sekä tietenkin kannustaa poikaa. Sillä on hurja vaikutus itsetuntoon, joka nyt ilmeisesti on kateissa.

Kuntosali on hyvä, mutta VAIN keski-ikäiset naiset palkkaavat tai tarvitsevat pt:eitä!

Yksikään teini tai mies ei suostu sellaista käyttämään, se on ubernoloa. Liikkeet oppii täydellisesti netistä katsomalla!

Ei ole käynyt ennen salilla. Mutta jäsenyyteen kuuluu yksi pt-kerta. Lisäksi sain pari lippua minulle ja miehelle. Mutta luulen, että minun läsnäoloni vain ärsyttää häntä.

Ap

Mielenlujuusindeksi = itsetunto. Swiddu.

Minulla on kasiluokalle menevä poika, jolla on diagnosoitu Asperger, mutta en nyt tiedä, onko kaikki sen "syytä". Poika lähinnä pelaa CS:ää tietokoneella. Nyt kesällä käy kerran päivässä ulkona pyöräilemässä tms. Iltaisin valvoo yli puolenyön. Vähän pelottaa miten jaksaa tsempata kouluun, mutta se tässä inhottavinta onkin, että toista ei voi väkisin auttaa. Aina paasataan miten vanhemmat ei saa nuoria kuriin eikä kanna vastuuta, mutta jos joku teinikin päättää pilata vaikka koulunkäyntinsä niin hänhän pilaa, ei siinä mitkään rangaistukset ainakaan auta. Ainoa konsti on vaan ylläpitää jonkinlaista kontaktia, vaikka miten huteraakin ja toivoa parasta. Minäkin oikeasti luulin ennen, että lapset voi jotenkin jämäkästi vaan kasvattaa tietynlaisiksi, mutta ei se vaan niin mene. No, meillä menee oikeastaan ihan hyvin, kun jäkätän vähemmän. Viime talvena jotenkin koulunkäynnin kuitenkin hoiti, ja sinä aikana, kun pelaamista rajoitettiin, koulu meni vain huonommin. Oli ihan maansa myynyt. Joten en nyt tiedä, voiko johtopäätöksiä vetää siitä, että teini "vain pelaa" tms. Ap:n teinillä on vähän eri tilanne, kun homma lähti liikkeelle selvästi yhdestä jutusta mutta jotenkin tulee mieleen, että vaikka se häpeä on kauheakin asia, niin onhan se hyväkin. Paljon on ihmisiä, jotka ei mitään häpeä, kaikki on vain muiden vika.

Mistä noita palstahulluja sikiää? Jotain ihmehomojäkätystä ja huuhaa-pillerikauppaa heti tuppaa, kun joku asiallisesti kysyy neuvoja. Älä ap välitä.

Antakaa niiden kavereiden mennä. Ei ole mitään nolompaa kuin teini joka suututtaa kaverinsa ja sitten ilmaantuu itkemään niitä takaisin.

Kuntosali kuulostaa hyvältä ajatukselta.