Miten ottaa puheeksi ruokaostokset/raha uudessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Joitain miehiä ei kiinnosta ruoanlaitto ja terveellinen ruoka yhtään! Yksin asuessaan elävät leivällä ja eineksillä. Joskus ehkä paistavat jauhelihaa... Tällaiset ovat yleensä vielä todella pihejä. Eivät välttämättä koskaan ymmärrä sitä, että toisille voi olla itsestäänselvyys, että kaupasta ostetaan myös vihanneksia, hedelmiä, jogurtteja jne... Itselleen saattavat ostaakin herkkuja, kuten makeisia tai alkoholijuomia.

Neuvoni on, että älkää passatko tällaisia miehiä! Niille ei osteta tai kokata mitään. Syökööt niitä leipiään, jos muuhun ei oma motivaatio riitä.

Miksi minun miehenä pitäisi maksaa siitä, että te naiset tahdotte leikkiä kotia ja suurtalouskokkia? Minä voin hyvin jatkaa tutuilla ruoillani, mutta naiset ne ovat, jotka odottavat kynttiläillallisia ja yhteisiä kokkaushetkiä. Siihen ei meikämannejen roiskeläppäpitsojen lämmitys kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alettiin puhua ruokakuluista jo ekan parin kuukauden aikana, kun mies alkoi viettää yhä pidempiä ja pidempiä aikoja mun luona. Päädyttiin silloin ensin sellaiseen ratkaisuun, että maksetaan kaupassa vuorotellen. Ei ne muutaman euron heitot kumpaakaan haitanneet.

Kun mies sitten "muutti" luokseni (ei siis asu täällä virallisesti, on vielä kirjoilla omassa asunnossaan kämppiksensä kanssa, mutta käytännössä on koko ajan luonani), muutettiin käytäntö niin, että kun kumpikin eletään työmarkkinatuella ja meille tulee ne sopivasti just kahden viikon välein, että kun mulle tulee tuet, eletään niillä. Ja kun kahden viikon päästä miehelle tulee tuet, sitten eletään niillä ja so on...

Tämä käytäntö on toiminut mainiosti yli vuoden ja nyt on sitten alettu miettiä ja keskustella mites sitten, kun muutetaan yhteen. Mutta sitähän tässä ei nyt kysytty.:D

Mutta noin meillä niin kuin suurinpiirtein on jaettu ruokakulut suhteen eri vaiheissa.

Oletteko ajatelleet koskaan töihin ruveta vai vieläkö mennään työmarkkinatuella?