Miten ottaa puheeksi ruokaostokset/raha uudessa suhteessa?

Minä olen huono ottamaan asioita puheeksi. Varsinkin rahasta puhumisen koen nolona. Pystyn kyllä etukäteen sopimaan ( esim yhteenmuuttaeessa tekisin selvät sopimukset, miten menee), mutta ap:n tilanteessa kokisin kissan pöydälle nostamisen omaksi pihiydekseni.

Eli luulen, että minä alkaisin syömään ennen kuin tapaan miehen. Sitten mies tulee ja haluaa syödä, niin Menköön yksin kauppaan. Jos menemme yhdessä, niin Osta sinä mitä haluat, minulla ei ole nälkä, enkä mitään syö. Oho, käsilaukku jäi kotiin.

Kun mies on alkanut maksamaan, niin aina välillä tekisin ruokaostoksetkin ja syödään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu jotenkin rajulta sanoa, että nyt on sun vuoro maksaa :| Kuulostaa töykeältä. En halua antaa käsitystä, että se olisi ongelma. Tai no siis mitä mä selitän.. Onhan se ongelma! Oisko mitään hienotunteisempaa keinoa? Mietin et alan vaan karsia ostoksista osan ja sanon, et ei oo varaa??

Aloita vaikka näin: Mies tulee luoksesi ja kauppaanmeno tulee ajankohtaiseksi.

Sinä: Mä ole miettinyt näitä meidän ruokakuluja. Me tavataan vain mun luona, joten olisi reilua, jos sä maksaisit osasi kuluista. Aloitetaan jo tänään. 

Sitten siitä sovitte, miten jatkossa maksut hoidetaan.

Todennäköisesti jatkossa ruokaostokset näyttävät jatkossa toisennäköisiltä, koska mies alkaa pihistellä ja rypäleet jäävät kauppaan. 

Aivan. Kerran kaupassa oli nuoripari samaan aikaan ja olivat tulossa kassalle, mies vielä kävi hakemassa kaikenlaista lisää koriin. Tyttö sanoi sitten, että "aina kun on mun vuoro ostaa ruokaa, ostetaan vaikka mitä herkkuja ja kun on sun vuoro, ostetaan vaan jotain leipää..."  Ajattelin, että hyvä kun pitää puolensa.

Ensi kerralla kaupassa lado omat ostokset hihnalle, kapula perään ja totea että maksatte  tällä kertaa puoliksi. Jos ei miestä maksaminen kiinnosta niin vieköön omat valintansa takaisin hyllyihin.

Turhat kainostelut pois. Mutta voithan toki ilmaista asian vähän nätimmin. Seuraavan kerran kun  pohditte listaa tai menette kauppaan, toteat hänelle : " nyt mulla on hieman tiukka rahatilanne, kun viimeksikin meni kauppaan enemmän kuin kuvittelin, on sitä ja sitä menoa tulossa. Mikäs sinulla muuten on rahatilanne? Tulisitko puolitiehen vastaan, niin saadaan sitten enemmän, myös sinun herkkuja "?  Jotakin tämän tyyppistä. Ei sun tartte hänelle kertoa omista menoistasi, sanot vaan, että olet jo ylittänyt oman "käyttöbudjettisi"... On väärin, että sinä käytät häneen rahaa, mutta hän ei sinuun. Hän ei myöskään tee sinun työtäsi, ei auta sinua siinä, mistä sinä palkkasi saat. Eli rahasi, jolla häntä nyt olet puoli vuotta ruokkinut. Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Jos sukupuoliroolit olisi toisinpäin, olisi tuo ihan normaalia.

No ei olisi.

Kysy vaan vaikka kassalla, että "hei oisko vaikka nyt sun vuoro maksaa?", luulis, että tajuaisi!

Joitain miehiä ei kiinnosta ruoanlaitto ja terveellinen ruoka yhtään! Yksin asuessaan elävät leivällä ja eineksillä. Joskus ehkä paistavat jauhelihaa... Tällaiset ovat yleensä vielä todella pihejä. Eivät välttämättä koskaan ymmärrä sitä, että toisille voi olla itsestäänselvyys, että kaupasta ostetaan myös vihanneksia, hedelmiä, jogurtteja jne... Itselleen saattavat ostaakin herkkuja, kuten makeisia tai alkoholijuomia.

Neuvoni on, että älkää passatko tällaisia miehiä! Niille ei osteta tai kokata mitään. Syökööt niitä leipiään, jos muuhun ei oma motivaatio riitä.

Tiedän erittäin hyvin sen tunteen, kun ei halua olla kenellekään ikävä eikä pahoittaa kenenkään mieltä. Iän myötä olen vain todennut, että jos joku toinen käyttäytyy tökerösti tai yrittää käyttää minua hyväkseen, on pakko ja oikein avata suunsa ja tehdä se, mikä ei tunnu kivalta, mutta on ihan oikeasti oikein. Vielä ikävämpää on antaa toisten kävellä yli ja itkeä sitten itsekseen omaa kohtaloaan. Sanoisin, että se on tyhmyyttä. Vastaavia tilanteita tulee elämässä vastaan joka puolella.

Minulla oli miesystäväni kanssa hieman samanlainen tilanne, tosin ei ihan yhtä pahaksi mennyt. Vietämme aikaa vain minun luonani, koska miehellä on kämppis. Mies söi täällä aamupalaa, ja aina välillä minä tein meille ruokaa. Mies ei millään tavalla spontaanisti osallistunut ruokakuluihin, ja jos päädyimme yhdessä ruokakauppaan, mies ei tehnyt elettäkään maksaakseen ostokset. Ei myöskään koskaan tehnyt meille ruokaa. Ravintolassa maksoimme käytännössä aina erikseen.

Kerran huomautin asiasta hieman kepeästi, tyyliin totesin, että kylläpäs nykyään pitää ostaa enemmän aamiaisruokia, kun mies myös syö niitä. Siihen mies vain totesi, että niinhän siinä käy, kun vietetään aikaa vain mun luona. Kun mies ei vieläkään havahtunut tilanteeseen, niin otin asian puheeksi ihan vakavasti - että kyllä hänenkin täytyy alkaa osallistua sekä ruokien hankintaan että aterioiden valmistukseen, jos aion harkita mitään vakavampaa sitoutumista hänen kanssaan. Sen jälkeen asiasta ei ole tarvinnut sanoa, ja nykyään mies ihan spontaanisti maksaa ruokaostoksia molemmille. Hieman piti vääntää rautalangasta, mutta oli se sen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Joitain miehiä ei kiinnosta ruoanlaitto ja terveellinen ruoka yhtään! Yksin asuessaan elävät leivällä ja eineksillä. Joskus ehkä paistavat jauhelihaa... Tällaiset ovat yleensä vielä todella pihejä. Eivät välttämättä koskaan ymmärrä sitä, että toisille voi olla itsestäänselvyys, että kaupasta ostetaan myös vihanneksia, hedelmiä, jogurtteja jne... Itselleen saattavat ostaakin herkkuja, kuten makeisia tai alkoholijuomia.

Neuvoni on, että älkää passatko tällaisia miehiä! Niille ei osteta tai kokata mitään. Syökööt niitä leipiään, jos muuhun ei oma motivaatio riitä.

Hedelmät ja vihannekset on herkkuja eikä välttämättä ole niihin varaa.

Jos nyt kaikesta huolimatta aiot edelleen ruokkia tätä lokkia, niin keräät kaikki ne ruokakaupan kuitit ja aina viikon lopulla esität miehelle laskelman ja vaadit häntä maksamaan oman osuutensa eli puolet kuluista. Ihmeen kauan sulla meni, ennen kuin tajusit, millaisen elätin olit itsellesi ottanut.

Yksi tapa jakaa ruokamenot on että perustatte erillisen ruokatilin pankkiin. Molemille kortit ja molemnat laittavat joka kuukausi sovitun summan tilille. Kuitit molemmilta talteen ja kirjanpito.

Uskoisi että puolen vuoden jälkeen on selvinnyt kuin paljon on kuukauden ruokakulut. Samassa tietysti wc-paperit ym. Mitä yhdessä kulutatte.

Mulle tällainen mies jopa ehdotti yhteistä pankkitiliä (kun oli eksän kanssa ollut myös). Sanoin, että aion pitää omat rahani ja tilini. Kyllä, ruokin miestä ja majoitin aikani, mutta teki kaikki kotityöt ollessani töissä. Kyllästyin kuitenkin mieheen ja loptein suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kysy vaan vaikka kassalla, että "hei oisko vaikka nyt sun vuoro maksaa?", luulis, että tajuaisi!

No ette kyllä setvi tota asiaa missään kaupan kassalla! Naurettava ajatus. Kun seuraavan kerran näette, niin sanot suoraan, että miehen on alettava maksaa osansa kuluista. Piste. Ei mitään epämääräisiä kiertoilmaisuja ja kohteliaita vihjailuja.

Ainoa millä mielestäni voisi selittää tuollaisen käytöksen olisi, jos mies on todella nuori eikä ole kunnolla asunut ikinä omillaan. Tällöin se miten paljon rahaa kuluu ihan arkielämiseen voi tulla yllätyksenä. Jos on aikaisemmin itse ostanut ruokansa, niin luulisi jo huomaavan, miten paljon enemmän rahaa jää kun syö sinun luonasi. 

Vaikka tuollaisista asioista on ikävä puhua, niin eihän ole mikään pakko sanoa ilkeästi tai rumasti. Olet kuitenkin oikeassa eikä tämä ole tyhjästä niuhottamista. Sittenpä ainakin tiedät, onko hän aito lokki vai osaako parantaako tapansa. Lokki saa lennellä pois. 

Teet laskun 6kk menoista ja jaat sen kahdella, esim 1000e/kk ja 6kk = 6.000 ja miehen osuus on 3.000e ja pyydät että se maksaa seuraavan 6kk ja maksat sitten sille puolet 6kk päästä.

Jos ei suostu, heität parvekkeelta sen tavarat ensin ja lopuksi heität sen perässä.

Mikä tässä on aina niin vaikeaa, totuus on että sinua on HYVÄKSIKÄYTETTY 6-0

Naiset ottavat jopa isoja velkoja rakkauden nimissä uusissa suhteissa. Aloituksessa nyt on kyse vain pikkurahoista, mutta jos se haittaa, niin ota reilusti puheeksi.

Meillä alettiin puhua ruokakuluista jo ekan parin kuukauden aikana, kun mies alkoi viettää yhä pidempiä ja pidempiä aikoja mun luona. Päädyttiin silloin ensin sellaiseen ratkaisuun, että maksetaan kaupassa vuorotellen. Ei ne muutaman euron heitot kumpaakaan haitanneet.

Kun mies sitten "muutti" luokseni (ei siis asu täällä virallisesti, on vielä kirjoilla omassa asunnossaan kämppiksensä kanssa, mutta käytännössä on koko ajan luonani), muutettiin käytäntö niin, että kun kumpikin eletään työmarkkinatuella ja meille tulee ne sopivasti just kahden viikon välein, että kun mulle tulee tuet, eletään niillä. Ja kun kahden viikon päästä miehelle tulee tuet, sitten eletään niillä ja so on...

Tämä käytäntö on toiminut mainiosti yli vuoden ja nyt on sitten alettu miettiä ja keskustella mites sitten, kun muutetaan yhteen. Mutta sitähän tässä ei nyt kysytty.:D

Mutta noin meillä niin kuin suurinpiirtein on jaettu ruokakulut suhteen eri vaiheissa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tapa jakaa ruokamenot on että perustatte erillisen ruokatilin pankkiin. Molemille kortit ja molemnat laittavat joka kuukausi sovitun summan tilille. Kuitit molemmilta talteen ja kirjanpito.

Uskoisi että puolen vuoden jälkeen on selvinnyt kuin paljon on kuukauden ruokakulut. Samassa tietysti wc-paperit ym. Mitä yhdessä kulutatte.

Meillä mies ehdotti yhteistä ruokatiliä. Asumme molempien asunnoissa vaihtelevasti ja ostamme yhdessä ruuat ym silloin kun olemme yhdessä.

Voi olla että ko tili avataan lähiaikoina. Tunnemme toisemme hyvin kun kahta asuntoa asuttu vuosikaudet.

Suoraan puhuminen on paras vaihtoehto. Asia vaan mutkistuu, jos yrittää vihjailla tai selittää jotain tilapäistä rahapulaa. Pahimmillaan mies kokee osallistuneensa ihan hirveästi, kun niin tärkeässä paikassa "auttoi" ja kokee ansaitsevansa hyvitykseksi entistä enemmän ylöspitoa. Tai tarjoutuu lainaamaan aloittajalle ruokarahat...