Pitkä parisuhde

Oikein hyvin on mennyt, ei kylmiä kausia tai muutakaan pihtaamista. Samalla linjalla eteenpäin.

Tietenkin on ollut kylmiä kausia välillä. Lasten ollessa pieniä oli välillä tosi tylsää väsymyksen takia. Nyt ollaan oltu yhdessä pian 30vuotta ja menee aina vain paremmin. On enemmän aikaa itselle ja toiselle. Lasten ollessa pieniä ei kannattaisi erota kovin helpolla. Mikään parisuhde ei ole herkkua aina. Parasta on kuitenkin vuosien aika syntynyt syvä kumppaanuus ja luitto toiseen, sen rakkauden lisäksi. Alkuhuuman kaltainen olotila ei jatku vaikka välillä näitäkin tuntemuksia on.

Ei kylmiä kausia, mutta varsinkin lapsen ollessa 2-4v oli melkoisen väsynyt kausi.

Yli 30 vuotta. Kaikessa - myös parisuhteessa - on hyvät ja huonot jaksonsa, mutta yleisesti ottaen sanoisin, että suhde on vanhetessaan koko ajan parantunut.

Riippunee hieman huonojen kausien pituudesta. Meillä parisuhdetta takana vasta reilu 10v ja tällä hetkellä eletään pikkulapsiarkea, eli ei välttämättä se parisuhteen kannalta helpoin vaihe ole menossa. Koen että esimerkiksi kuukauden tai parin etäisemmät vaiheet ovat ok (en nyt puhu riidoissa olosta vaan sellaisesta että läheisyyttä, syvällisiä keskusteluja, seksiä, silmiin tuijottelua ym. on harvakseltaan) mutta tätä pidemmät kaudet kyllä alkaisivat vaivaamaan. Jatkuva kylmä kausi joka jatkuu siis vuosia, voisi minulle olla merkki siitä että jotain pitäisi tehdä. Ensimmäiseksi asia pitää ottaa puheeksi kumppanin kanssa, kokeeko hän suhteen tilan samanlaiseksi kuin sinä. Jos hänkin kokee suhteenne väljähtyneen, voitte yhdessä miettiä mitä voisitte asian korjaamiseksi tehdä. Jos korjausyritykset eivät pitkänkään ajan jälkeen tunnu tuovan kipinää peliin, voisi olla syytä miettiä eroa. Jos taas kumppanisi kokee että suhteessanne menee hyvin, on tilanne hieman hankalampi. Meillä on ollut monesti näin, taidan itse vaatia hieman enemmän kuin mieheni. Olemme sitten kuitenkin aina saaneet asiat taas toimimaan, usein tylsistymiseni on ollut reaktio tylsään lapsiperhearkeen, loppumattomaan pyykkivirtaan, aamuherätyksiin, puurolautasiin, turruttaviin työpäiviin jne eikä lainkaan ole liittynyt parisuhteeseemme. 

Tsemppiä ratkaisuusi! 

Meillä loppui 21 vuoden suhde. Mies vain lopetti kaiken koskettelun ja seksin. Sanoi vain ettei huvita ja sitä jankutti kaksi vuotta. Ei innostunut mistään yhteisestä tekemisestä. Kaikkeen sanoi ei. Sitten yks päivä huomasin rakastuneeni toiseen.

Kaikkein parasta aikaa suhteessamme oli se pikkulapsiaika. Oli seksiä ja näytettiin toisillemme, että rakastetaan. Nuorin lapsi oli 12 v, kun ero tuli

On ollut vaikeita kausia. Pikkulaisiaika, vaikeat raskaudet, miehen sairastelu, miehen rankka työputki, minun sairastelu. Näistä olemme selvinneet koska olemme sosiaalisesti yhteensopivia, ja kumpikin on sitoutunut sekä parisuhteeseen että perheeseen. Jos sitoutuneisuus jompaan kumpaan olisi lipsunut jommalla kummalla, ero olisi varmasti tullut. Sen verran monta kertaa meidän elämämme on ollut selviytymistaistelua.

En paheksu sitä, että monet päätyvät eroon. Hommassa on niin monta muuttujaa jo ihan lähdössäkin, ja lisäksi jokainen ihminen muuttuu iän myötä.