Muita laiskoja äitejä, joita ahdistaa jokapäiväinen ulkoilu lapsen kanssa?

Mäkin olen laiska, mutta koin, etät ulkoilemalla pääsee huomattavasti helpommalla, koska silloin lapsen saa helposti päiväunille ja saa itsekin lepoa. Meillä ei päiväunista tullut mitään, jos lapsi ei päässyt aamupäivällä ulos riehumaan ja purkamaan energioitaan.

Älä pakkoulkoile. Keksi muita aktiviteetteja lapsellesi.

Koska sä ajattelet sen palloilua, se on sitä. Hommaa ulkouluseuraa niin auttaa ja jos on noin vetämätön fiilis niin syötkö kunnolla? Jos lapsi valvottava niin kokemuksesta voin sanoa, että se torkkuminen ei auta. Reippaasti ulos ja touhuamaan niin lapsi ei riehu sisällä ja nukkuu paremmin, jolloin sinäkin nukut paremmin.

Tee sadepäivinä jotain muuta kivaa, en minäkään mene sateeseen lapsen kanssa. Niinä päivinä vain paljon muuta kivaa ja kun mies tulee kotiin lähdette koko perhe vaikka johonkin sisäleikkipaikkaan tai kyläilemään jonnekin tai mies voi lähteä lapsen kanssa jos vieläkin olet väsynyt.

En jaksanut minäkään. Osaksi siitäkin syystä vain yksi lapsi. Nyt lapsi jo teini:)

Kaikkein viitseliäintä on jäädä parin villin lapsen kanssa sisään. Siinä vasta tekemistä on. 

Ulkona ovat omissa leikeissään ja sisälläolo kunnon ulkoilun jälkeen on paljon helpompaa. Ruoka ja uni maittaa. 

Suomessahan on hyvin vahva pikkulasten ulkoiluperinne. Ei esim. Ranskassa olla tällä tavoin ulkona. Pari kertaa viikossa piipahdetaan vekkihameessa jossain puistossa kauppareissulla ja siinä se on. 

Esim. Pariisissa on lastenkin leikkipuistot (ne harvat) täynnä koiranpaskaa eli koko juttua ei arvosteta sen vertaa, että pidettäisiin lemmikit pois likaamasta paikkoja. 

Ok, muutan siis Pariisiin. Eihän tässä muu auta. Ap

Minusta huolestuttavaa ei ole se, ettet halua ulkoilla, vaan se, että haluat vain nukkua tuon ajan. En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta jos siis tavallisesti pikkulasten kanssa heräillään, puetaan vaatteet, syödään aamiainen, ja siinä missä muut lähtevät ulos, sinä haluatkin heti käpertyä nukkumaan, niin eihän se lasten kannalta mikään ideaali tilanne ole. Olisi ihan eri asia, jos keksisitte sisällä kivaa puuhastelua sadesäällä vaikka majan rakentamista sohvista, tai ihan vaan piirtämistä ja muovailua, mutta tuo, että sinä haluat vain nukkua kuulostaa ikävältä.

Oletko masentunut? Ylirasittunut? Saatko omaa aikaa koskaan? Tarvitsisitko apua lastesi kanssa?

Minä en mene ulos, jos ei huvita. Tosin lapsi vasta vajaa 2v.

Aika usein tulee kuitenkin iltapäivällä mentyä, kun kotimaisemat tylsistyttää. Mutta suo itsellesi se, ettei ulos ole pakko mennä. Ja älä jää jumimaan ajatukseen leikkipuistosta, esim. metsään voi mennä kävelylle yms.

Hulluinta on, että tässäkin maassa on naisia jotka menevät sinne leikkipuistoon kaksi lertaa päivässä, koska niin kuuluu tehdä, vaikka itse sitä vihaa. Tärkeintä on, että lapsi saa välillä maisemanvaihdosta ja äitillä pysyy olo hyvänä. Ulkona voi olla vaikka 30min per päivä, jos se lapselle ja äidille käy.

En minäkään joka päivä käy enkä sateella ainakaan. Ei lapsikaan halua sateeseen. Välillä jäädään omalle pihalle ja välillä käydään muissakin leikkipuistoissa. Yleensä päästään ulos vasta iltapäivällä.

Jos asuisi maaseudulla tai muuten avaralla ja turvallisella alueella, niin siellä olisi lapsen (ei tietysti kovin pienen) hyvä kuljeskella sisaruksen/kaverin kanssa pitkin maita ja mantuja. Enpä muista 60-70 -luvulla niin varhaista aikaa, että vanhemmat olisivat minua ulkoiluttaneet, vaan leikittiin siskon kanssa yksin tai yhdessä milloin missäkin.

En minäkään nauti "pakkoulkoilusta". Mutta onko se sittenkään pakollista? Jos ei huvita? Ei meillä ole. Silloin me ei mennä ulos, vaan keksitään sisällä jotain siedettävää hommaa. Tai lähdetään kiertelemään kauppakeskusta (kävelykin on liikuntaa) tai mennään kirjastoon. Huonolla ilmalla ei ulkoilla ikinä, eikä joskus hyvälläkään. Jos ei huvita, ei ole pakko. Olen itselleni ehkä vähän liiankin armollinen?

Leikkikentällä olo on ihan helvettiä! Yleensä käydään ulkoilemassa lähimetsässä mikä on ihan ok.