Ärsyttää kun mies ei ikinä tiedä koska pääsee töistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämän kanssa oppinut elämään ja osaan olla jo yksinkin ja elänän itseäni varten enkä miehen kautta. Ehkä sinun pitäisi hankkia mies, joka palvoo sinua toisena päivä työnään ja on vain pitämässä sinua kotona kädestä kiinni.

Ihan muuten mielenkiinosta mitä sinä sitten suunnittelisit, jos mies tulisi tismalleen samaan aikaan kotiin joka päivä?

Palvomisen ja arjen väliin mahtuu paljon, koita ymmärtää jos pystyt. Tuskin ap:lla on kyse, etteikö hän pärjää ja osaa olla yksin, vaan että ärsyttää toisen epäsäännölliset kotiintuloajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämän kanssa oppinut elämään ja osaan olla jo yksinkin ja elänän itseäni varten enkä miehen kautta. Ehkä sinun pitäisi hankkia mies, joka palvoo sinua toisena päivä työnään ja on vain pitämässä sinua kotona kädestä kiinni.

Ihan muuten mielenkiinosta mitä sinä sitten suunnittelisit, jos mies tulisi tismalleen samaan aikaan kotiin joka päivä?

Palvomisen ja arjen väliin mahtuu paljon, koita ymmärtää jos pystyt. Tuskin ap:lla on kyse, etteikö hän pärjää ja osaa olla yksin, vaan että ärsyttää toisen epäsäännölliset kotiintuloajat.

Olen työssä, jossa ei voi tietää etukäteen, että koska pääsee kotiin. Olen siis nainen. Tietenkin ainakin minä ymmärrän oikein hyvin, että se voi ärsyttää miestäni, ja varmaan minuakin ärsyttäisi jos olisin itse säännöllisessä työssä ja puoliso ei tietäisi koska pääsee kotiin. Mutta mitä voin tehdä? Työni on sellaista, vaikka en itsekään niin pidä siitä että en tiedä koska pääsen lähtemään. Tämän työn olen saanut, toisenlaista työtä en ole saanut. En minä nyt sentään työttömäksi voi heittäytyä vain siksi, että työssäni on tämä yksi ikävä puoli joka ehkä ärsyttää puolisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen, asiantuntijatyössä. Meillä on liukuva työaika välillä 6:30-21:00, mutta tyypillinen työpäivä on normaali toimistotyöaika, ei noita ilta-aikoja joudu olemaan kuin hyvin harvoin. Mutta siis, asiantuntijatyössä ei ole koskaan mitään "työvuoroja" vaan on se työpäivä, jonka aikana työt tehdään ja vastuut hoidetaan. Työpäivän alkamisaikaa ja loppumisaikaa ei ole määritelty tarkkaan. Minun on hoidettava päivän aikana tietyt työt ja vastuut, jotka ei siis ole vain sen päivän projekti vaan kyse voi olla monen viikon projektista. Jos päivän aikana joku homma menee pieleen, niin päivä venyy koska virhe on korjattava ennen huomista. Jos tulee joku yllättävä asiakaspuhelu klo 15:45, niin siihen on vastattava, ja se voi poikia homman, joka täytyy hoitaa heti ja se kestää pari tuntia. En voi ennustaa, että koska työpäiväni päättyy. Voin toki sanoa, että pyrin lähtemään kotiin klo 16:30, mutta en voi luvata että pääsen lähtemään silloin. Jos klo 15 ilmoittelisin, että pääsen tänään ajoissa, niin se voi muuttua vielä klo 15:15, niin en viitsi tuollaisia muuttuvia asioita vartin välein miehelleni viestitellä. 

Tietenkin jos on joku sovittu käynti vaikka pankissa iltapäivällä, niin sitten vain lähden sinne töistä kesken, koska on pakko. Mutta kotiinmeno ei voi työssäni olla tuollainen pakko ellei siellä ole joku vaikka sairaana tms. 

Tietenkin palkka on isompi, koska työ on tuollaista, että vastuut on hoidettava eikä aina ole vapaa lähtemään kun haluaisi. Joten ap, jos haluat puolison, joka pääsee aina tiettyyn aikaa töistä niin ota joku kaupan kanssa, heillä on tietyt työvuorot joista he voi pitää kiinni. Mutta jos miehesi on asiantuntijatyössä / esimiestyössä / vastuullisessa työssä, niin siitä vaan seuraa se, että palkka maksetaan vastuiden hoitamisesta.

Kokeilepa joskus sanoa, että nyt et voi puhua puhelimessa, pitää hakea lapset tarhasta, voitko palata asiaan tunnin kuluttua tai huomenna. Ihan varmasti voit.

Et sinä töissäkään ole koko ajan kaikkien käytettävissä, voit joutua sanomaan että nyt olen palaverissa kiinni ja palaan asiaan myöhemmin. Ihan samoin voit priorisoida kotiin lähdön tiettyinä päivinä, jos vain haluat. Kyse ei sitä paitsi ole lapsiperheessä siitä, haluaako lähteä, vaan siitä, että jonkun on pakko päästä lähtemään. Juttu on vain siinä, että toiset joustattavat tässäkin asiassa aina puolisoaan, toiset taas tasapuolisesti myös omaa työnantajaansa.

Itsellä tuo kotoa kuuluva mouruaminen työajoista ylitti ennen eroa sietämättömän kynnyksen. Toinen oli kuitenkin maksimit kotona kahden muksun kanssa ja sitten järjestettiin taloudellinen puoli niin, että pystyi tekemään puolta viikkoa, koska näin nimen omaan halusi.

Silti jos kerrankin viikossa meni yli sen OHJEELLISEN työstä loppumisajan klo 16.00 niin taatusti tuli soitto. Ja kuulun näihin asiantuntijoihin, joilla työt vaihtelee.

Syyhän tuohon selveni eron jälkeen, että halusi omaa aikaa kun oli väsynyt ja sille se klo 16.15 oli ikään kuin joku häämöttävä henkinen maalinauha. Ei se mistään elämän suunnittelusta oikeasti ollut kiinni, vaikka niitäkin mulle riidoissa tyrkättiin syiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen, asiantuntijatyössä. Meillä on liukuva työaika välillä 6:30-21:00, mutta tyypillinen työpäivä on normaali toimistotyöaika, ei noita ilta-aikoja joudu olemaan kuin hyvin harvoin. Mutta siis, asiantuntijatyössä ei ole koskaan mitään "työvuoroja" vaan on se työpäivä, jonka aikana työt tehdään ja vastuut hoidetaan. Työpäivän alkamisaikaa ja loppumisaikaa ei ole määritelty tarkkaan. Minun on hoidettava päivän aikana tietyt työt ja vastuut, jotka ei siis ole vain sen päivän projekti vaan kyse voi olla monen viikon projektista. Jos päivän aikana joku homma menee pieleen, niin päivä venyy koska virhe on korjattava ennen huomista. Jos tulee joku yllättävä asiakaspuhelu klo 15:45, niin siihen on vastattava, ja se voi poikia homman, joka täytyy hoitaa heti ja se kestää pari tuntia. En voi ennustaa, että koska työpäiväni päättyy. Voin toki sanoa, että pyrin lähtemään kotiin klo 16:30, mutta en voi luvata että pääsen lähtemään silloin. Jos klo 15 ilmoittelisin, että pääsen tänään ajoissa, niin se voi muuttua vielä klo 15:15, niin en viitsi tuollaisia muuttuvia asioita vartin välein miehelleni viestitellä. 

Tietenkin jos on joku sovittu käynti vaikka pankissa iltapäivällä, niin sitten vain lähden sinne töistä kesken, koska on pakko. Mutta kotiinmeno ei voi työssäni olla tuollainen pakko ellei siellä ole joku vaikka sairaana tms. 

Tietenkin palkka on isompi, koska työ on tuollaista, että vastuut on hoidettava eikä aina ole vapaa lähtemään kun haluaisi. Joten ap, jos haluat puolison, joka pääsee aina tiettyyn aikaa töistä niin ota joku kaupan kanssa, heillä on tietyt työvuorot joista he voi pitää kiinni. Mutta jos miehesi on asiantuntijatyössä / esimiestyössä / vastuullisessa työssä, niin siitä vaan seuraa se, että palkka maksetaan vastuiden hoitamisesta.

Kokeilepa joskus sanoa, että nyt et voi puhua puhelimessa, pitää hakea lapset tarhasta, voitko palata asiaan tunnin kuluttua tai huomenna. Ihan varmasti voit.

Et sinä töissäkään ole koko ajan kaikkien käytettävissä, voit joutua sanomaan että nyt olen palaverissa kiinni ja palaan asiaan myöhemmin. Ihan samoin voit priorisoida kotiin lähdön tiettyinä päivinä, jos vain haluat. Kyse ei sitä paitsi ole lapsiperheessä siitä, haluaako lähteä, vaan siitä, että jonkun on pakko päästä lähtemään. Juttu on vain siinä, että toiset joustattavat tässäkin asiassa aina puolisoaan, toiset taas tasapuolisesti myös omaa työnantajaansa.

Kyllä voinkin priorisoida kotiin lähdön joinakin tiettyinä päivinä. Voisin esim. sopia työnantajan kanssa, että perhesyistä jokainen maanantai ja jokainen tiistai lähden töistä klo 16:00 mennessä, ja voisin pitää siitä hyvin kiinni kun niin on kerran sovittu. Mutta se tarkoittaisi, että vastaavasti ke-pe joutuisin joustamaan iltapäivissä vielä enemmän työnantajan suuntaan. Eli millään en voi tehdä niin, että pystyisin minä päivänä tahansa lähtemään töistä kun haluan. Jos tämä olisi puolisolle hyvä kompromissi, niin toki noin voisin hyvin tehdä. Mutta hänen pitäisi ymmärtää, että sitten ke-pe en voi vaikuttaa työaikoihin nykyistäkään vähää. 

Meillä molemmat ajaa rekkaa, mies kasettiautoa ja minä puita. Minä lähden yöllä töihin kun edellinen vuoro on saanut omat kuormansa vietyä, se on jotain 01-05 välillä. Mies vie aamulla lapsen 06 hoitoon. Minä haen muksun iltapäivällä jos ehdin ja jos en ehdi niin mies hakee. Meidän töissä on paljon muuttujia, autot hajoo, rengas hajoaa, tehtaalla 3h jono tai muuta kivaa yllättävää... välillä saattaa auto seistä remontin takia päivän, kaksi... silloin onkin yhtäkkiä vapaapäivä... arvatkaa onko hoitopaikassa tullut sanomista! Siellä ei tätä ymmärretä vaan joka viikko kinutaan työvuorolistoja. Asia on OK mieheltä muttei minulta koska äitihän ei voi tehdä tuollaista työtä vaan pitää olla säännölliset työajat tai päivystää muuten vaan kotona! Meillä syödään kun ehditään ja molemmat ymmärtävät toistensa työn hyvät ja huonot puolet. Ei kannata stressata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nainen, asiantuntijatyössä. Meillä on liukuva työaika välillä 6:30-21:00, mutta tyypillinen työpäivä on normaali toimistotyöaika, ei noita ilta-aikoja joudu olemaan kuin hyvin harvoin. Mutta siis, asiantuntijatyössä ei ole koskaan mitään "työvuoroja" vaan on se työpäivä, jonka aikana työt tehdään ja vastuut hoidetaan. Työpäivän alkamisaikaa ja loppumisaikaa ei ole määritelty tarkkaan. Minun on hoidettava päivän aikana tietyt työt ja vastuut, jotka ei siis ole vain sen päivän projekti vaan kyse voi olla monen viikon projektista. Jos päivän aikana joku homma menee pieleen, niin päivä venyy koska virhe on korjattava ennen huomista. Jos tulee joku yllättävä asiakaspuhelu klo 15:45, niin siihen on vastattava, ja se voi poikia homman, joka täytyy hoitaa heti ja se kestää pari tuntia. En voi ennustaa, että koska työpäiväni päättyy. Voin toki sanoa, että pyrin lähtemään kotiin klo 16:30, mutta en voi luvata että pääsen lähtemään silloin. Jos klo 15 ilmoittelisin, että pääsen tänään ajoissa, niin se voi muuttua vielä klo 15:15, niin en viitsi tuollaisia muuttuvia asioita vartin välein miehelleni viestitellä. 

Tietenkin jos on joku sovittu käynti vaikka pankissa iltapäivällä, niin sitten vain lähden sinne töistä kesken, koska on pakko. Mutta kotiinmeno ei voi työssäni olla tuollainen pakko ellei siellä ole joku vaikka sairaana tms. 

Tietenkin palkka on isompi, koska työ on tuollaista, että vastuut on hoidettava eikä aina ole vapaa lähtemään kun haluaisi. Joten ap, jos haluat puolison, joka pääsee aina tiettyyn aikaa töistä niin ota joku kaupan kanssa, heillä on tietyt työvuorot joista he voi pitää kiinni. Mutta jos miehesi on asiantuntijatyössä / esimiestyössä / vastuullisessa työssä, niin siitä vaan seuraa se, että palkka maksetaan vastuiden hoitamisesta.

Kokeilepa joskus sanoa, että nyt et voi puhua puhelimessa, pitää hakea lapset tarhasta, voitko palata asiaan tunnin kuluttua tai huomenna. Ihan varmasti voit.

Et sinä töissäkään ole koko ajan kaikkien käytettävissä, voit joutua sanomaan että nyt olen palaverissa kiinni ja palaan asiaan myöhemmin. Ihan samoin voit priorisoida kotiin lähdön tiettyinä päivinä, jos vain haluat. Kyse ei sitä paitsi ole lapsiperheessä siitä, haluaako lähteä, vaan siitä, että jonkun on pakko päästä lähtemään. Juttu on vain siinä, että toiset joustattavat tässäkin asiassa aina puolisoaan, toiset taas tasapuolisesti myös omaa työnantajaansa.

Kyllä voinkin priorisoida kotiin lähdön joinakin tiettyinä päivinä. Voisin esim. sopia työnantajan kanssa, että perhesyistä jokainen maanantai ja jokainen tiistai lähden töistä klo 16:00 mennessä, ja voisin pitää siitä hyvin kiinni kun niin on kerran sovittu. Mutta se tarkoittaisi, että vastaavasti ke-pe joutuisin joustamaan iltapäivissä vielä enemmän työnantajan suuntaan. Eli millään en voi tehdä niin, että pystyisin minä päivänä tahansa lähtemään töistä kun haluan. Jos tämä olisi puolisolle hyvä kompromissi, niin toki noin voisin hyvin tehdä. Mutta hänen pitäisi ymmärtää, että sitten ke-pe en voi vaikuttaa työaikoihin nykyistäkään vähää. 

No sitten kuulut ehkä eri keskusteluun, siis jos oikeasti olisit valmis tuon tekemään. Aloittajan ongelma oli, että mies ei ikinä ilmoittele, vaan kotiintulo vaihtelee neljä tuntia aloittajan kannalta randomisti. Sinänsä vaikka lapsia ei olisi, luulisi että useimmiten pystyy tuosta vähän tarkentamaan, jos vaan oikeasti haluaa.

Minun miehelläni ainakin oli sellainen ongelma, että hän liitti kotiintuloajoista kertomisen jotenkin lapsen rooliin eikä siksi halunnut periaatteesta kertoa menemisiään ja tulemisiaan. Vaati aikaa ja rautalankaa selventää, että tämä asia liittyy perheenä elämiseen ja koskee myös aikuisia, niin miehiä kuin naisiakin. Itse asiassa miehelle ei ollut tullut mieleenkään, että perheen äiti jättäisi noin vaan tulematta kotiin tavalliseen aikaan ilman ilmoitusta ja kotihommien delegointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettinyt, miten nää ap:n miehen kaltaiset työntekijät selviäisivät, jos jäisivät lasten kanssa yksin.

Ei kyllä mitenkään. Tämä on niin vaativa tehtävä, että siihen pystyy vain se joka levittää ne jalkansa sille miehelle. Mitä nämä naiset sitten käyttäisi oman egon jatkeena, jos mies siihen perheen ja kodinhoitoon osallistuisi? 

Itse tosin uskon, että homma kyllä hoituisi suurpiireisesti, mutta ei tismalleen oikein niin kuin äidin ohjekirjoissa sanotaan. Tässä on se syy miksi moni mies lyö ne hanskat naulaan on enemmin siellä töissä, kuin kotona haukuttavan kun he ei koskaa tee mitään oikein tai saatika tee mitään :D

Mitä..? Kyllä tossa oli kyse ihan käytännön asioista. Ei lapsia voi viedä hoitoon miten sattuu, ja hakea sitten joskus, ehkä klo 14 tai klo 22 tai ehkä vasta sittenkin huomenna. Tai jättää koululaisia yksin illaksi kotiin ja sanoa, että sori, tänään ei pääse harrastukseen kun olenkin töissä. Kun huolehtii lapsista, on kyettävä jonkinlaiseen aikataulutukseen.

Joskus vaan on vähän vaikea arvioida, se en ole minä joka päättää. Joskus sataa ja pääsen ajoissa, joskus käy jotain muuta yllättävää ja pääsen parin tunnin päästä. Toisinaan päättävä henkilö vain ilmoittaa kun "viimeinen" asia on hoidettu että Hei siellä on yksi vielä. No sitten se hoidetaan ennen sitä kotiin lähtemistä. Työpäivät vaihtelee kahden ja 20h välillä tästä syystä. Luojan kiitos puhelimet toimii eikä kotona kukaan vedä herneitä nekkuun.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan on vähän vaikea arvioida, se en ole minä joka päättää. Joskus sataa ja pääsen ajoissa, joskus käy jotain muuta yllättävää ja pääsen parin tunnin päästä. Toisinaan päättävä henkilö vain ilmoittaa kun "viimeinen" asia on hoidettu että Hei siellä on yksi vielä. No sitten se hoidetaan ennen sitä kotiin lähtemistä. Työpäivät vaihtelee kahden ja 20h välillä tästä syystä. Luojan kiitos puhelimet toimii eikä kotona kukaan vedä herneitä nekkuun.

Siinä tuli syy ja seuraus samassa lauseessa. Kun puhelimet toimii, ei kukaan vedäkään herneitä nekkuun, paitsi jos on se lasten haku tai muu homma, joka kerta kaikkiaan vaatii henkilön x kotiin töistä ajan hetkellä y.

Tässähän keskustellaan nyt siitä, että se toinen ei ikinä kerro, milloin on tulossa, ja sellaisesta menee herne nekkuun ihan aiheesta, jos perheenä eletään. Kun se aika on niin helppo kertoa kännykällä.