Ärsyttää kun mies ei ikinä tiedä koska pääsee töistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä teidän miehet tekee? En ymmärrä tuollaista muuta kuin yrittäjältä, joka hlauaa firman parasta joka hetki ja on vastuussa ihan kaikesta itse. Maanviljelijällä voi olla tuollaista silloin, kun vaikkapa puinti alkaa ja ollaan täysin sään armoilla. Ison firman ylimmässä johdossa voi tulla asioita, joihin on reagoitava heti, mutta suurimman osan ei tarvitse tehdä töitä tuolla tavalla. Nekin, jotka ovat vastuussa kohtuullisen isoista asioista, voivat kyllä pääsääntöisesti mennä kesäteatteriin sovitusti.

Näitä tehtäviähän on vaikka kuinka. Kirurgin pitää olla töissä silloin kun on potilaita, lääkärin on otettava vastaan kaikki potilaansa ennen kotiin lähtemistä, it-jampan on vietävä ohjelmistopäivitys loppuun asti vaikka menisi 2 h ylimääräistä, it-jampan on lähdettävä töihin silloin kun verkkopalvelu kaatuu, konsultin on toimitettava asiakkaalle luvattu materiaali sovittuna päivänä vaikka venyisi parilla tunnilla, sähkömies korjaa myrskyvahinkoja tarvittaessa kellon ympäri, asiakasvastuullinen ei voi lähteä asiakastapaamisesta pois kesken kaiken, tehdassiivoja ei voi jättää paskaa hallin lattialle, lastensuojeluvalvoja ei voi jättää lasta heitteille vaikka työaika loppuisi, jne. Hommat on hoidettava silloin kun ne on hoidettava.

Koita nyt hieman käyttää omaakin ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka työaikaa ei varsinaisesti olisi ja päivien pituus vaihtelisi, se ei tarkoita, etteikö mies itse jossain vaiheessa päivää tietäisi, kauanko siellä menee. Se ärsyttävyys tuleekin paljolti siitä, ettei mies viitsi kertoa tätä tietoa, vaan pitää oikeutenaan tulla ja mennä miten huvittaa ilmoittamatta kuten sinkku. Nykyään on äärimmäisen helppoa laittaa joku viesti iltapäivällä ja tarvittaessa sitten korjata arviotaan. Ei sellainen suututa, että kello 16 ilmestyy kiireellinen työtehtävä, JOS mies laittaa heti viestin, että nyt meneekin vielä kaksi tuntia, sori!

Tämä on erityisen tärkeää lapsiperheessä, koska miehen kotiintulo tai töissä oleminen vaikuttaa suoraan vaimon työmäärään ja mahdollisuuksiin toteuttaa kotityöt. Ruoan voi tehdä kello viideksi tai kuudeksi, mutta ei ole kivaa, jos odotellaan isiä, joka ei tule. Kauppaan voi lähteä lasten kanssa, jos on pakko, mutta mieluummin toinen käy kaupassa ja toinen on kotona lasten kanssa. Miestä ei ole tarpeen vapauttaa kotitöistä ja ruoanlaitosta vain siksi, että joskus sillä menee pitkään töissä. Mies ei saa käyttää epäsäännöllistä työaikaa tekosyynä hoidattaa kaikki kodin hommat naisella.

Yllättävän moni puoliso kuitenkin närkästyy, jos näitä arvioita pitkin päivää korjaillaan. Minusta ei ole kovin järkevää antaa jotain tuulesta temmattua arviota vain siksi, että siihen sitten tuon ajan jälkeen voi antaa toisen tuulesta temmatun arvion. Mulla ei ole onneksi puolisoa, mutta teineille olen joutunut laittamaan vain viestin, että saattaa mennä pitkään. Tietävät sitten viedä koiran ulos, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa itselleen, jos mua ei näy eikä kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä teidän miehet tekee? En ymmärrä tuollaista muuta kuin yrittäjältä, joka hlauaa firman parasta joka hetki ja on vastuussa ihan kaikesta itse. Maanviljelijällä voi olla tuollaista silloin, kun vaikkapa puinti alkaa ja ollaan täysin sään armoilla. Ison firman ylimmässä johdossa voi tulla asioita, joihin on reagoitava heti, mutta suurimman osan ei tarvitse tehdä töitä tuolla tavalla. Nekin, jotka ovat vastuussa kohtuullisen isoista asioista, voivat kyllä pääsääntöisesti mennä kesäteatteriin sovitusti.

On olemassa muitakin töitä kuin yrittäjyys, maanviljelys.  Vahinko, että sun ymmärrys ei enempään riitä.

Tottakai on, mutta suurimmalla osalla ei ole sellainen työ, että jatkuvasti pitää olla hälytysvalmiudessa 24/7 ja ikinä ei voi vapaa-ajalle sopia mitään ja pitää lupauksensa. Kuulostaa enemmän siltä, että nämä miehet haluavat paeta töihin.

Hälytysvalmiudessa tarvitse varmaan suht harvan olla, mutta kyllä päivät silti voivat venyä todella pitkiksi esim. tutkijoilla ja muilla joiden ammatti on aika pitkälti elämäntyyli ja eräänlainen "passion project".

Miten voi esimerkiksi it-hommissa arvioida kuinka kauan ongelman korjaaminen kestää, jos ei vielä tiedä mikä aiheuttaa ongelman? Voi olla että menee 30 min, voi olla että menee 6 h. Pitäisikö antaa siis vaimolle arvioksi 0,5-6 h tai mahdollisesti pidempäänkin?

Ja vaikka nyt olisit rasvanäppi Reiskan korjaamolla, niin aina tulee inhimillisiä hetkiä, jolloin Reiska kysyy, että onko kellään mahdollisuutta jäädä hänen kaverikseen tunniksi, että saadaan Annikin auto viikonlopuksi valmiiksi.

Joustava työntekijä on usein pienyrittäjän luottohenkilö, mistä duunari saa myös hyötyä. Matalapalkka-aloilla ja joissain jäykissä isoissa yrityksissä tämä toki voi olla toisin.

On varmasti yksittäisiä päiviä, jolloin arviointi on vaikeaa tai voi jopa epäonnistua, mutta jos jatkuvasti vetoaa tuommoiseen, löytyy vika kyllä peiliin katsomalla. Ja miten tämä arvioinnin vaikeus osuukin juuri miespuolisille henkilöille? Harva pienten lasten äiti saoo, että emmä nyt mitenkään voi sanoa, pystynkö hakemaan lapset tarhasta tänään. Ne vaan haetaan, ja työt sumplitaan jotenkin niin, etteivät lapset jää heitteille. Kyse on pitkälti myös vastuuntunnosta ja vastuun kantamisesta, kohdistuuko se vain työnantajan suuntaan vai myös kotiin ja perheeseen.

Itselläni ei ole ikinä kyllä työt venyneet niin, ettei sitä olisi voinut puolisolle ilmoittaa. Samaa työtä tekevällä puolisolla näin kävi vähän väliä, kunnes ilmoitin, että noin hyödytön isä joutaa ulkoruokintaan. Jännästi arviointikyky parani.

No kaikki me ei voida olla kuntasektorilla töissä ja tiputtaa työkaluja just kun leimauslaite niin sanoo. Ja lomaltakin vastaillaan puhelimeen kun jeesataan kollegaa.

Yksityisellä puolella ollaan väistämättä enemmän naimisissa sen työn kanssa. Ja niillä joilla venyminen kuuluu työn luonteeseen, huomioidaan se aina palkkanauhassa. Kyllä minä aina ne venymiset ilmoitan ja yritän hoitaa lapsille kyyditykset harrastuksiin, mutta kyllä mun naiseni on ollut ainakin heti alussa tietoinen työni luonteesta.

Ei varmaan sekään tästä varsinaisesti tykkää, mutta vaihtakoot parempaan sitten, jos tuosta on kiinni. Mutta kyllä minä perkele mielestäni toimitan jotain sinne vaakakupin toisellekin puolelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä teidän miehet tekee? En ymmärrä tuollaista muuta kuin yrittäjältä, joka hlauaa firman parasta joka hetki ja on vastuussa ihan kaikesta itse. Maanviljelijällä voi olla tuollaista silloin, kun vaikkapa puinti alkaa ja ollaan täysin sään armoilla. Ison firman ylimmässä johdossa voi tulla asioita, joihin on reagoitava heti, mutta suurimman osan ei tarvitse tehdä töitä tuolla tavalla. Nekin, jotka ovat vastuussa kohtuullisen isoista asioista, voivat kyllä pääsääntöisesti mennä kesäteatteriin sovitusti.

Näitä tehtäviähän on vaikka kuinka. Kirurgin pitää olla töissä silloin kun on potilaita, lääkärin on otettava vastaan kaikki potilaansa ennen kotiin lähtemistä, it-jampan on vietävä ohjelmistopäivitys loppuun asti vaikka menisi 2 h ylimääräistä, it-jampan on lähdettävä töihin silloin kun verkkopalvelu kaatuu, konsultin on toimitettava asiakkaalle luvattu materiaali sovittuna päivänä vaikka venyisi parilla tunnilla, sähkömies korjaa myrskyvahinkoja tarvittaessa kellon ympäri, asiakasvastuullinen ei voi lähteä asiakastapaamisesta pois kesken kaiken, tehdassiivoja ei voi jättää paskaa hallin lattialle, lastensuojeluvalvoja ei voi jättää lasta heitteille vaikka työaika loppuisi, jne. Hommat on hoidettava silloin kun ne on hoidettava.

Koita nyt hieman käyttää omaakin ajattelua.

Jos kirurgi toimii takapäivystäjänä, on tietenkin oltava tarvittaessa töissä, mutta silloinhan asia on tiedossa etukäteen. Ei kirurgi vapaapäivältään tule töihin, silloin joku muu päivystää. Jossain 24/7 palvelevassa it help deskissäkin on työvuorot, harvemmin tullaan ihan vapailta sinne. Toki jossain pikku firmassa saattaa olla niin, että käytännössä sitten soitellaan, kuka tulee, mutta ainakin isoissa firmoissa asia on hoidettu toisin. Asiakastapaamisten agenda ja aikataulu on pääsääntöisesti sovittu etukäteen eikä kumpikaan osapuoli yleensä halua ylittää sovittua aikaa, jos ei nyt ei ihan maailmanloppu uhkaa. Joskun toki on tilanteita, joissa tapahtuu jotain yllättävää ja on jäätävä töihin, ymmärrän sen ja sitä tapahtuu omassakin työssä, mutta ei se ole normaalia ja jatkuvaa niin, että mitään ei voi koskaan suunnitella eikä puolisolle voi ikinä sanoa, monelta tulee kotiin.

Olen ravintolassa töissä ja sama homma.. tietty joskus on vain lähdettävä jos on sovittua menoa, mutta jos olen esimerkikis sulkuvuorossa ja ravintola menee kiinni klo 21, olen kotona klo 21.05-22.30 välillä ihan miten sattuu riippuen kiireestä. Pitää saada rafla hoidettua kuitenkin siistiksi aamua varten ja asiakkaat ulos ennenkuin itse voi lähteä.

Sama esim. lauantain aamuvuorossa. Jos on tosi kiire päivä enkä halua jättää työkavereita pulaan, tulen kotiin joskus 15-21 välillä. Samoin jos on hiljaista, saatan tulla jo klo 14. Että semmosta. Ja tunti tunnista maksetaan koska työtunteja kertyy epätasisesti.

T.korkeakoulutettu, joka on vankina ravintola-alalla

Itse olen tämän kanssa oppinut elämään ja osaan olla jo yksinkin ja elänän itseäni varten enkä miehen kautta. Ehkä sinun pitäisi hankkia mies, joka palvoo sinua toisena päivä työnään ja on vain pitämässä sinua kotona kädestä kiinni.

Ihan muuten mielenkiinosta mitä sinä sitten suunnittelisit, jos mies tulisi tismalleen samaan aikaan kotiin joka päivä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka työaikaa ei varsinaisesti olisi ja päivien pituus vaihtelisi, se ei tarkoita, etteikö mies itse jossain vaiheessa päivää tietäisi, kauanko siellä menee. Se ärsyttävyys tuleekin paljolti siitä, ettei mies viitsi kertoa tätä tietoa, vaan pitää oikeutenaan tulla ja mennä miten huvittaa ilmoittamatta kuten sinkku. Nykyään on äärimmäisen helppoa laittaa joku viesti iltapäivällä ja tarvittaessa sitten korjata arviotaan. Ei sellainen suututa, että kello 16 ilmestyy kiireellinen työtehtävä, JOS mies laittaa heti viestin, että nyt meneekin vielä kaksi tuntia, sori!

Tämä on erityisen tärkeää lapsiperheessä, koska miehen kotiintulo tai töissä oleminen vaikuttaa suoraan vaimon työmäärään ja mahdollisuuksiin toteuttaa kotityöt. Ruoan voi tehdä kello viideksi tai kuudeksi, mutta ei ole kivaa, jos odotellaan isiä, joka ei tule. Kauppaan voi lähteä lasten kanssa, jos on pakko, mutta mieluummin toinen käy kaupassa ja toinen on kotona lasten kanssa. Miestä ei ole tarpeen vapauttaa kotitöistä ja ruoanlaitosta vain siksi, että joskus sillä menee pitkään töissä. Mies ei saa käyttää epäsäännöllistä työaikaa tekosyynä hoidattaa kaikki kodin hommat naisella.

:D

Vierailija kirjoitti:

On varmasti yksittäisiä päiviä, jolloin arviointi on vaikeaa tai voi jopa epäonnistua, mutta jos jatkuvasti vetoaa tuommoiseen, löytyy vika kyllä peiliin katsomalla. Ja miten tämä arvioinnin vaikeus osuukin juuri miespuolisille henkilöille? Harva pienten lasten äiti saoo, että emmä nyt mitenkään voi sanoa, pystynkö hakemaan lapset tarhasta tänään. Ne vaan haetaan, ja työt sumplitaan jotenkin niin, etteivät lapset jää heitteille. Kyse on pitkälti myös vastuuntunnosta ja vastuun kantamisesta, kohdistuuko se vain työnantajan suuntaan vai myös kotiin ja perheeseen.

Itselläni ei ole ikinä kyllä työt venyneet niin, ettei sitä olisi voinut puolisolle ilmoittaa. Samaa työtä tekevällä puolisolla näin kävi vähän väliä, kunnes ilmoitin, että noin hyödytön isä joutaa ulkoruokintaan. Jännästi arviointikyky parani.

Tämä. 

Meillä oli tätä samaa, kun lapset oli pieniä ja oli vain pakko ehtiä sinne päiväkotiin ajoissa. Minä ne pääasiassa hoidinkin, mutta jos joskus minulla tuli töissä tilanne, etten ehdi, meinasi se olla miehelle ylitsepääsemätöntä. Tehdään  kuitenkin molemmat vaativaa asiantuntijatyötä, eri aloilla tosin. Ihan samalla lailla minullakin on joskus tarvetta venyttää päivää. Kumma juttu vain, että se on aina se äiti, jonka harteille jää huolehtia että lapset haetaan hoidosta ajallaan. Tai neuvolat, hammaslääkärit ym. Olen ollut tässä tiukkana, että nämä asiat kuuluu molemmille ja tilanne on huomattavasti parantunut vuosien mittaan. 

Minä olen nainen, asiantuntijatyössä. Meillä on liukuva työaika välillä 6:30-21:00, mutta tyypillinen työpäivä on normaali toimistotyöaika, ei noita ilta-aikoja joudu olemaan kuin hyvin harvoin. Mutta siis, asiantuntijatyössä ei ole koskaan mitään "työvuoroja" vaan on se työpäivä, jonka aikana työt tehdään ja vastuut hoidetaan. Työpäivän alkamisaikaa ja loppumisaikaa ei ole määritelty tarkkaan. Minun on hoidettava päivän aikana tietyt työt ja vastuut, jotka ei siis ole vain sen päivän projekti vaan kyse voi olla monen viikon projektista. Jos päivän aikana joku homma menee pieleen, niin päivä venyy koska virhe on korjattava ennen huomista. Jos tulee joku yllättävä asiakaspuhelu klo 15:45, niin siihen on vastattava, ja se voi poikia homman, joka täytyy hoitaa heti ja se kestää pari tuntia. En voi ennustaa, että koska työpäiväni päättyy. Voin toki sanoa, että pyrin lähtemään kotiin klo 16:30, mutta en voi luvata että pääsen lähtemään silloin. Jos klo 15 ilmoittelisin, että pääsen tänään ajoissa, niin se voi muuttua vielä klo 15:15, niin en viitsi tuollaisia muuttuvia asioita vartin välein miehelleni viestitellä. 

Tietenkin jos on joku sovittu käynti vaikka pankissa iltapäivällä, niin sitten vain lähden sinne töistä kesken, koska on pakko. Mutta kotiinmeno ei voi työssäni olla tuollainen pakko ellei siellä ole joku vaikka sairaana tms. 

Tietenkin palkka on isompi, koska työ on tuollaista, että vastuut on hoidettava eikä aina ole vapaa lähtemään kun haluaisi. Joten ap, jos haluat puolison, joka pääsee aina tiettyyn aikaa töistä niin ota joku kaupan kanssa, heillä on tietyt työvuorot joista he voi pitää kiinni. Mutta jos miehesi on asiantuntijatyössä / esimiestyössä / vastuullisessa työssä, niin siitä vaan seuraa se, että palkka maksetaan vastuiden hoitamisesta.

Oon aina miettinyt, miten nää ap:n miehen kaltaiset työntekijät selviäisivät, jos jäisivät lasten kanssa yksin.

Kun mun mies lähtee töihin, niin en tiedä edes minä päivänä tulee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä teidän miehet tekee? En ymmärrä tuollaista muuta kuin yrittäjältä, joka hlauaa firman parasta joka hetki ja on vastuussa ihan kaikesta itse. Maanviljelijällä voi olla tuollaista silloin, kun vaikkapa puinti alkaa ja ollaan täysin sään armoilla. Ison firman ylimmässä johdossa voi tulla asioita, joihin on reagoitava heti, mutta suurimman osan ei tarvitse tehdä töitä tuolla tavalla. Nekin, jotka ovat vastuussa kohtuullisen isoista asioista, voivat kyllä pääsääntöisesti mennä kesäteatteriin sovitusti.

Mieheni on jakeluverkkoasentaja. Eli hän korjaa ja rakentaa sähköverkkoja. Vikoja on lähes päivittäin ja koskaan ei voi tietää miten pitkään niihden korjaamisessa menee. Vialle saattaa joutua lähtemään vaikka varallaoloa ei ole. Miten ap sitten kertoisi miten huono mies hänellä on, jos mieheni klo: 16:00 toteaisi, että täytyy mennä kotiin perheen luo sähköjen olleessa edelleen pois. 

Jätä se sika ja ota tilalle työtön sohvaperuna niin ei ole noita ongelmia!

Mikä saatana tämän päivän naisia vaivaa? Löllötellään itse himassa yhteiskunnan ja/tai miehen kustannuksella ja rääytään nettifoorumille päivät pitkät milloin mistäkin asiasta joka miehen käytöksessä ei miellytä?

Miksi jotkut miehet jaksavat katsella tuollaista paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettinyt, miten nää ap:n miehen kaltaiset työntekijät selviäisivät, jos jäisivät lasten kanssa yksin.

Minä olen tuo ap:n miehen kaltainen nainen, joka tuossa yllä kirjoitti olevansa asiantuntijatyössä eikä voi tietää koska pääsee kotiin. Jos jäisin lasten kanssa yksin, niin eihän siitä mitään tulisikaan. Minä joutuisin hankkimaan uuden työpaikan, nykyisessä työssä homma ei onnistuisi. Palkkani tietenkin putoisi, koska joutuisin etsimään jonkun matalamman tason työn. On ihan selvää että minun työ ja pienten lasten yksinhuoltajuus on mahdoton yhdistelmä. Meillä on töissä muitakin naisia kuin minä, ja heillä kaikilla mies tekee paljon perheen eteen ja on paljon kotona, se on edellytys sille että naisena voi tässä työssä olla.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettinyt, miten nää ap:n miehen kaltaiset työntekijät selviäisivät, jos jäisivät lasten kanssa yksin.

Ei kyllä mitenkään. Tämä on niin vaativa tehtävä, että siihen pystyy vain se joka levittää ne jalkansa sille miehelle. Mitä nämä naiset sitten käyttäisi oman egon jatkeena, jos mies siihen perheen ja kodinhoitoon osallistuisi? 

Itse tosin uskon, että homma kyllä hoituisi suurpiireisesti, mutta ei tismalleen oikein niin kuin äidin ohjekirjoissa sanotaan. Tässä on se syy miksi moni mies lyö ne hanskat naulaan on enemmin siellä töissä, kuin kotona haukuttavan kun he ei koskaa tee mitään oikein tai saatika tee mitään :D

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettinyt, miten nää ap:n miehen kaltaiset työntekijät selviäisivät, jos jäisivät lasten kanssa yksin.

Jos se työ on vaan pirun huono tekosyy olla poissa kotoa ja kun jää lasten kanssa yksin sitä syytä ei enää tarvita? Itselläni ei ole enää mitään syytä venyttää työpäivää, kun pääsen kotiin joka toinen viikko yksin ja joka toinen viikko lasten luokse. Minua ei vaan se miehen asenne kotona kiinnostanut, joten erosimme.