Lue keskustelun säännöt.
Henkilökohtaisena avustajana olo on p***aa
surusilmäkaihomieli
07.08.2017 |
Olen toiminut tässä hommassa vasta muutaman kuukauden ja olen nyt jo ihan rikki ja väsynyt. Parhaani teen mutta se ei näköjään riitä !!!! Olen ihan itsetunto nollassa, masentunut ja fyysisiä oireitakin jo alkanut tulemaan. Tänään sain taas kuulla ettö olen huono avustaja. Mun pitäs ymmärtää että asiakkaalla on henkisiä ongelmia, mutta hän osaa olla todella ilkeä ja minusta hän on viisas ja etevä jossain asioissa että en tiedä onko kaikki se ilkeily tahatonta ? Minulle annettiin ohjeet että häntä ei saa liikaa palvella ja passata,sitten kun hän koittaa minua saada tekemään kaiken puolestaan ja kannustan häntä omatoimisuuteen saan vaan haukut niskaan. Tiedän että olen hänen ainoa kontakti jolle purkaa asiat mutta en silti jaksa enää tälläistä. Ja muut aikaisemmat avustajat hän on minulle haukkunut . Jospa hänen parempi olla sitten yksin tai jonkun psykologiaan erikoistuneen avustajan kanssa . Itse en jaksa enää itkeä hänen takiaan.
Kommentit (3)
On pidemmän päälle raskasta olla henkilökohtainen avustaja varsinkin, jos avustettava on vaikea, mutta voi olla vaikeaa myös, vaikka hän olisikin helppo. Sairaan ihmisen elämänpiiri kaventaa avustajankin elämää vähintäänkin työajan verran eli ison osan valveillaoloajasta. Vaatimukset voivat olla kohtuuttomia. Vastuu painaa, kun tietää, ettei avustettava ilman apua selviäisi. Vie elämäniloa pois!
Yritä olla neutraali. Ala hakemaan uutta työtä, niin sinulla on toivoa hankalana työsuhteen päättymisestä. Hankala avustettava yleensä yrittää syyllistää sinua myös työn lopettamisesta, mutta ota selvää irtisanomisajastasi ja sinulla on myös oikeuksia tehdä päätöksiä, niin kuin itsellesi parhaaksi koet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on raskas työ. Itsekin olen tehnyt opiskelujen ohessa avustajan hommia. Itse olisin silloin toivonut, että työhön olisi selkeämmät pelisäännöt. Se, että avustajan pitäisi tehdä mitä vaan mitä avustettava henkilö tekisi jos siihen kykenisi, ei vaan ole kovin hyvä työtoimeenkuva. Siinä joutuu pian tekemään niin monen eri alan ammattilaisen työt jos oiken röykeä avustettava on kyseessä. Saisi tehä remppaa, siivota, olla kokki, puutarhuri, ompelija yms. Perus kotitöiden teettäminen on minusta vielä ok (tosin kun ulkoa päin hankitaan apu, miksei voisi esim viikottain käydä joku siivoja), mutta vielä kun jossain tapauksessa saisi alkaa maalaamaan seiniä ja tuhoamaan ampiaspesiä niin menee jo yli rajan. Tietenkään mistään ei saa myös puhua ulkopuolisille, koska vaitiolovelvollisuus...
Olen itse sh ja joskus sivusta olen seurannut sitä, miten plas/asiakas kohtelee avustajia. Ei hyvää päivää, ei se ole ihmisarvoista hommaa. Riippuu tietenkin potilaasta, mutta pääasiassa olen nähnyt vain surkeaa kohtelua. Edes nimillä ei kutsuta vaan te olette "sinä", "tyttö" ja joskus jopa "palvelija"! Saatte niskaanne koko potilaan murheet ja paskan, kiitosta ei ikinä ja vaikka miten hyvin toimitte, kaikki on päin h*lvettiä.
Voimia, teet arvokasta ja tärkeää työtä, vaikka avustettavasti heittäisikin lokaa niskaan.