Mies ei suostu naimisiin
Mitään hyviä perusteluita hänellä ei asialle ole. Hän sanoo, että suhteemme on huono ja ihmettelee miksi haluan naimisiin. Näin ollut jo neljä vuotta. Meillä on yksi lapsi (6v.). Mies ei halua erota ja on valmis omien sanojemsa mukaan toiseen lapseen. Minusta suhteemme on ihan ok ja mies odottaa vain liikaa. Mitä tilanteesta pitäisi ajatella? Hänellä siis ei ole mitään aatteellisia syitä taustalla tmv.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on ainakin naisen kannalta se hyvä puoli, että turva aviomiehen yllättävän kuoleman varalta on leskeneläkkeen ja sen lapsikorotusten myötä varsin hyvä. Avopuoliso ei tietääkseni ole oikeutettu vastaavaan turvaan. Tällaistakin asiaa olisi syytä miettiä avoliitossa ollessaan.
Samahan tuo on miehen kannalta. Myös jos yhteinen asunto ja toinen kuolee, saa leski jäädä asumaan. Sairastuessa on oikeus toisen potilastietoihin, ja mitä näitä nyt on.
Avopari on lain edessä toisilleen vieraita ihmisiä.
Älä ainakaan lisäänny miehen kanssa enää. Jos haluat naimisiin, ainoa keino on jättää nykyinen mies ja löytää avioliittoon halukas mies.
Vierailija kirjoitti:
Hän sanoo, että suhteenne on huono ja sinä haluat vielä naimisiin??? Älä ihmeessä hanki lisää lapsia ton helmen kanssa.
Mulla pisti sama silmään. Huono suhde? Mies ei halua naimisiin muttei halua erotakaan?
Minä luen sen niin että mies tekee ne tykkäämänsä lapset sun kanssa, koska se on mahdollista helpommin kuin vanhempana. Se heimopäällikkyys on siten varmistettu. Ja kun se oikea tulee vastaan, ottaa ns. ritolat. Helposti ilman juristia. Siihen saakka huonokin suhde menettelee, kun onhan se halvempi talousratkaisu noin niinkuin yleensäkin ja avokki passaa ja hoitaa mukulat ja seksiäkin saa. Eli arki toimii mutta ...
En kyllä itse tyytyisi tuollaiseen suhteeseen. Ihan oikeasti, onko teistä tullut hyviä arjessa mutta miten te hoidatte sitä parisuhdettanne? Mitä yhteistä teillä on, mikä muu kuin toimiva arki ja lapset antaa iloa elämään toisen kanssa? Mitä te teette yhdessä kun lapsia ei ole nilkoissa?
Me olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja meillä on toimivan arjen lisäksi parisuhde. Naurua, seksiä, paljon halailua ja hierontaa, kuuntelemista, puhetta, vitsailua, onkiretkiä, kävelyretkiä, keskusteluja, leffareissuja, lavatansseja, huutokaupoissa käymistä yhdessä, puutarhanhoitoa = mies tekee raskaat työt ja minä suunnittelen ja autan..... Mitä teillä on? Ehkä mies miettii sitä että pelkkä toimiva arki ja lapset ei pidemmän päälle riitä sitoumukseksi avioliitossa. = suhde ei ole hänestä niiiiin hyvä etyä hän sitoutuisi loppuelämäksi, mutta juuri nyt ei ole parempaakaan, joten ei erota.
Sika on tarkoitettu jätettäväksi.
Ehkä ap:n kannattaisi selvittää miten olette miehen kanssa varautuneet lasten tulevaisuuteen? Onko joku suunnitelma sen varalle mistä tukea ja turvaa jos toinen teistä vanhemmista kuolee? Avoliitossa nämä asiat pitäisi miettiä valmiiksi jo ennen lasten syntymää.
Jos mies ei ole edes ajatellut näitä, niin eipä ole kovinkaan sitoutunut edes omiin lapsiinsa.
Ja jos suhde on huono, tuskin se lisälapsi sitä parantaa. Tosin ei avioliittokaan. Toinen haluaa jatkaa huonossa suhteessa ja tehdä vielä lisää lapsia, toinen haluaa pakottaa toisen naimisiin. Olette siis kumpikin oudossa omassa poterossanne jonne ei järjen valo paista.
Jep, jep. Komppaan aiempaa postaajaa että, ap:n kannattaisi miettiä miksi haluaa itse naimisiin. Eli mikä asia muuttuisi arjessa jos olisitte avioliitossa, avoliiton sijaan.
Jos ajatukset/toiveet eivät mene yksiin miehen kanssa tämän osalta, niin aika hankalalta taipaleelta tuo avioliitto vaikuttaa molempien osalta. Jos toinen toivoo yhtä ja toinen ettei koko liittoa olisi...
Avioliitossa on ainakin naisen kannalta se hyvä puoli, että turva aviomiehen yllättävän kuoleman varalta on leskeneläkkeen ja sen lapsikorotusten myötä varsin hyvä. Avopuoliso ei tietääkseni ole oikeutettu vastaavaan turvaan. Tällaistakin asiaa olisi syytä miettiä avoliitossa ollessaan.