Lue keskustelun säännöt.
Hoitoalan ammattilainen; minkälaiselle potilaalle kirjoittaisit lähetteen lihavuusleikkaukseen jos voisit?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kenellekkään. Lihavuusleikkaus on rahastusta eikä sillä pelasteta henkiä vaan vain kurjistetaan loppuelämää henkisesti ja fyysisesti. Se on nähty jo monesti. Lihavaakin voi hoitaa ihan normaalisti ilman että aletaan sisuskaluja leikkelemään.
Kuinka se elämä leikkauksen jälkeen kurjistuu?
Kaipaan siis ihan konkreettisia esimerkkejä kurjistumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisen lihavalle jonka motivaation testaisin vaatimalla ensin laihduttamaan erinäisiä kiloja. Myös täydellinen lääkärintarkastus ennen leikkaukseen ryhtymistä.
Ei ole mitään mieltä tehdä yhteiskunnalle kallista ja potilaalle riskialtista operaatiota vain jotta hän leikkauksen jälkeen palaisi entisiin elintapoihinsa ja tuhoaisi leikkauksen tuloksen. Kuten valitettavan usein käy.
Lihavuusleikkaus ei ole hokkus-pokkus temppu. Elintavat on pakko korjata tai muuten vatsalaukku venyy uudelleen entisiin sairaisiin mittoihinsa ahmimisen tuloksena.
Ainoa todella tehokas keino on ennalta ehkäistä sairas lihominen. Terveet normaalit elintavat, painon kurissa pito.
Eli lihavuusleikkaus toimii, jos samalla laittaa elämäntavat kuntoon. Eikö samaan pääsisi laittamalla elämäntavat kuntoon, mutta vähemmillä sivuvaikutuksilla? Jos leikkaus ei estä palaamasta entisiin elämäntapoihin niin mitä hyötyä siitä on?
Joillain ovat elämäntavat kunnossa mutta he ovat huomaamattaan syöneet vuosia hieman liikaa joka päivä. Heille muutos ei ole radikaali. Jossain oli hyvä kuvaus kuinka paljon keskivertonainen lihoo jos syö joka päivä 100 grammaa liikaa spaghettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kenellekkään. Lihavuusleikkaus on rahastusta eikä sillä pelasteta henkiä vaan vain kurjistetaan loppuelämää henkisesti ja fyysisesti. Se on nähty jo monesti. Lihavaakin voi hoitaa ihan normaalisti ilman että aletaan sisuskaluja leikkelemään.
Kuinka se elämä leikkauksen jälkeen kurjistuu?
Leikkauksen sivuoireista mainittakoon leikkausalueen verenvuoto, suolistosaumojen paranemishäiriöön liittyvät infektiot, vatsaontelon sisäelinten puhkeamat, keuhkoembolia ja keuhkoinfektio jne... puhumattakaan käuytännön ongelmista tottua uuden vatsan rajoitteisiin ja pahoinvointiin. Moni on iloinen siitä että onnistui laihtumaan, mutta elää silti vuoden päivät myöhemmin kipujen kanssa, joita heillä ei alunperin ollutkaan.
Suomessa luojan kiitos osataan paremmin, siis TODELLA paljon parempi hoito, seuranta ja apu! Olen kiitollinen ettei meillä ole menty jenkkilän tielle, missä näkee selkeästi että leikkauksia tehdään paljon potilaan etua ja kykyjä ajattelematta. Mutta uskon että parempiakin keinoja on. Ennalta ehkäisevään työhön kun saisi vain lisää resursseja ja siihen että lihavat uskaltaisivat tulla lääkäriin vaivojensa kanssa, ilman syyllistämistä. Sillä saisi jo hyvän alun. Tämä on vain yhden terveydenhuollon ammattilaisen mielipide. En ala haastamaan kenenkään kanssa riitaa ja saa olla eri mieltäkin. Tarkoitukseni ei ollut olla hyökkäävä, pahoittelen jos vaikutin kovin kärkkäältä.
Lihavuusleikkauksessa ovat samat riskit kuin sappileikkauksessa eli yksi tuhannesta kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Musta on hämmentävää se että ensin pitää pystyä osoittamaan pystyvänsä laihtumaan ja sitten leikataan. Siis ymmärrän kyllä miksi ei leikata ketä vain kuka pyytää, mutta jos siinä vaiheessa vihdoin saa sen ohjauksen ja tuen jolla todistetusti laihtuu, niin samoilla keinoilla varmaan lähtisi vielä vähän lisää ihan ilman suuririskistä leikkaustakin?
Minulle on kolme ammattilaista tarjonnut mahdollisuutta lihavuusleikkaukseen. Samalla ovat myöntäneet että ei kyllä ole ehkä oikea tie kun minulla on vielä motivaatiota ja resursseja kokeilla matalamman portaan keinoja, jos vain saisi tukea. Yksikään heistä ei ole voinut tarjota pitkäaikaista elintapavalmennusta tai ohjata sellaiseen, palveluja ei ole. Jos itse saisin päättää (olen myös terveysalan ammattilainen) niin leikkauksesta puhuttaisiin VASTA KUN MUU ON KOKEILTU. Yleensä näin ei ole, sitä "muuta" ei ole tarjolla.
Onneksi nykyään on HUS:n painonhallintatalo verkossa.[/
Oululainen Onnikka-ohjelma on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalan ammattilainen ei tee lähetettä leikkaukseen, vain lääkäri tekee lähetteet, ihan noin juridisesti. Eikä läääkäriläkärikään tee lähetettä leikkaukseen vaan leikkausarvioon kirurgille ja kirurgi viimekädessä päättää, täyttyykö kriteerit ja tehdäänkö leikkausta vai ei. Toki kyseessä on moniammatillinen prosessi mutta lääkäri tekee lähetteen erikoissairaahoitoon ja kirurgi päättää, leikataanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä otetaan ensitapaamisella alkupaino ja jos paino ei ole pudonnut jo seuraavaan tapaamiseen mennessä, niin asiakkaalle annetaan lisäaikaa laihduttaa 6kk. Jos asiakas ei ole sinä aikana laihtunut omatoimisesti vähintään 15kg, niin silloin ei voi pitää todennäköisenä, että asiakas kykenisi noudattamaan vielä tiukempaa ruokavaliota leikkauksen jälkeen. Yleensä silloin odotetaan seuraavat 6kk jne. Riippuu täysin asiakkaan motivaatiosta leikataanko vai ei...
Jos ihminen pystyy laihtumaan 15 kg / 6 kk niin miksei se jatka sitä samaa linjaa ilman leikkausta, miksi se leikkaus tarvitaan?
Koska painonpudotuksessa tulee tasannevaiheita ihmisen biologiasta johtuen. Vartalo pitää normaalipainonaan lähtöpainoa ja pyrkii kaikin keinoin takaisin lähtöpainoon. Ihminen ei huomaa itse kuinka hänen liikehdintänsä vähenee energiankulutusta vähentäväksi ja hän pukee enemmän vaatetta päälle kun alkaa paleltaa sen sijaan että lämmittäisi itseään liikkumalla. Tasannevaiheesta pitäisi puhua enemmän kaikille laihduttajille koska moni kokee siinä vaiheessa repsahduksen. Se johtuu siitä, että laihduttaja kuvittelee epäonnistuneensa kun paino ei enää putoakaan. Pitäisi vain itsepäisesti jatkaa dieettiä.
Yleensä painonpudotus myös hidastuu mitä pitempään on laihduttanut. Moni lihavuusleikkaukseen menevä on vielä siinä kunnossa ettei pysty liikkumaan niin tehokkaasti että sillä olisi merkitystä painonpudotuksen kannalta. Sen lisäksi kaikki eivät syystä tai toisesta edes pysty täyttämään jalkapallon kokoista mahalaukkua niin suurilla määrillä kasviksia että nälkä pysyisi pois. Sen vuoksi on viisaampaa leikata ja antaa ohjausta lihavuusleikatulle sopivasta ruokailusta.
Julkisella puolella ravitsemusterapeutti antaa leikatulle mukaan ”käyttöohjeen”, josta selviää leikkauksen jälkeinen ruokavalio sekä toipumisvaiheessa että toipuneena. Ruokavalioa voi noudattaa vaikka loppuikänsä koska se ei ole mikään kitudieetti sanan varsinaisessa merkityksessä vaan siinä syödään laadukasta ruokaa mutta vähän.
Lihavat tietävät eniten laihdutuksesta ja lihavuusleikkaukseen päädytään vasta kun kaikki muut keinot on kokeiltu. Monesti leikattavien terveydentila on siinä pisteessä, että enemmän haittaa tulisi jos heitä ei leikattaisi. Kun leikattu sitoutuu annettuihin ohjeisiin niin luvassa on useimpien sairauksien remissio sekä paljon hyviä vuosia tulevaisuudessa. Monille elämän tarjoamat mahdollisuudet avautuvat vasta laihtumisen jälkeen. Lihavana harvalla tekee mieli lähteä vaellukselle kansallispuistoon puhumattakaan siitä, että kävisi läpi kaikki Suomen kansallispuistot.
Udjdkdndndbdkd kirjoitti:
En kenellekään.
Oletko lääkäri?
En ole hoitoalalla, mutta valitettavasti eräs sukulainen kuoli tuohon. Siis suhteellisen nuori ihminen vielä. En tiedä viimeistä kuolinsyytä, mutta kuoli viikko leikkauksesta juuri kotiuduttuaan ja epäily oli, että liittyisi siihen leikkaukseen. En tiedä, onko raporttia vieläkään tullut lähiomaiselle. Oli kuitenkin perusterve kaikesta huolimatta, leikkaus tehtiin yksityisellä. Lihoi vaan nopeasti 30+ ennen normaalipainoisesta ja laihduttaminen oli vaikeaa. Kuollessaan oli 36. Painoindeksi oli luokkaa 40 eli kunnolla lihava, muttei siis mikään jättiläislihava vielä. (tyyliin nämä tosi-tv -lihavat)
Sen verran oli sanottu, että lihavuusleikkauksissa on jonkin verran tuota kuolleisuutta... eikä pelkästään niillä, joilla BMI on 70 ja ikää 60 vaan juuri nuoremmilla ja vähemmän ylipainoisilla, joiden pitäisi leikkaus kestää.