Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan järkyttävän ruma!
Kommentit (54)
Onpas ikävää luettavaa :(
Itse olen tosi kaunis ja koskaan en ole ajatellut ketään rumana ulkoisesti.
On tietysti huomattavan lihavia ja silloin tulee mieleen, että ulkonäköä voisi kohentaa laihduttamalla.
Mutta että varsinaiset piirteet olisivat niin rumat, että katsoisi "onpa ruma", on minulle ihan vierasta.
En vähättele kenenkään tuntemuksia, mutta väkisin tulee mieleen, että mahdatteko liioitella? Itsensä näkee niin paljon kriittisemmin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas ikävää luettavaa :(
Itse olen tosi kaunis ja koskaan en ole ajatellut ketään rumana ulkoisesti.
On tietysti huomattavan lihavia ja silloin tulee mieleen, että ulkonäköä voisi kohentaa laihduttamalla.
Mutta että varsinaiset piirteet olisivat niin rumat, että katsoisi "onpa ruma", on minulle ihan vierasta.
En vähättele kenenkään tuntemuksia, mutta väkisin tulee mieleen, että mahdatteko liioitella? Itsensä näkee niin paljon kriittisemmin kuin muut.
Sitten et ole ainakaan minuun törmännyt sillä omat kasvonpiirteeni ja kehoni perusmuodot ovat sellaista laatua, ettei itseäni pitäisi edes ihmisrotuun laskea. Enemmän muistutan jotain paskakikkeretta, jonka sika on syönyt ja oksentanut. Mitättömön pienet sikkurasilmät, pullaposket (laihdutus ei tehoa, muotobpysyy silti samana), laikukas ja helposti finniytyvä iho, korkeat ja leveät olkapäät, valtavat allit useamman vuoden treeneistä huolimatta, päältä pieneen kikkuraan menevät, mutta muuten suorat ja ohuet hiukset, kartiotissit, lättäpeppu ja appelsiini-iholla olevat vatsa ja reidet. Olen normaalipainoinen, viidesti viikossa treenaava ja muutenkin paljon liikkuva, mutta silti valtavan ylipainoisen oloinen. Koko kroppa täysin mittasuhteeton ja näytän 24 ikävuottani ainakin 15 vuotta vanhemmalta. Vihaan itseäni ja usein mielessä liikkuu itsemurha - tai ainakin pitäisi verhota itseni, ettei muiden tarvitsisi tuhota silmiään minuun.
Kaikki sukujuhlat yms. ovat tuskaa sillä olen koko suvun rumin ihminen. Omaan kaksi ihanaa ja upeaa siskoa, jotka ovat vielä käsittämättömän kauniita. Ahdistaa kaikki yhteiskuvat/perhekuvat, kun siinä vieressö seisoessa oma karmeuteni vain korostuu. Sitten niitä kuvia laitetaan esille, postataan fbhen kielloista huolimatta, isoäiti laittaa kortteihin jne.
Jos olisi varaa, kävisin kauneusleikkauksissa ihan vain, että olisi helpompi sietää oma olemassaoloni. Lapsia en aio hankkia, etteivät joudu kärsimään samasta tuskasta.
Ulkonäkö on valinta. Jos kulkee räjähtäneen näköisenä, sen on valinnut ja silloin ei saa huomiota. Jos on pynttäytynyt liikaa, sen on valinnut ja joutuu naurunalaiseksi. Jos on rumat vaatteet, sen on valinnut (ei hinnasta kiinni) ja ihmiset reagoivat sen mukaan. Jos on meikannut rumasti, sen on valinnut ja ihmiset reagoivat sen mukaan. Jos haluaa olla rauhassa, voi pukeutua ja laittaa itsensä sen mukaisesti. Samoin jos on lihava, on aivan turha tulla valittamaan.
Ootko varma ettei ollut tosissaan?
Vierailija kirjoitti:
Onpas ikävää luettavaa :(
Itse olen tosi kaunis ja koskaan en ole ajatellut ketään rumana ulkoisesti.
On tietysti huomattavan lihavia ja silloin tulee mieleen, että ulkonäköä voisi kohentaa laihduttamalla.
Mutta että varsinaiset piirteet olisivat niin rumat, että katsoisi "onpa ruma", on minulle ihan vierasta.
En vähättele kenenkään tuntemuksia, mutta väkisin tulee mieleen, että mahdatteko liioitella? Itsensä näkee niin paljon kriittisemmin kuin muut.
Näinhän se on, ulkonäkö on vain valinta ja lihavuus samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu homma. Olen aivan kamalan ruma. Olin äsken kaupassa ja komea kassapoika tuijotti minua hymyillen. Tiuskaisin että tiedän olevani ruma. Ota kuva niin saat nauraa kotonakin. Poika änkytti jotain että ei ei vaan hän on nähnyt ennenkin minut ja halusi pyytää minut kahville. Lähdin juoksemaan itkien kaupasta. Miten joku voi olla noin julma.
Entäs, jos hän oikeasti halusi kahville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin ruma. Minulla on epäviehättävä ja epäsymmetrinen levymallinen naama kuin orangilla, jossa on pienet tihrusilmät erittäin syvällä päässä ja lähellä tosiaan. Nenäni on epäsymmetrinen töpselin ja potun sekoitus, komeuden kruunaa töyssy nenänvarressa. Suuni on pieni, jossa suupielet ovat alaspäin. Pääni on hassun kapea sivuilta ja otsa matala kuin neandertalilla. Silmäluomeni ovat raskaat ja koko kasvojenprofiili on ihan alaspäin valahtanut kuin bulldogilla. Minulla ei ole kunnollista ja kaunista leukalinjaa. Minulla on yläpurenta, ja sivuprofiilista katsottuna kasvoni näyttävät kasaan painuneelta. Iho on rasvaisen ja kuivan sekoitus näppylöineen ja suurine ihohuokosineen. Vartalo on roteva malliltaan, minulla on paljon selluliittiä etenkin reisissä ja pepussa. Myös raskausarpia on ympäri vartaloa. Riippuvat rinnatkin löytyvät. Ei liene suurikaan yllätys, etten ole koskaan seurustellut ja jopa oma äitini ei kykene kehumaan minua kauniiksi, vaan on todennut minun olevan "persoonallisen näköinen". Me kaikki tiedämme, että mitä tuo lause oikein tarkoittaa. Inhoan itseäni, minulla on erittäin huono itsetunto enkä tykkää olla valokuvattavana. Joudun helposti kiusaamisen kohteeksi.
:D Ainakin sulla on kirjallisia lahjoja.
Ajattele, jos olisi ruma idiootti.
Tunnen itseni ihmisenä ihan totaalisen hyödyttömäksi, rumuuden lisäksi minulla ei ole lainkaan sosiaalisia taitoja. En osaa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, en tiedä miten heidän kanssaan tulisi olla. Ajatuskin jostakin isosta tapahtumasta, jossa minun täytyisi yrittää tutustua tuntemattomiin ihmisiin, on selkäpiitä karmiva. Välttelen ulos menemistä, ihmisten läsnäolo ahdistaa ihan suunnattoman paljon, koko ajan saa pelätä että tuleeko muilta ihmisiltä arvostelua minun suuntaani, nauretaanko minulle, katsotaanko minua ilkeästi. Olen linnoittautunut suurimman osan ajasta neljän seinän sisälle, en käy missään muualla paitsi pankissa ja ruokakaupassa. Minulla ei ole ystäviä ollut juuri koskaan, tällä hetkellä ainoat ihmiskontaktit elämässäni ovat satunnaiset nettituttavat ja oma perheeni, jonka kanssa olen viikoittain tekemisissä. Ei tällainen ole antoisaa ja normaalia ihmiselämää, olla vankina omassa kodissaan.
28/43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ikävää luettavaa :(
Itse olen tosi kaunis ja koskaan en ole ajatellut ketään rumana ulkoisesti.
On tietysti huomattavan lihavia ja silloin tulee mieleen, että ulkonäköä voisi kohentaa laihduttamalla.
Mutta että varsinaiset piirteet olisivat niin rumat, että katsoisi "onpa ruma", on minulle ihan vierasta.
En vähättele kenenkään tuntemuksia, mutta väkisin tulee mieleen, että mahdatteko liioitella? Itsensä näkee niin paljon kriittisemmin kuin muut.
Näinhän se on, ulkonäkö on vain valinta ja lihavuus samoin.
Rumuus ei tasan ole oma valinta, lihavuus useimmissa tapauksissa kylläkin. Tosin, minäpä olen nähnyt lihavia naisia (ei sairaalloisen), jotka ovat todella viehättäviä.
Sen vaan sanon kaikille ketjussa että kannattaisi ruveta kauniiksi, elämä olisi paljon mukavampaa. Turha tätä ainokaista elämää on tuhlata rumana kärvistelyyn, eiks jeh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen vaan sanon kaikille ketjussa että kannattaisi ruveta kauniiksi, elämä olisi paljon mukavampaa. Turha tätä ainokaista elämää on tuhlata rumana kärvistelyyn, eiks jeh?
Kyllä se on kivaa vaihtelua olla vähän tavallisemman näköinen, jos on kymmeniä vuosia ollut kauniimpi. Silloin ei tarvitse kantaa sitä kauneutta vaan saa olla tavallinen. Saa olla rauhassa.
Ei voi oikein mitään sille etää on oksettavan ruma, mutta muita voi säästää pahoinvoinnilta pitämällä paperikassia peittämässä pään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Kuvittelin ennen olevani ihan ok, mutta muutama kunnon näpäytys tullut viime vuosina. Esimerkiksi oltiin miehen kanssa terassilla ekaa kertaa varmaan kolmeen vuoteen, niin mua luultiin 10 vuotta vanhemmaksi kuin olen... Pöytään istunut mies kysyi ikiä ja vastasin, että olen 37. Tää alkoi vängätä, että et taatusti ole ja hänestä 47 oli lähempänä. En ole pitänyt edes itseäni mitenkään erityisen ikääntyneenä ikäisekseni, mutta kaipa sitten olen. Töissä olen ilmaa miehille. Havahduin tähän hiljakkoin, vaikka olen mielestäni mukava ja huumorintajuinen ihminen. Nätit ja typerätkin saa huomiota, minä olen sellainen, jonka seurasta liuetaan pois. Ruma olen.
Sama, pyorea paa, iso jalkakoko, viikset ja karvainen penis. Hyi Miten ruma olen!!!!
Mä olen myös ruma. Itse asiassa lihominen on vähän lieventänyt mun rumuutta, koska kaiken läskin alta ei tiedä tarkkaan millaiset naamanpiirteet ja kropanmuodot siellä läskin alla on. Nyt olen vaan läskinaama, kun ennen olin kumma epäsymmetrinen viutilonaama.
Miltä sitten hoikkana näytin?
Kroppa: Erittäin lyhyet raajat ja pitkä selkä. Kaula niin lyhyt että näyttää että pää olisi rinnassa kiinni. Yläkroppa luustoltaan hento, luisut hartiat, mutta suuret riippuvat rinnat, jotka vielä osoittaa kivasti "länteen ja itään", ei eteenpäin. Vyötärön alta alkaa jyrkästi erittäin leveä lantio, joka jatkuu samanlevyisenä "neliöperseenä" reisiin asti. Iho on possumaisen vaaleanpunertava ja siniset verisuonet kuultaa läpi.
Naama. Erittäin matala ja kapea otsa yhdistyneenä leveisiin, roikkuviin leukaperiin tekee mukavan munapää-bulldogefektin. Silmät on pienet ja syvällä päässä, raskaiden luomien alla. Nenä on hassun näköinen: äärimmäisen leveä ja edestäkatsoen lyhyt. Sivultakatsoen terävä kolmio todella kaukana ylähuulesta. Alakasvot on kuin apinan kuono: suun osuus ulkoneva ja leuka takana. Koominen yhdistelmä muutenkin, että leukaperät on todella leveät ja kulmikkaat sivusuunnassa, mutta sitten taas leuan kärki on hentoinen ja olematon. Tämä yhdistyneenä olemattomaan kaulaan tekee minusta lähinnä pilakuvan näköisen. Bonuksena päälle erittäin tummat silmänaluset (sinertävät laskimot kuultaa ihon läpi) ja couperosapunoitusta iholla.
Olen jo nelikymppinen mutta miehiltä en ole saanut muuta kuin pari kertaa erittäin humalaisilta. Seurustelua en ole koskaan kokenut, koska kukaan ei halua mua edes sänkyyn kuin kahden promillen humalassa, saati julkisesti näytettäväksi tyttöystäväksi.