Miksei kaveri ikinä tykkää facebookissa jos meillä on jotain kivaa?
Päivityksistä siis. Hän tykkää kyllä yhteisten kaverien jutuista, mutta jos meillä on meneillään vaikka joku kiva juttu, matka tai muu sellainen, ei ikinä tykkää julkaisusta. Minä tykkään hänen päivityksistään ihan tasaisesti. Jos taas päivitän jotain neutraalia, hän käy kommentoimassa jotain nuivaa..
Miksi?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää mammat joskus keksiä joku muu syy kuin kateus.
Ja yrittäkää etsiä se elämä etteivät ne tykkäämiset olisi niin tärkeitä.
Tulee neuvomaan mummo,
joka käyttää oman lauantaipäivänsä Vauva-palstalla. 😂😂
Kauhee raivo VAIVAPALSTALAUSILTA et on sairasta olla facessa ja tsekata tykkäyksiä, julkisuushuoraamista, paheksuttavaa, alapeukku. Ei tää vauvajuttu peukkuineen oo yhtään sen kummempaa.. :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi "kaveri" joka laittaa aina viestiä "voitko käydä tykkäämässä uusimmasta päivityksestä". Takaisin ei kuitenkaan tykkää koskaan mistään.
Siis mitä?!? 😲
Joo kyllä! 😑
Usein vastaan että käyn katsomassa kunhan ehdin ja tykkään sitten sellaisista, joista olisin muutenkin tykännyt. Niistä muista sitten "unohdan" tykätä.
Hänelle tuntuu olevan todella tärkeä asia saada tietty määrä tykkäyksiä, tai muuten poistaa koko päivityksen. Ei voi kuin ihmetellä...
Vierailija kirjoitti:
Kauhee raivo VAIVAPALSTALAUSILTA et on sairasta olla facessa ja tsekata tykkäyksiä, julkisuushuoraamista, paheksuttavaa, alapeukku. Ei tää vauvajuttu peukkuineen oo yhtään sen kummempaa.. :-D
FB ja IG elämä on tarua ihmeellisempää. Kuka tykkää ja miksi ei tykkää ... jne.
Ihmiset tekevät elämänsä kovin vaivalloiseksi.
Vaikuttaa kyllä että on sinulle kateellinen. Tuo lomapostaus on kyllä huippu. On muuten paljon sellaisia ihmisiä jotka aina vastaavat asioihin siten, että heillä itsellään on paremmin, enemmän tai what ever, kunhan vaan ylittää kertojan viestin. Esim, jos äidilläsi on syöpä, hänen tädillään on kaksi syöpää. Tai jos kerrot lähteväsi Roomaan, hän on käynyt siellä seitsemän kertaa....tai itse on menossa New Yorkiin kun se on niin paljon makeempi paikka kuin Rooma. Toisaalta itse en myöskään jaksa tykätä sellaisten postauksia, joilla koko elämä vaan on yhtä juhlaa ja menestystä. Ja kaikki on ihanaa ja jokaista omaa juttua ylistetään.Ne todella kyllästyttää ja ärsyttää vaikka en olisi kateellinenkaan. Parhaita on sellaiset joiden postauksista välittyy aito elämä kaikkine sävyineen.
Miehenä voin todeta, että osittain ap:n kuvaus oli pätevä itseenikin.
Eräs pidempiaikainen (yli 10v) tuntemani kaveri ei ole myöskään kertaakaan kommentoinut mitään muuta kun nuivaa ja lyttäävää omiin postauksiini (ja en ole sellainen sarjapäivittäjä edes, kun päivitän niin päivitän jotain aitoa ja merkityksellistä - en mitään diipa daapa testejä yms).
Meillä on 8 läheisen kaverin kanssa sama kaveripiiri - muut kyllä tykkäilevät ja kommentoivat minulle ja toisilleen ihan normaalisti. Ainoastaan tämä mainitsemani jotenkin käy eräänlaista psykologista sotaa "hienovaraisesti" minua kohtaan, muille kyllä kommentoi asiallisesti ja tykkää heidän julkaisuistaan.
Syytä en kyllä tiedä, mitään ikävää en ole hänelle tehnyt tai sanonut koskaan. Kateus korttia en kyllä heitä, jostakin syystä hän on vain ikävä ankeuttaja-"kaveri".
Toisaalta tämä tilanne on ollut tällainen jo vuosia ja eräänlainen status quo siis. Facebookia käytän muutenkin nykyään melko vähän joten ei itseäni henk.koht jaksa juuri kiinnostaa jättääkö tuo samainen kaveri tykkäämättä niistä epäsäännöllisistä päivityksistäni.
Pääosin whatsapilla tulee hoidettua chattailut ja hyvien ystävien ja kavereiden kanssa mieluummin tapaan ihan kasvotusten ja vaihdan kuulumiset.
Ei näille some hömpötyksille kannata liikaa painoarvoa antaa ja antaa niiden hallita tai vaivata elämäänsä.
M28
Vierailija kirjoitti:
Hän on ottanut pois sinun päivitystesi seurannan.
Jos tykkää/kommentoi joskus jotain niin kyllä ne silloin muutkin jutut näkee. Valinta se on mistä tykkää ja kaverille näyttää ettei tykkää. Mulla on muutama kaveri joiden juttuja tykkää kourallinen ihmisiä ja heille se näyttää olevan iso juttu saada tykkäyksiä. Joku kateellisuus se on oltava jos omia juttuja ei monikaan tykkää, toisen juttuja taas tykätään niin siihen ei voi osallistua.
Tosi pikkumaista, mutta metsä vastaa..
Mulla on samanlainen ystävä? , joka ei koskaan tykkää eikä onnittele, vaikka näkyy olevan linjoilla ja päivittävän omaa sivuaan. Silloin kun minulle tapahtuu jotain kivaa, hän ei koskaan ole siinä mukana, ei Facessa eikä livenä. Sen sijaan minua hän haluaa käyttää terapeuttinaan, ja saattaa kyllä kuunnella murheitani. Mutta iloisia asioita hän ei koskaan jaa kanssani, siis minulle tapahtuneita.
Itse olen aina innoissani, kun hänelle tulee hyviä juttuja.
Tuntuu aika oudolta ja huomasin tämän vähän aikaa sitten.
kateus ei ole mikään kortti, vaan ihan olemassaoleva asia, joka hyvin usein on tällaisen käytöksen takana. Kateutta on paljon.
Se on lopulta monissa järjettömissä käytöskuvioissa lopulta takana.
Vierailija kirjoitti:
Päivityksistä siis. Hän tykkää kyllä yhteisten kaverien jutuista, mutta jos meillä on meneillään vaikka joku kiva juttu, matka tai muu sellainen, ei ikinä tykkää julkaisusta. Minä tykkään hänen päivityksistään ihan tasaisesti. Jos taas päivitän jotain neutraalia, hän käy kommentoimassa jotain nuivaa..
Miksi?
Just tän takia en tykkää sun jutuista. Oot aina kyttäämässä kuka tykkää ja toisinaan laitat viestiä että käys tykkäämäs mun fb päivityksestä.
Oot nii nolo etkä edes itte tajua sitä
Toivottavasti kukaan ei seuralle mun tykkäyksiä. Selaan puhelimella nopeasti silloin tällöin, tykkään/kommentoin, jos juuri sillä hetkellä jotain kohdalle osuu. Varta vasten en kenenkään sivuilla käy.
Kokemukseni mukaan melko yleistä. Fb ja muut somet nyt lähtökohtaisesti ovat sellaisia sosiaalisen vallankäytön ja näytön areenoita, glitterin kimalteista pumpuli höttöä ja lavastettuja ja keksittyjä sometarinoita usein.
Se peukutusten määrä ei korreloi välttämättä päivityksen laadun kanssa mitenkään. Ei niitä kannata kyttäillä, herkälle ihmiselle voi jopa mielipahaa aiheuttaa kun toinen saa useita satojakin tykkäyksiä perus selfiellä ja omiin syvällisiin ja aitoihin juttuihin ei tule välttämättä ainuttakaan tai vain kourallinen.
Toisaalta jos joku on eräänlaisessa "tunnustetussa" asemassa kuten viranomainen niin tällöin niihin merkityksellisiin päivityksiinkin voi kertyä useita satoja tai tuhansia tykkäyksiä. Omaan somefeediin osuu välillä esim. Sisäsuomen poliisin päivityksiä, tarinat ovat usein nurinkurisesti ja ironisesti kirjoitettuja ja mukavaa luettavaa vaikka pidempikim postaus tarvitsee kahlata lävitse selvittääkseen mistä tarinassa on lopulta kyse.
Vinkkini on: älä ota somea liian vakavasti. Ajattele se vain rajoitettuna lisänä oikeaan elämääsi - ne oikeat tosiystävät kyllä haluavat "tykätä" jutuistasi ihan livenä ja nauraa jutuillesi ja jakaa oikeasti elämäsi merkkipaalut, ilot ja surut siinä rinnalla kulkien :)
N34
Mitä minun onni häneltä on pois?
Jos hänellä on aikaa käydä tykkäilemässä yhteisten ystävien päivityksiä, miksei käyttäydy minua kohtaan samoin? Itse tykkään hänen päivityksistään siinä missä yhteisten kaverienkin.
Onko hän kenties puhunut minusta pahaa, eikä siksi kehtaa näyttää kavereillemme, että käy kuitenkin tykkäämässä jutuistani..
🤔
Mun yks vastakkaista sukupuolta oleva duunikaveri ei koskaan tykkää / kommentoi Face-julkaisujani (yhteisten läheisten kollegoiden kyllä), mut työpaikan pikaviestipalvelussa tykkää lähes poikkeuksetta kaikesta 😀 Varmaan ei halua jonkun näkevän niitä Face-tykkäyksiä..
Tää tykkäyskulttuuri on nykyään jotenkin niin perseestä. Oon huomannut et monellekaan ei tykkää kun samat muutamat vakkarit, vaikka kavereita olis monta sataa. Enkä itsekään jaksa mitään päivittää, kun niihin ei juurikaan reagoida.
some on kulissi kirjoitti:
Kokemukseni mukaan melko yleistä. Fb ja muut somet nyt lähtökohtaisesti ovat sellaisia sosiaalisen vallankäytön ja näytön areenoita, glitterin kimalteista pumpuli höttöä ja lavastettuja ja keksittyjä sometarinoita usein.
Se peukutusten määrä ei korreloi välttämättä päivityksen laadun kanssa mitenkään. Ei niitä kannata kyttäillä, herkälle ihmiselle voi jopa mielipahaa aiheuttaa kun toinen saa useita satojakin tykkäyksiä perus selfiellä ja omiin syvällisiin ja aitoihin juttuihin ei tule välttämättä ainuttakaan tai vain kourallinen.
Toisaalta jos joku on eräänlaisessa "tunnustetussa" asemassa kuten viranomainen niin tällöin niihin merkityksellisiin päivityksiinkin voi kertyä useita satoja tai tuhansia tykkäyksiä. Omaan somefeediin osuu välillä esim. Sisäsuomen poliisin päivityksiä, tarinat ovat usein nurinkurisesti ja ironisesti kirjoitettuja ja mukavaa luettavaa vaikka pidempikim postaus tarvitsee kahlata lävitse selvittääkseen mistä tarinassa on lopulta kyse.
Vinkkini on: älä ota somea liian vakavasti. Ajattele se vain rajoitettuna lisänä oikeaan elämääsi - ne oikeat tosiystävät kyllä haluavat "tykätä" jutuistasi ihan livenä ja nauraa jutuillesi ja jakaa oikeasti elämäsi merkkipaalut, ilot ja surut siinä rinnalla kulkien :)
N34
Hyvin sanottu! Tuo tykkäily on jotain täysin käsittämätöntä, eikä siitä taida päästä koskaan täysin perille....
Minä en tykkäile kaverini iloisista päivityksistä, sillä minulla on tilaa hänen elämässään ainoastaan silloin kun tarvitsee lohduttajaa. Kun hänellä menee hyvin, jään hänen ystäväpiiristään pois. Meillä on pitkä ystävyys takana, joten en halua katkaista välejä täysin, mutta jollen kerran mahdu hänen iloisiin asioihinsa livenä, en sitä aio tehdä somessakaan.
Laskeeko joku oikeasti, mihin päivityksiin on käyty reagoimassa ja vetää sitten herneen nenään? Tapaan ohittaa huomiotta päivitykset, jotka ovat tyyliä #drinksupaljurusketusdubaijulkkistuntemattomatrakkaattissitkännipattayajeejee, mutta se ei tarkoita, etten pitäisi päivittäjästä muutoin ja niistä jutuista, joihin minulla on enemmän kosketuspintaa.
Minulla eräs 2-kymppinen ex-sukulainen, olin naimisissa enonsa kanssa,
ei koskaan tykkää yhtään mistään päivityksestäni.
Huomaan että seuraa kuitenkin joskus sivuani, koska käy välillä ampumassa ideoitani alas:
esim. kun lapseni valitsi erikoisen alan, jolla täydentää koulutustaan,
hän syöksyi haukkumaan minua typeräksi.
"Ei kannata luulla olevansa erikoisempi kuin muut." Itse neiti on silikonitäytteinen peroksidiblondi ja tehdastyöläinen, joten noudattaa kyllä omia ohjeitaan;
ei koskaan kannata tavoitella mitään mitä 100 000 muutakin ei halua.
Poistin tämän nuivan ex-sukulaisen kavereista,
sitten tapasimme sattumalta ja juttelimme, ja hän pyysi uudelleen kaveriksi. Suostuin. Ajattelin että hän on aikuistunut ja saanut sivistystä ja käytöstapoja.
Katin villat.
Postasin Facebookiin lentokentältä, kun menimme ex tempore kaukomatkalle - neiti ei tykännyt päivityksestä, ei vahingossakaan,
vaan tuli kitisemään, miten minun kehnolla työhistoriallani voi olla taas varaa matkustella.
Ampui siis taas iloni alas.
En usko että teennäisistä hymykuvistaan ja BestFriend-ryhmäkuvistaan huolimatta tämä ihminen olisi kovin onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä.