Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää ihmisiä. Missä työssä ei tarvitse olla keneenkään kontaktissa?
Aivan kypsä
05.08.2017 |
Teen töitä sosiaalialalla ja nyt on mitta täynnä. En jaksa tai halua kohdata enää yhtään asiakasta, heidän perheitään, yhteistyöpalavereiden ihmisiä tai oman työyhteisön työkavereita.
Mikä työ on sellainen, jota saa tehdä yksin, ei tarvitse käydä kokouksissa eikä vastata puhelimeen? Satunnaiset sähköpostit voisin kestää.
Kommentit (63)
Olen kaivinkonekuski. Ihan yksin olen työmaalla. Pomo saattaa kävästä kerran kahdessa viikossa. Ykstoikkosta työtä, mut saan olla ihan omissa oloissani. Olen sanonu et tätä menoa musta tulee erakko. Tosin en muutenkaan välitä ihmismassoista. En kuuna päivänä lähtis vaikka kauppaan myyjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaihdan kanssa ja heti. Haista sitä ja haista tätä, sylkemistä, huutamista, uhkailuja ja pelkäämistä on nykyään tämäkin työ. Narkit, juopot, sairaat, mummot....tännehän ne tulee "vaivojaan" vinkumaan. Lähikaupan täti.
Porari tai panostaja, maanalaisessa kaivoksessa. Eikä ne muutkaan kuskit, paljoa joudu ihmisiä kattelemaan. Ne käy vain useammin syömassä ruokalassa, niin siellä saattaa jonkun nähdä.
Voisin aloittaa oman ketjun aiheesta, omana kriteerilisänä HILJAISUUS.
En kestä enää HUUTOA ja MEKKALAA. Mieskin ekstrovertti pulisija joten kotonakin joutuu pyytämään hiljaisuutta. Hulluushan tässä koittaa kun asiakkaatkin möykkää.
T. Vielä yks sossu
Minä myös olen introvertti ja haluan tämän palstan olevan ainoa ihmiskontaktini. Se ei kuitenkaan ole mahdollista.
Pahin työpaikkani ikinä oli yliopistolla asiakaspalvelussa. Kukaan opiskelija ei koskaan ollut tyytyväinen opintotukipäätökseensä ja minullehan ne sitten avautuivat.
Perkele että joskus oikeesti vitutti! Teki mieli sanoa, että menkää nyt oikeesti keräämään niitä opintopisteitä ja poistukaa tuosta ovesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaisjakajana, sanomalehtien jakoa aamuyöllä. Ah, saa olla ihan rauhassa ❤️
Vierailija kirjoitti:
Kääntäjä (kirjallisuus, käyttöohjeet). Tarvitsee kommunikoida vain kustantajan kanssa.
Tehdastyö. Kuulosuojaimet päässä voi keskittyä vain siihen omaan työvaiheeseen.
Tutkijan työssä joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa ajoittain, mutta ne ovat kollegoita tai rahoitustahoja, jotka tuskin hirveästi vuodattavat ongelmiaan.
Rakennussiivous, jos on hyvä fyysinen kunto. Rappusiivouskin joo, mutta siinä on isompi riski että joku rapussa kulkija jää jaarittelemaan.
Ihan väärä kuva tutkijan työstä. Se on nykyään jatkuvaa itsensä ja oman osaamisen myymistä, rahoituksen hakemista, verkostoitumista kotimaassa ja kansainvälisesti, asiakkaiden kanssa tekemisissä olemista, käytännön asiakastyötä, tiimimäistä projektityötä, yhteiskirjoittamista, sisäistä yhteistyötä omassa organisaatiossa, somettamista jne. On hyvin vähän asioita, jotka teet täysin yksin.
Se on jostain 70-luvulta, että tutkijat tutkivat kammioissaan ja tulevat sieltä kerran vuodessa ulos käväisemään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäinen yrittäjä, joka ei ole osana isompaa organisaatiota. Vaikka kiinteistöalalla. Hoidat taloyhtiöiden pihoja jne.
Tai pienen yrityksen tuotannossa hoitamassa tiettyä tehtävää. Saa olla aika rauhassa.
Rupea freelancer koodariksi tai kääntäjäksi kotoa käsin. Itse teen käännöstöitä ja asiakkaisiin olen yhteydessä ainoastaan sähköpostitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet konehommat ovat sellaisia että saa olla työssä melko rauhassa. Radiokuulosuojaimet päässä koko päivän, niin eipä tarvi jutella kenenkään kanssa.
Hammaslääkäri. Asiakkaan suu täytöön tuppoja, niin ei lässytä mitään tyhjänpäiväistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalarin ei tarvi hirveästi keskustella asiakkaan kanssa. Asiakas kertoo värit ja sitten vaan maalataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdy tekemään youtube-videoita. Tee söpöjä koira-, kissa- ja lapsivideoita niin saat miljoonia katsojia ja tienaat hyvin. Videonpätkiä voit varastella sieltä täältä muiden videoista.
Kirjailija. Unelma-ammatti olisi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija. Unelma-ammatti olisi.
Mulla on tämä haave ollut jo aika kauan. Olen elänyt tähän saakka suht värikästä elämää (toivottavasti eteenkinpäin), josta ei ole käänteitä puuttunut. Kunhan vaan uskaltaisi aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija. Unelma-ammatti olisi.
Kirjailijan työllä ei Suomessa elä kuin kourallinen ihmisiä. Useimmille se on sivutyö, johon joutuu käyttämään paljon vapaa-aikaa ja mahdollisesti kirjoittamaan muutakin kuin romaania. Jos oikein hyvä onni käy, onnistut kirjoittamaan sellaisen kirjan, johon ostetaan elokuvaoikeudet ulkomaille ja sitä kautta voi tulla enemmän rahaa.
Kirjailija tarvitsee julkisuutta. Pitää olla valmis esiintymään ja antamaan haastatteluja. Yksi harvoja poikkeuksia on Ilkka Remes, joka on antanut lehtihaastattelun omilla kasvoillaan, muttei omalla nimellään. Häntä ei tietääkseni tapaa kirjamessuilta eikä muistakaan pippaloista. Jos oikein muistan, hän asuu ulkomailla ja pitää matalaa profiilia. Kirjat ovat siihen nähden myyneet Suomessa ihmeen hyvin.
Lähes kaikki yötyö on sopivan yksinäistä esim. Jo mainitut, jakaja, lajittelija, rekkakuski, siivooja, luikuhihnahommissakin voi aika yksin olla, jos tahtoo. Palkka ei päätä huimaa, mut yölisät on kivat.
Poliisi ja hoitsu ei kauheasti voi eristäytyä edes yövuorossa.
Aivan sama tilanne täällä. En jaksa ihmisiä ja haluaisin työn jossa ei tarvitsisi selvitellä kenenkään ongelmia. Puudun, turrun ja kyynistyn kaikesta siitä, mitä kohtaaan työssäni.
-Sosiaalityöntekijä