Aviomies ei ole koskaan ollut ihastunut ulkonäkööni, pelkästään luonteeseen

Niin tosiaan, mies ihastui luonteeseen vasta pitkähkön tuntemisjakson jälkeen. Itse pidin miestäni se ulkoisesti että sisäisesti kiinnostavana heti, kun häneen tutustuin. Voin myöntää olleeni aivan täysin ihastunut häneen. Mies taas ei ollut kovin kiinnostunut minusta, mutta suhde jostain syystä jatkui ja lopulta mies alkoi pitääkin kanssani seurustelusta.

Myöhemmin kysyessäni asiasta hän on aina kertonut pitävänsä eniten luonteestani ja muista ei-ulkonäöllisistä piirteistä. Minulla taas on niin huono itsetunto, että olen vain jämähtänyt tähän tilanteeseen ja uskottelen itselleni, ettei kukaan edes voisi kiinnostua myös ulkonäöstäni. Välillä suorastaan ahdistun, sillä kuvittelen, että olisi varmasti kovin helppoa miehelleni löytää joku uusi nainen, jonka luonne sekä ulkonäkö saisivat sukat pyörimään jaloissa. Miten näistä ajatuksista voisi päästä eroon ja miten unohtaa ne suhteen alkuaikoihin liittyvät pettymyksen tunteet, kun kaikki ei mennytkään odotusten mukaisesti?