Lue keskustelun säännöt.
Erotkaa hyvät ihmiset, aiemmin kuin kärsitte vuosia huonossa suhteessa.
03.08.2017 |
Itse elin suhteessa, jossa oli ajoittain hyviä aikoja ja ajoittain matto vietiin alta pettämisillä ja kaikella hälmöilyillä. Henkisellä väkivallalla. Erosin ja sain täysin uuden elämän. Kaikki entiset ongelmat jäivät taakse, kun pääsin hankalasta ihmisestä eroon. Löysin unelmien miehen ja olen elänyt hänen kanssa jo pari vuotta.
Joten huono parisuhde vie muultakin elämältä energiaa, voimavaroja ja elämänhalun. Jos olisin tämän tajunnut, että minun elämässä ei ole ongelmia ilman tätä ihmistä olisin eronnut jo aiemmin. Mutta voin vaan neuvoa muita, miten huonosta suhteesta kannattaa ottaa jalat alle.
Kommentit (8)
Eri juttu on nämä jotka kuvittelee tietävänsä millainen suhde toisella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkaa tuntemaan puolisonne kunnolla ennen kuin menette avo-tai avioliittoon.
Tutustumiseen pitää kuluttaa vähintään noin kolme vuotta eli aika minkä jälkeen alkaa poikkeuksetta arki. Rakkaus kestää tuhat päivää,pitää paikkansa ja sen jälkeen koittaa arki. Eikä lapsia tietenkään ennen kolmea vuotta.
On myös monia testejä/kysymyksiä joita voi käydä läpi "kumppaniehdokkaan" kanssa jotta näkee mikä on vahvinta ja yhteistä mikä erottaa ja on suuri riski.
Norjan tv:s oli sarja, jossa asiantuntijat testasivat pariskuntia ja heidän sopivuutta toisilleen. Aika hyvin stemmasi mitä testit osoittivat miten parit sopivat toisilleen
Mä tajusin tänään, melkein 20 vuoden liiton jälkeen ettei mua ole edes rakastettu koko aikana. Mä olen niin rikki ja pitäisi saada voimia järjestellä uusi koti ja elämä. Mies on romuttanut itsetunnon, ihmisarvon ja sydämen. Minulla on fyysisiä oireita tästä pahasta olosta, pahimmillaan mietin jopa itsemurhaa mutta lapset on pieniä. En uskalla avata kotona suustani, pelkään miehen huuto ja tavaroiden paiskimis kohtauksia. Olen siis näkymätön siihen asti kun lakkaan olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin tänään, melkein 20 vuoden liiton jälkeen ettei mua ole edes rakastettu koko aikana. Mä olen niin rikki ja pitäisi saada voimia järjestellä uusi koti ja elämä. Mies on romuttanut itsetunnon, ihmisarvon ja sydämen. Minulla on fyysisiä oireita tästä pahasta olosta, pahimmillaan mietin jopa itsemurhaa mutta lapset on pieniä. En uskalla avata kotona suustani, pelkään miehen huuto ja tavaroiden paiskimis kohtauksia. Olen siis näkymätön siihen asti kun lakkaan olemasta.
Halaus sinulle! Ei varmasti ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin tänään, melkein 20 vuoden liiton jälkeen ettei mua ole edes rakastettu koko aikana. Mä olen niin rikki ja pitäisi saada voimia järjestellä uusi koti ja elämä. Mies on romuttanut itsetunnon, ihmisarvon ja sydämen. Minulla on fyysisiä oireita tästä pahasta olosta, pahimmillaan mietin jopa itsemurhaa mutta lapset on pieniä. En uskalla avata kotona suustani, pelkään miehen huuto ja tavaroiden paiskimis kohtauksia. Olen siis näkymätön siihen asti kun lakkaan olemasta.
Halaus sinulle! Ei varmasti ole helppoa.
Kiitos. Et uskotkaan miten suuri voima sanoillasi onkaan. Ei ole ketään kelle puhua, enkä varmaan jaksaisikaan, kaikki energia menee ihan vain olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin tänään, melkein 20 vuoden liiton jälkeen ettei mua ole edes rakastettu koko aikana. Mä olen niin rikki ja pitäisi saada voimia järjestellä uusi koti ja elämä. Mies on romuttanut itsetunnon, ihmisarvon ja sydämen. Minulla on fyysisiä oireita tästä pahasta olosta, pahimmillaan mietin jopa itsemurhaa mutta lapset on pieniä. En uskalla avata kotona suustani, pelkään miehen huuto ja tavaroiden paiskimis kohtauksia. Olen siis näkymätön siihen asti kun lakkaan olemasta.
Tutulta kuulostaa. Munkin eksä yritti hallita minua ja sanomisiani suhteen loppuvaiheessa huuto ja tavaroiden paiskimiskohtauksilla. Teini-ikäisenä aloitettu suhde, jonka toimivuutta emme kumpikaan tainneet riittävän ajoissa kyseenalaistaa. Minä kuitenkin lähdin parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, vaikka lapset olivat pieniä.
Nyt on helppo hengittää kotona, kun ei joudu koko ajan olemaan varpaillaan. Kannatti todella lähteä. Sinunkin kannattaa lähteä, pystyt kyllä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin tänään, melkein 20 vuoden liiton jälkeen ettei mua ole edes rakastettu koko aikana. Mä olen niin rikki ja pitäisi saada voimia järjestellä uusi koti ja elämä. Mies on romuttanut itsetunnon, ihmisarvon ja sydämen. Minulla on fyysisiä oireita tästä pahasta olosta, pahimmillaan mietin jopa itsemurhaa mutta lapset on pieniä. En uskalla avata kotona suustani, pelkään miehen huuto ja tavaroiden paiskimis kohtauksia. Olen siis näkymätön siihen asti kun lakkaan olemasta.
Tutulta kuulostaa. Munkin eksä yritti hallita minua ja sanomisiani suhteen loppuvaiheessa huuto ja tavaroiden paiskimiskohtauksilla. Teini-ikäisenä aloitettu suhde, jonka toimivuutta emme kumpikaan tainneet riittävän ajoissa kyseenalaistaa. Minä kuitenkin lähdin parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, vaikka lapset olivat pieniä.
Nyt on helppo hengittää kotona, kun ei joudu koko ajan olemaan varpaillaan. Kannatti todella lähteä. Sinunkin kannattaa lähteä, pystyt kyllä siihen.
Olet ollut rohkea
Sen nyt on ihan selvä, että pettäminen ja väkivalta päättää suhteen siihen paikkaan. Vai eikö joillain sitten päätä? Tämä on tietenkin puolisolle ääneen tiedotettu hyvissä ajoin.