Menettekö jonkun ohi niin, että ette ole näkevinänne häntä?

En mutta minulla ei ole tapana tuijotella ihmisiä niin joku voi hyvinkin luulla niin.

Suurimman osan ohi menen noin.

Ei ole tapana tervehtiä jos ei tunneta, käsittääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan ohi menen noin.

Ei ole tapana tervehtiä jos ei tunneta, käsittääkseni.

Mutta jos tunnetaan.

Menen. En kestä sitä lässyttäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan ohi menen noin.

Ei ole tapana tervehtiä jos ei tunneta, käsittääkseni.

Mutta jos tunnetaan.

Jaa, en kenenkään tutun ohi noin mene.

Menen. On niin huono näkö eikä viitsi metron päästä tuijottaa ja epäröidä tunnenko tämän. Joten en katsele ympärilleni.

Juu kyllä menen. Kaikkien vieraiden ihmisten ohi, samoin yhden samalla työpaikalla olevan tyypin ohi. Se on liian juntti, että viitsisin tervehtiä, hyi hitto.

Aivan varmasti,olen yleensä niin omissa ajatuksissa etten välttämättä huomaa edes tuttua vaikka saattaa näyttää että katson suoraan kohti

Menen. On niin huono näkö eikä viitsi metron päästä tuijottaa ja epäröidä tunnenko tämän. Joten en katsele ympärilleni.

Metron toisesta pasta näkee toiseen päähän uusissa metroissa, kun metro sopivasti kallistuu, mutta onhan se silti aika pitkä matkka tuijottaa. Joten ymmärrän.

En jaksa ttöissä tervehtiä joka päivä tosi montaa kertaa samoja ihmisiä viisi kertaa viikossa. Joskus tervehdin, joskus en.

Kadulla en tervehdi, jos en tunnista ihmistä. Olen tosi huono ihmisten tunnistamisessa. Saattaa kestää kauan ennen kuin muistan, että tuo on tuo tai että tuon tunnenkin sieltä ja tuon sieltä. Sitten on tietty jotain ikiaikaisia lapsuuden ja nuoruuden tuttuja, joiden kanssa ei ole aikoihin pidetty yhteyttä, enkä tiedä, tuntevatko nämä minut. Odotan, tervehtiikö hän, jos sellaisen näen. Jos ei tervehdi, niin en itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Menen. On niin huono näkö eikä viitsi metron päästä tuijottaa ja epäröidä tunnenko tämän. Joten en katsele ympärilleni.

Hanki silmälasit.

Menen naisena miehen ohi katsomatta, jos oletan että tuntee minut, mutta ei tervehdi.

Menen, mutta silloin en tosiaan näe häntä. Mitään en esitä.

En useinkaan tervehdi, johtuu siitä että en edes huomaa heitä kun kuljen ajatuksissani. Joskus kun kävelee jonkun toisen henkilön seurassa niin se toinen saattaa tervehtiä vähän väliä vastaantulijoita ja autoilijoita. Minä aina ihmettelen että miten sinä huomaat ja näet heti kaikki. Toisilla on vain erilainen tapa, kulkiessa seuraavat koko ajan muita liikkujia.

Vain parin paskiaisen ohitan. Saavat olla ilmaa minulle.

Mä olen törmännyt tähän, että mut nähdään kyllä, mutta äkkiä käännetään katse toisaalle. Tässä huvittavinta on se, että noin toimivat ihmiset varsin hyvin tietävät ettei olisi riskiä joutua kanssani juttusille, ihan vain mielestäni hyviin tapoihin kuuluu moikata jos törmätään vaikka kadulla tms. Tämä ilmiö on itseäni usein mietityttänyt, mikä heitä vaivaa ja eivätkö huomaa kuinka tökeröä heidän käytös on.

Menen ja katson maahan etteivät vahingossakaan tervehtisi

Ei pysty tervehtimään hoitoja kun tyttöystävä on mukana

Meidän naapuria en tervehdi tarkoituksella. Se muutti tohon lähes kolme vuotta sitten ja alkuun varmaan kuukauden aikana tervehdin sitä 15-20 kertaa aina kun näin sen. Rupes vituttaa se nyrpeän naaman katselu, niin lopetin suosiolla.

Joskus nään sen jossain kaupungilla tai muualla ja se moikkailee, mutta olen niin etten olisi huimaavinaankaan.

Pyrin siihen etten ole pihassa sen kanssa yhtä aikaa ja välttelen muutenkin kohtaamisia.

Loput moikkaamattomuudet on siksi, etten tunnista tuttua tai vain huomaa. Eiku hei töissä on yksi tyyppi, joka ei tervehdi koskaan ketään, niin sillekkään en vaivaudu sanomaan mitään.

Lähtökohtaisesti pidän töykeänä sitä ettei tervehditä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapuria en tervehdi tarkoituksella. Se muutti tohon lähes kolme vuotta sitten ja alkuun varmaan kuukauden aikana tervehdin sitä 15-20 kertaa aina kun näin sen. Rupes vituttaa se nyrpeän naaman katselu, niin lopetin suosiolla.

Joskus nään sen jossain kaupungilla tai muualla ja se moikkailee, mutta olen niin etten olisi huimaavinaankaan.

Pyrin siihen etten ole pihassa sen kanssa yhtä aikaa ja välttelen muutenkin kohtaamisia.

Loput moikkaamattomuudet on siksi, etten tunnista tuttua tai vain huomaa. Eiku hei töissä on yksi tyyppi, joka ei tervehdi koskaan ketään, niin sillekkään en vaivaudu sanomaan mitään.

Lähtökohtaisesti pidän töykeänä sitä ettei tervehditä.

Äh, tarkennus. Uusi naapuri ei siis tervehtinyt takaisin vaikka minä tervehdin kuuluvasti ja eleillä.