Miksi esteettömyys on nykyään niin tärkeä juttu?
Onhan se ihan ymmärrettävää, että tärkeimpien paikkojen, koulujen, virastojen ja muiden, tulee olla esteettömän. Mutta voiko esteettömyyttä vaatia ihan kaikkialta?
Ainakin minun mielestäni olisi kohtuutonta vaatia esimerkiksi kaikkia yrittäjiä tekemään liikkeensä esteettömiksi. Eihän se esimerkiksi kaupunkien keskustoissa olisi mahdollistakaan. Aina kuulee myös narinaa siitä, miten julkista liikennettä on vaikeaa käyttää, vaikka nykyään lähes joka paikkaan pääsee liikkumaan myös pyörätuolissa tai muuten liikuntarajoitteisena. Niin junaan, raitiovaunuun kuin bussiinkin.
Kommentit (45)
Menetät ainakin paljon asiakkaita tuolla ajattelutavalla.
Mun lapsi joutui pyörätuoliin, ja aika nopeasti sitä tuli opittua, missä voi hänen kanssaan liikkua kun ollaan esim. shoppailemassa.
Esteettömyydestä ei ole kellekään haittaa.
Koska isot ikäluokat alkavat raihnaistua, niin tällä kertaa tällainen vaade.
Huomaat ap sitten kun itse vanhenet tai vammaudut.
Miksi yrittäjänä haluaisin olla myymättä palveluitani yhdelle asiakasryhmälle? Jos henkilö ei pääse sisälle liiketilaan, niin ei hän sinne rahaakaan tuo, eli jo siitä syystä kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään esteettömyyteen. Ei tilan muokkaamiseen aina isoja investointeja tarvita, esimerkiksi luiskia on myös siirrettäviä/kokoontaitettavia. Apuvälineitä käyttävät eivät ole mitään vaivaisia, joille riittää kun joku tuo ruoan kotiin, monet ihan käyvät töissä ja haluavat tavata ystäviään ja elää normaalia ihmisarvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan ihmisarvokysymys.
En ymmärrä miksi esteettömyys olisi vaikeampi järjestää kaupunkien keskustoissa?
Jokainen meistä vanhenee ja vaikka pystyisi kotioloissa kävelemään pidemmät matkat ovat liian raskaita, pitääkö silloin jäädä kotiin?
Työnsin vähän aikaa sitten tällaista mummoa pyörätuolissa, hän halusi tuulettumaan kaupungille, enpä ole aiemmin huomannut kuinka monta katuojaa jalkakäytävällä on, muutaman metrin välein sai varoa, että pienet etupyörät ei tippuneet tuohon vesikouruun.
Läheskään kaikkiin kauppoihin ei edes päästy.
Millaista on kulku itsenäisesti kulkevalla vammaisella ihmisellä, kun avustettunakin on vaikeaa.
Kaupunkien keskustoissa on paljon kivijalkakauppoja ja vanhoja liiketiloja. Usein ne ovat askeleen tai pari katutasolta, joissain on portaat heti ulko-ovien sisäpuolella. Lisäksi nämä sisäänkäyntien ovat ja käytävät ovat yleensä melko kapeita.
Siihen, että sellaisista saisi esteettömiä, vaadittaisiin aikamoista remppaa. Ja siltikään se ei aina onnistuisi, koska sitä tilaa ei yksinkertaisesti ole. Vedetäänkö oville tai liikkeen tiloihin johtavat rampit kadulle vai mihin? Sepä olisikin muista jalankulkijoista hauskaa, kun katu olisi täynnä tasoramppeja. Olisiko se reilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan ihmisarvokysymys.
En ymmärrä miksi esteettömyys olisi vaikeampi järjestää kaupunkien keskustoissa?
Jokainen meistä vanhenee ja vaikka pystyisi kotioloissa kävelemään pidemmät matkat ovat liian raskaita, pitääkö silloin jäädä kotiin?
Työnsin vähän aikaa sitten tällaista mummoa pyörätuolissa, hän halusi tuulettumaan kaupungille, enpä ole aiemmin huomannut kuinka monta katuojaa jalkakäytävällä on, muutaman metrin välein sai varoa, että pienet etupyörät ei tippuneet tuohon vesikouruun.
Läheskään kaikkiin kauppoihin ei edes päästy.
Millaista on kulku itsenäisesti kulkevalla vammaisella ihmisellä, kun avustettunakin on vaikeaa.Kaupunkien keskustoissa on paljon kivijalkakauppoja ja vanhoja liiketiloja. Usein ne ovat askeleen tai pari katutasolta, joissain on portaat heti ulko-ovien sisäpuolella. Lisäksi nämä sisäänkäyntien ovat ja käytävät ovat yleensä melko kapeita.
Siihen, että sellaisista saisi esteettömiä, vaadittaisiin aikamoista remppaa. Ja siltikään se ei aina onnistuisi, koska sitä tilaa ei yksinkertaisesti ole. Vedetäänkö oville tai liikkeen tiloihin johtavat rampit kadulle vai mihin? Sepä olisikin muista jalankulkijoista hauskaa, kun katu olisi täynnä tasoramppeja. Olisiko se reilua?
Kyllä liiketilat kaupunkien keskustoissakin on mahdollista tehdä tai tarvittaessa remontoida esteettömiksi. Yksi mahdollisuus olisi, että liikkeen ulkopuolella olisi kello, jota pyörätuolilla kulkeva voisi soittaa, ja myyjä laskisi rampin tilapäisesti kynnykselle (niin kauan kunnes liikkeen julkisivu remontoidaan seuraavan kerran ja muutetaan käytännöllisemmäksi).
Ei se ainakaan minulle jalankulkijana ole temppu eikä mikään väistää ramppia, joka ulottuu vähän matkaa kadulle. Nykyään taitaa olla tapana, että ihmiset "uhriutuvat" pienestäkin vaivannäöstä.
Esteettömyys on tarpeen yrityksissäkin. Miten me muuten voitaisiin käydä töissä yli seitsenkymppisinä rollaattoreiden kanssa.
Esteettömyyttä ei tosiaan pysty rakentamaan ihan joka paikkaan.
Sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan ihmisarvokysymys.
En ymmärrä miksi esteettömyys olisi vaikeampi järjestää kaupunkien keskustoissa?
Jokainen meistä vanhenee ja vaikka pystyisi kotioloissa kävelemään pidemmät matkat ovat liian raskaita, pitääkö silloin jäädä kotiin?
Työnsin vähän aikaa sitten tällaista mummoa pyörätuolissa, hän halusi tuulettumaan kaupungille, enpä ole aiemmin huomannut kuinka monta katuojaa jalkakäytävällä on, muutaman metrin välein sai varoa, että pienet etupyörät ei tippuneet tuohon vesikouruun.
Läheskään kaikkiin kauppoihin ei edes päästy.
Millaista on kulku itsenäisesti kulkevalla vammaisella ihmisellä, kun avustettunakin on vaikeaa.Kaupunkien keskustoissa on paljon kivijalkakauppoja ja vanhoja liiketiloja. Usein ne ovat askeleen tai pari katutasolta, joissain on portaat heti ulko-ovien sisäpuolella. Lisäksi nämä sisäänkäyntien ovat ja käytävät ovat yleensä melko kapeita.
Siihen, että sellaisista saisi esteettömiä, vaadittaisiin aikamoista remppaa. Ja siltikään se ei aina onnistuisi, koska sitä tilaa ei yksinkertaisesti ole. Vedetäänkö oville tai liikkeen tiloihin johtavat rampit kadulle vai mihin? Sepä olisikin muista jalankulkijoista hauskaa, kun katu olisi täynnä tasoramppeja. Olisiko se reilua?
Kyllä liiketilat kaupunkien keskustoissakin on mahdollista tehdä tai tarvittaessa remontoida esteettömiksi. Yksi mahdollisuus olisi, että liikkeen ulkopuolella olisi kello, jota pyörätuolilla kulkeva voisi soittaa, ja myyjä laskisi rampin tilapäisesti kynnykselle (niin kauan kunnes liikkeen julkisivu remontoidaan seuraavan kerran ja muutetaan käytännöllisemmäksi).
Ei se ainakaan minulle jalankulkijana ole temppu eikä mikään väistää ramppia, joka ulottuu vähän matkaa kadulle. Nykyään taitaa olla tapana, että ihmiset "uhriutuvat" pienestäkin vaivannäöstä.
Kotitaloni alakerrassa on erilaisia liikkeitä ja kaikkien ovet on n. 50-60cm leveitä. Sivuilla tulee vastaan seinä molemmin puolin. Katutasolta alas johtaa myös muutama melko jyrkkä askelma ja tämä käytävä on samanlevyinen kuin ovikin. Sitten on jälleen yhtä kapea liikkeen sisäovi. Ei se ole mikään pikkuremppa, mikä tekisi tuosta esteettömän. Se vaatisi koko seinän ja nykyisten liiketilojen purkamista ja rakentamista uudelleen. En usko, että kovin moni yrittäjä haluaisi sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Esteettömyydestä ei ole kellekään haittaa.
Tämä ei pidä paikkansa. Tai ainakin silloin, jos ajatellaan että rahanmenosta on haittaa. Esteettömyys kattavasti kaikkialla toteutettuna on erittäin kallista. Onko mitään järkeä siinä, jos esim. kaikkiin uusiin kerrostaloasuntoihin pitää rakentaa sellaiset kynnyksettömät vessat joihin mahtuu pyörätuolilla, jos kuitenkin vain korkeintaan 1-2 prosenttia asukkaista tulee olemaan pyörätuolin käyttäjiä?
Jos nyt miettii vaikka Eiran ja Etu-töölön 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun vanhoja kivitaloja, niin niissä oviaukot on usein kapeita ja jyrkkiä, ja seinät siis 60 cm paksun kiviseinät. Ei niitä oviaukkoja saa levennettyä ilman että piikkaa auki ja poistaa osan sitä talon paksua vanhaa kiviseinää, ja se vaikuttaa jo merkittävästi talon julkisivuun ja arkkitehtuuriin ja on kyllä ihan vietävän kallista myös.
Meidän taloyhtiössä on kaksi taloyhtiön saunaa. Toinen saunoista on remontoitu esteettömäksi. Nyt yhtiökokouksessa joku oli saanut päähänsä, että se toinenkin sauna pitää remontoida esteettömäksi. Remontin hinta on 60 000 €, koska vaatii niin isot muutostyöt. Ymmärrän, että pyörätuoli-ihminen haluaa päästä saunaan, mutta miksi hän ei voi varata vuoroa siitä toisesta saunasta, joka on jo esteetön?? Eikö pyörätuolillisten vuoroja voisi keskittää sinne? Miksi se toinenkin saunatila pitää saada nyt väkisin esteettömäksi? Harmittaa rahanmeno aika paljon. Ihan kuin kyseessä olisi vain joku periaatteellinen juttu tuossa vaatimuksessa.
Helppohan se on vaatia esteettömyyttä kun ei itse tarvitse tehdä eikä maksaa siitä mitään.
Miettikääpä jos itse olisitte yrittäjiä ja joku vaatisi remonttia, mikä maksaisi kymppitonneja. Lisäksi yrittäjälle se remontin aikainen kiinniolo ei ole niin kiva juttu.
Sellainenkin varmaan kohta määrätään, että kaikki julkiset liikennevälineet ja julkiset tilat tulee mitoittaa siten, että ihan joka paikkaan pystyy ajelemaan jollain sähköpyörätuolilla. Uudet bussithan on jo sellaisia, että niissä on vähemmän penkkejä ja keskitila ihan mielettömän suuri. Ihan perseestä tavallisille matkustajille.
Esteettömyydestä on etua ikä-ihmisille, lastenvaunujen kanssa kulkeville ja vammaisille. Puhutaan aika suurista asiakasryhmistä.
Esteettömyys ei oikeasti ole niin hankalaa kuin sen luullaan olevan, esim. tuo uusien kerrostalojen leveämmät vessanovet. Taitavalla suunnittelulla säästetään enemmän rakennettavissa neliöissä kuin rahaa menee leveämpään oviaukkoon.
On olemassa kohteita, joissa esteettömyys on haasteellista, mutta nykyisin on toimivia ratkaisuja hissit, kevytrampit ym. Suurin kohtaamani ongelma taitaa olla museovirasto, mutta aina on ratkaisut löytyneet esim. sisäpihan puolelta.
No ei hemmetissä mitään tasannepakkoa. Esimerkiksi vanhojen talojen arkkitehtuurin kunnioittaminen on tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Esteettömyys ei oikeasti ole niin hankalaa kuin sen luullaan olevan, esim. tuo uusien kerrostalojen leveämmät vessanovet. Taitavalla suunnittelulla säästetään enemmän rakennettavissa neliöissä kuin rahaa menee leveämpään oviaukkoon.
Pienessä asunnossa se tarpeettoman leveä vessan ovi ei välttämättä ole kiva.
Suunnittelukin maksaa, varsinkin erikois- sellainen.
Kyllä se on ihan ihmisarvokysymys.
En ymmärrä miksi esteettömyys olisi vaikeampi järjestää kaupunkien keskustoissa?
Jokainen meistä vanhenee ja vaikka pystyisi kotioloissa kävelemään pidemmät matkat ovat liian raskaita, pitääkö silloin jäädä kotiin?
Työnsin vähän aikaa sitten tällaista mummoa pyörätuolissa, hän halusi tuulettumaan kaupungille, enpä ole aiemmin huomannut kuinka monta katuojaa jalkakäytävällä on, muutaman metrin välein sai varoa, että pienet etupyörät ei tippuneet tuohon vesikouruun.
Läheskään kaikkiin kauppoihin ei edes päästy.
Millaista on kulku itsenäisesti kulkevalla vammaisella ihmisellä, kun avustettunakin on vaikeaa.