Kilttimiehen pikkujoulu

Kilttimies ei helpolla päässyt yli siitä, että Marco vei ”hänen” hyväkäytöksisen opiskelijatyttönsä hänen silmiensä edestä. Traumaattisen lauantaiyön jälkeen kilttimies sukelsi vaikeisiin fysiikan opintoihinsa ja otti tavoitteekseen 4 tai 5 vitosen jokaisesta kurssista. Tämä piti hänen mielensä poissa syvästä pettymyksestä. Naisiin hän ei vilkaissut vuoteen kertaakaan. Vasta kun hän muutti toiseen asuntoon, loppuivat toistuvat painajaiset, joissa Marcon karvaiset pakarat laskivat ja nousivat älykkään opiskelijatytön päällä.

Kiitos ankaran opiskelun ja älykkyytensä, kilttimies oli pääaineopinnoissaan vuosikurssinsa parhaiden joukossa. Tämä antoi aihetta kilttimiehen päiväunille, joissa hän ajeli valmistuttuaan uudella urheilu-Audilla Marcon ja kumppaneiden alkoholisoituessa. Nämä haaveet antoivat kummasti energiaa. Saadesssaan diplomi-insinöörin paperit käteensä kilttimiehen olemuksessa oli ensimmäistä kertaa elämässään tietynlaista itsevarmuutta: kohta hän kuuluisi parhaiten tienaavaan 20%. Ajatus viehätti häntä. Koko elämänsä hän oli kuulunut siihen huonoimpaan 20 prosenttiin; heihin, jotka valittiin koulun liikkatunnilla viimeisten joukossa, heihin, joille tytöt nauroivat ja joita koulun kovikset välillä ajan kulukseen kurmoottivat ja nostivat seinälle. Jos ura urkenisi kuten tällä hetkellä näytti, olisi hän jo muutaman vuoden päästä asemassa, jossa hänellä olisi muutama nuori alainen. Hän olisi johtaja, vaikkakin alimman tason, ja ne olisivat siitä eteenpäin hänen pakaransa, jotka laskevat ja nousevat naisen päällä.

Oli kulunut vuosi kilttimiehen valmistumisesta. DI:n papereilla hän pääsi heti haluttuun työpaikkaan, halutulle työnantajalle. Hän oli ollut Marco-episodista lähtien kokonaan ajattelematta naisia. Se oli yksinkertaisesti helpompaa niin ja energiaa jäi paljon enemmän uran edistämiseen. Mutta nyt hetki oli koittanut. Hetki, jota hän oli tavallaan odottanut siitä lähtien, kun murrosikä hormooneineen laittoi ensimmäisen kerran miehenalun pään sekaisin ja sai tytöt näyttämään vietävän kiihottavilta. Kohta 15 pitkää vuotta hän oli itsehillinnän, välillä raivokkaan masturboinnin ja kaljatölkkien avulla kyennyt jatkamaan eloansa, opiskeluaan ja muutamia sosiaalisia suhteitaan.

Oli pimeä marraskuinen ilta ja kilttimies oli ison yrityksensä pikkujouluissa. Parantuneen itseluottamuksen ja ahkeruutensa ansiosta hän oli pidetty työntekijä eikä pikkujouluissakaan tarvinnut olla yksin. Kollegaa tuli juttelemaan ihan pyytämättäkin. Kilttimies ei ollut tosiasiassa koskaan tuntenut oloansa yhtä hyväksi. Hän oli matkalla kohti hyvin toimeentulevan, korkean statuksen miehen elämää. Palapelin palaset tuntuivat loksahtelevan kohdilleen mutta yksi puuttui, joka erotti hänet kaikista menestyvistä uroksista: tyttöystävä tai vaimo. Jos ei tänään niin koska sitten, hän sanoi itselleen. Hän käveli kahden kollegansa luokse ja sanoi, että jätetään keski-ikäiset tänne bailaamaan ja lähdetään me poikamiehet Helsingin yöhön!

Toinen kollegoista, Mika, oli kuten hän: kiltti luonteeltaan, älykäs ja vaatimaton ulkonäöltään. Häntä piti vähän suostutella mutta vodkapaukun jälkeen hän tuntui saavan tarvittavan rohkeuden. Toinen, Jantsa, oli ammattikorkean käynyt eikä varsinainen älykkö mutta sosiaalinen, hyvinpukeutuva, 186cm pitkä ja hänen kanssaan tuli helposti toimeen. Myös kilttimies piti hänestä ja hänen seurassaan kilttimies tunsi itsensä jotenkin itsevarmemmaksi. Hyvä kaveri siis ottaa mukaan, kun lähdetään naisia iskemään, hän päätteli eikä vähiten siksi, että Jantsa lupasi vähän pelata kilttimiehen pussiin, jos löytyisi kiva nainen.

Jatkuu...