Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

1.5 kiukkuava taapero, väsynyt äiti ja makaava mies

Vierailija
31.07.2017 |

Eli tilanne seuraava
Lapsi on 1.5 vuotias, kaikkeen kelpaa vain äiti ja äiti ! Menin sitten päivällä wc/ulos/lähden kauppaan mitä vaan että häviän silmistä, seuraa kunnon hysteeri itku! Vaikka isänsä jää hänen kanssaan. Kun olemme lapsen kanssa kaksin päivällä ja menen wc, ei ole tätä samaa ongelmaa, tuntuu siis että silloin vain kun jää isänsä kanssa 🤔 voiko Tämä johtua siitä että minä olen tämän 1.5 vuoden aikana ollut "pääsääntöinen hoitaja", huolehtinut ruuat, pesut, vaipanvaihdot,nukutukset ja lohdutukset. Mies tekee jos pyydän, muutoin makaa sohvalla ja selaa puhelinta, ei Katso lasta vaikka lapsi suoraan hakee isänsä huomiota ja jouduin Tällöin sanomaan että katsoo lasta.. alan olla väsynyt ja tuntuu pahalta jättää lapsi kun jää aina huutamaan 🙁🙁 kokemuksia?neuvoja?

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi,ei hätää.Täällä taapero 2,3vee ja oli tuohon aikaan ihan samanlaista.Paljon ulkoilua niin taaperolta luulot pois ja liiat energiat.Ukosta en nyt osaa sanoa mitään....

Nyt kiinnostaa että mitkä luulot pois?

Että on itseään heikomman vanhemmat lapsi, joka saa tehdä mitä tahansta ja saa tahtonsa läpi kiukuttelemalla. 

Vierailija
22/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi,ei hätää.Täällä taapero 2,3vee ja oli tuohon aikaan ihan samanlaista.Paljon ulkoilua niin taaperolta luulot pois ja liiat energiat.Ukosta en nyt osaa sanoa mitään....

Nyt kiinnostaa että mitkä luulot pois?

Että on itseään heikomman vanhemmat lapsi, joka saa tehdä mitä tahansta ja saa tahtonsa läpi kiukuttelemalla. 

Ai niiku 1,5 vee? Kun suree toisen vanhemman lähtöä kotoa?

Toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea neuvoa suoraan teitä ap, kun en yhtään tunne miestäsi, sinua tai lastanne, joten puhun ainoastaan omasta puolestani.

Meillä annoin vauvan heti synnytyslaitoksella isänsä huomaan ja ilmoitin meneväni suihkuun. Mennessäni huikkasin, että vauvalla on kakat, vaipat löytyvät hoitotason alapuolelta. Miehen ainoa kontakti lapsiin ennen omaa vauvaansa oli 5v, kerran sylissä istunut kummipoikani. Siellä se mies sitten tuhtasi ja sai kyllä laitettua vaipan, mutta pippeli jäi ulkopuolelle (tai vaippa liian löysästi, tms), joten vauvahan kastui. Ei muuta kuin isä vaihtamaan uudelleen. Kummasti tuli huolellisuutta peliin, kun itse korjasi erheensä.

Toisin sanoen A) en ole ikinä antanutkaan miehelle sitä vaihtoehtoa, että lapsen hoitoon ei osallistuta ja B) heti alusta pitäen taktiikkani on ollut yritys, erehdys ja onnistuminen. Toisin sanoen en ole työntänyt itseäni neuvomaan ja tärkeilemään miehen ja lapsen vuorovaikutuksen väliin ja apua pyydettäessä olen neuvonut sanallisesti, en tehnyt puolesta. Alussa lapsella oli päällä välillä niin ihmeellisiä väriyhdistelmiä, että... mutta annoin olla.

Tätä nykyä minä olen perheessämme oikeastaan se osallistuva isä. Mieheni oli koti-isänäkin sitten lopulta ja hoitaa yhtä suverrenisti koulut, tarhat ja neuvolat kuin minäkin.

Neuvoni siis on ap:lle, että ukko töihin ja vaihtoehtoja ei ole. Lapsi on hänen siinä missä sinun. Laita vaikka paperille kaikki hommat konkreettisesti kelloaikoineen (syöttö, leikkiä, unet, kärryttely jne) ja anna miehen tehdä omaan tyyliinsä.

Vierailija
24/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä 1v3kk parkuja jos vain äiti pidemmällä kuin metrin päässä. Kokemuksesta sanon, että ei se loputtomiin itke jalassa kiinni. 8-vuotias painelee ulkona kavereiden kanssa eikä nysvää mamman helmassa, vaikka hänkin aikoinaan melkoinen mamis oli. 3-vuotiaskin kapsahtaa jalkaan itkemään jos lähden yksin kauppaan. En minä ota sitä pahalla, kaipa minä sitten jollain tavalla olen heille tärkeässä roolissa ja se on mukava asia.

Välillä itketään isän perään ja välillä äidin perään. Välillä vain äiti kelpaa ja välillä vain isä. Kehitykseen kuuluvaa eikä siitä pidä olla pahoillaan.

Harmillista se, että miehesi lusmuilee lapsensa hoidosta. Et sinä oikein voi asialle mitään tehdä, muutos pitää tapahtua miehellä omasta halusta. Voit kertoa miltä se tuntuu sinusta ja mitä luulet sen vaikuttavan lapseen, mutta siinäpä se. Itkemisellä, raivoamisella ja valittamalla asia ei muutu.

Älypuhelimet ovat perkeleestä. Ihmiset ovat aivan liian koukussa puhelimeen ja someen.

Vierailija
25/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee ohi,ei hätää.Täällä taapero 2,3vee ja oli tuohon aikaan ihan samanlaista.Paljon ulkoilua niin taaperolta luulot pois ja liiat energiat.Ukosta en nyt osaa sanoa mitään....

Nyt kiinnostaa että mitkä luulot pois?

Että on itseään heikomman vanhemmat lapsi, joka saa tehdä mitä tahansta ja saa tahtonsa läpi kiukuttelemalla. 

Ai niiku 1,5 vee? Kun suree toisen vanhemman lähtöä kotoa?

Toivottavasti sulla ei ole lapsia.

Rutiinit, säännöt ja rakenteet luodaan jo kohduss ja se tuo lapsille turvaa. Milloin lapsille sitten voidaa alkaa opettaa miten tullaan toimeen kielteisten tai vihamielisten tunteiden kanssa? Murrosiässä? Eikö vanhemmat ja lapset yhdessä  opettele käsittelemään pettymystä jo syntymästä luomalla vuorovaikutussuhteen?

Vierailija
26/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätät lapsen isälleen ja lähdet lenkille tai muuten hoitamaan kuntoasi.

Ei se sen vaikeampaa ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normivaihe, ja kai lapsen kuuluukin koeka tuota ahdistusta, että osaa irrottautua pikkuhiljaa äidistä. Itse vein lapset hoitoon jo 1 v, ja juuri muutama kuukausi hoidonaloituksen jälkeen tuli sellainen äiti-vaihe, taapero roikkui jalassa kiinni. Syliteltiin paljon, suhtauduin aika rauhallisesti parkuihin, ja sinnehän ne jäi, takse jonkun kuukauden jälkeen. Hoidossa viihtyivät ihan hyvin tuonkin ajan kun olivat siihen jo oppineet.

Itse huomasin, että naapurissa paljon isommatkin lapset sai hurjia kohtauksia kun äitinsä lähti kotipihasta. Heillä arki oli aikamoista huutamista muutenkin, lapsella ja äidillä asperger-diagnoosi. Mietin vaikuttaako jonkinlainen perusturvallisuus, meillä tuntuivat aika pienestä luottavan, että kyllä se äiti takaisin tulee.

Vierailija
28/31 |
01.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipas kivasti vastauksia, kiitoksia 🙂 ei jää huutamaan esim. Mummon kanssa jos jää mummolaan, mutta jos jää mummon kanssa meille kotiin niin sitten huutaa 🤔

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyselisin vielä että lapselle on tullut nukahtamisesta Kamala asia, alkaa jo huutaa kun lähdetään makuuhuonetta kohti, nukkuu meidän sängyssä kun omassaan huutaa hysteerisesti. Nukahtaminen kestää yleensä +1h. Mikä on? Voiko vielä aloittaa pistäytymisunikoulua?

Ap

Vierailija
30/31 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä edes on pistäytymisunikoulu?

Älä mene mukaan niihin lapsen koukeroihin, koska niin kehität perheellesi vain tolkuttomia rutiineja. Ole jämäkkä, iloinen ja reipas ja vedä sitä hommaa itse. Älä anna lapselle niitä ohjia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
02.08.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen lukenut pistäytymisunikoulusta mll sivuilta. Lapsi viedään omaan sänkyyn nukkumaan, päätetään ennalta aika milloin mennään jos lapsi alkaa nukkumaan, (3min. Esim), käydään rauhoittelemassa ja kun lapsi rauhoittunut ,poistetaan ja niin kauan toistetaan että lapsi nukahtaa sänkyyn

Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi neljä