Miksi etätöitä ei ole enempää?

Vierailija kirjoitti:

Ei tää etätyö niin herkkua ole. Liikkuminen on minimissä, kun ei tarvi kävellä toimistolle. Asiakaspuhelut taas ei toimi kunnolla etäyhteydessä.

Liikkumista tulee enemmän, kun osan palavereista voi hoitaa samalla ulkona kävellen. Aamulla voi käydä lenkillä siinä ajassa mikä meni ennen työmatkaan. Päivän aikana voi hoidella kotitöitä taukojumppana ja kirsikkana kakussa työpäivän jälkeen on enemmän aikaa vapaa-ajan hommille. Myös unta saa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen etänä paljon tehokkaammin ja viestin mieluummin kirjallisesti. Mutta tämä on kai persoonakysymys kun niin moni vakuuttaa että viestit välittyvät paremmin naamakkain ja että sillä tavoin saa parempia ideoitakin ja tieto liikkuu. No, minulla on ideoita ihan tarpeeksi, ja tuntuu että naamakkain liikkuvat lähinnä väärinkäsitykset, kun on luultu että ymmärretään mitä toinen tarkoittaa, eikä jää mitään kirjallista dokumenttia jonka ääreen palata miettimään että mistä sitä oikein puhuttiinkaan....

Tietysti on persoonakysymys. Jotkut eivät osaa ilmaista itseään hyvin kasvokkain, jotkut eivät kirjallisesti.

Jos minä olisin vastannut viestiisi vain "Olipa kiva", niin tietäisitkö heti, tarkoitinko sen sarkastisesti vai aidosti iloisesti? Äänenpainosta sen olisit heti huomannut.

Minä nimenomaan en huomaa äänenpainoista tuollaisia. Olen päätynyt siihen, että jollen ole ihan varma siitä että muuta tarkoitit, tulkitsen viestisi kirjaimellisesti, eli tässä tapauksessa olet iloinen. Se on nokikkain-viestijien oletus vain, että kaikki ovat samanlaisia kuin he.

Ja toisekseen mitä syytä olla työpaikalla sarkastinen? Asiat voi sanoa suoraan ilman sen kummempia sarkasmeja.

M

Minä sanon sinulle suoraan (kun kerran et muuta ymmärrä), että sinulla lienee jotain ongelmia, jos et koskaan hahmota äänenpainoja. Tavallisille ihmiselle ne eivät ole ongelma.  

Edellinen kirjoittaja laittoi esimerkin. Se, ettet sinä pystynyt sitä pelkäksi esimerkiksi ymmärtämään, vaan heti rupeat ihmettelemään, miksi työpaikalla ollaan sarkastisia, ei kerro kovin hyvää älystäsi. 

Todennäköisesti sinun kanssasi olisi todella hankala tehdä töitä. Olet pilkunviilaaja etkä hahmota kokonaisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tää etätyö niin herkkua ole. Liikkuminen on minimissä, kun ei tarvi kävellä toimistolle. Asiakaspuhelut taas ei toimi kunnolla etäyhteydessä.

Miten niin liikkuminen minimissä? Mulla liikkuminen on lisääntynyt etätöiden myötä, kun ei tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. 

On etätöissä se toinenkin puoli eli mikä on työnantajan velvollisuus tarjota työntekoon tilat ja välineet. Itselleni on pikkuhiljaa hilautunut toimistolta mappi jos toinenkin ja alkaa olla jo haastavaa löytää näille tila. Työssäni tulee lisäksi jonkin verran paperipostia, enkä niitä haluaisi kääntää kotiosoitteeseeni. On hyvä, että on oikeasti olemassa myös se fyysinen työhuone siellä toimistolla, jonne saan käydä kippaamassa tavarat ihan koska tahansa nurkista pyörimästä ja minne voin mennä puhumaan ne tärkeät puhelut, kun muu perhe on kotona. Olisi aika ankeaa, jos oma työhuone ei enää olisikaan vapaasti käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

On etätöissä se toinenkin puoli eli mikä on työnantajan velvollisuus tarjota työntekoon tilat ja välineet. Itselleni on pikkuhiljaa hilautunut toimistolta mappi jos toinenkin ja alkaa olla jo haastavaa löytää näille tila. Työssäni tulee lisäksi jonkin verran paperipostia, enkä niitä haluaisi kääntää kotiosoitteeseeni. On hyvä, että on oikeasti olemassa myös se fyysinen työhuone siellä toimistolla, jonne saan käydä kippaamassa tavarat ihan koska tahansa nurkista pyörimästä ja minne voin mennä puhumaan ne tärkeät puhelut, kun muu perhe on kotona. Olisi aika ankeaa, jos oma työhuone ei enää olisikaan vapaasti käytössä. 

Meillä on onneksi paperiton toimisto ja kaikki allekirjoitetaan sähköisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tää etätyö niin herkkua ole. Liikkuminen on minimissä, kun ei tarvi kävellä toimistolle. Asiakaspuhelut taas ei toimi kunnolla etäyhteydessä.

Miten niin liikkuminen minimissä? Mulla liikkuminen on lisääntynyt etätöiden myötä, kun ei tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. 

Täällä missä olen, on lock down.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia asioita itse kuulin avokonttorimaailmassa isossa firmassa, ennen kuin työt loppuivat osaltani. Siellä siis kyllä tehtiin etätöitäkin, mutta ei kokoaikaisesti

- kotona ei ole sopivaa työpistettä eikä olosuhteita. Kukaan ei muista, että verotuksessa voi tehdä vähennykset hankinnoista

- kotona ei voi keskittyä erilaisten häiriötekijöiden takia. Häiriötekijä on lapsi/lapset tai mies, jotka kyselevät ja kiusaavat työntekijäparkaa

- tietoturva vaarantuu. Edellämainitut häiriötekijät näkevät tai kuulevat sellaista dataa, mikä ei kuulu heille. Esim. työntekijä tekee aspatyötä tai hän tarvitsee papereita eikä ole mahdollista sulkea ovea, lukita kaappia tms

- tulee yksinäinen olo "mä tarvitsen seuraa" l. läheisriippuvaiset kollegat

- avioero tulee jos kotona joutuu olemaan koko ajan

- emme voi valvoa toistemme tekemistä, mitä jos se Pirkko-Jorma siellä vaan humpsuttelee esim. pyykinpesun tai viininjuonnin parissa! Yleensä tämä tulee niiltä, jotka tekevät hartaasti ja hitaasti eivätkä käsitä miten joku voi tehdä samat hommat käyttämällä max 10% siitä ajasta mitä heillä menee

- työpaikan imu, henki ja lässytilää (laita tähän kaikki ne hengennostattamisilmaisut, mitä teillä käytetään, ja millä työntekijät "sitoutetaan perheeseen" ainakin niin kauan kuin heitä tarvitaan) katoavat kun ollaan erillään

- ei toimi! ei kuulu! kamera rikki! mistä nappulasta piti painaa?! En osaa! Työpaikan Anne-Jonnet, jotka ovat teknisesti jälkeenjääneitä ainakin silloin kun siitä on heille hyötyä ja laiskottaa eikä halua jotain

- en voi valvoa työntekijöitäni. Esimies kivikaudelta

- kenelle kerron lapsineroistani / lapsenlapsistani / paskarteluistani / aviokriisistäni / salabileistä?

jne. jne.

Osa noista on ihan relevantteja. Esimerkiksi tuo ensimmäinen kohta. Voinko vähentää suuremman asunnon vuokran verotuksessa? Kotiini ei tällä hetkellä mahdu kunnollista ja ergonomista työpistettä. Joillain myös työpäivään ja -modeen ja toisaalta vapaa-aikaa asennoitumista auttaa se, että työt tehdään fyysisesti eri paikassa, kuin missä rentoudutaan ja vietetään vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tää etätyö niin herkkua ole. Liikkuminen on minimissä, kun ei tarvi kävellä toimistolle. Asiakaspuhelut taas ei toimi kunnolla etäyhteydessä.

Miten niin liikkuminen minimissä? Mulla liikkuminen on lisääntynyt etätöiden myötä, kun ei tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. 

Näin me ihmiset ja tilanteet olemme erilaisia vaikka se voi olla vaikeaa ymmärtää. Minun pääasiallinen liikkumiseni tuli ympäri vuoden työmatkapyöräilystä (yht. 25km päivässä). En ole koskaan pitänyt erikseen liikkumaan lähtemisestä, vaan hoitanut liikunta-annokset hyötyliikunnan muodossa. Nyt se on vähentynyt. Sinulla taas sitten toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ns. etätyöoikeus eli voin tehdä 3 päivää viikossa etänä,kahtena olen toimistolla. Osan palavereista voin varsin hyvin käydä kotoa käsin, mutta keskustelussa ei ole vielä mainittu sitä, että etänä muilta oppiminen jää pois. Siis ne näennäisen tarpeettomat keskustelut siitä, miten mikäkin ohje ymmärretään tai onko tässä kirjaustavassa muillakin samoja ongelmia jne. Pitää pärjätä yksikseen, kysymykset skypellä liittyvät aina käsillä olevaan työtehtävään, ei mihinkään muuhun (kuten työpaikalla helposti vuorovaikutuksessa ryhdytään keskustelemaan muistakin linjauksista tms.)

.

Tuollaiset pikaiset kysymykset ja keskustelut hoidetaan etänä jollain pikaviestipalvelulla, esim. Slackillä. Ja se on tehokasta, koska useampi sormi suussa oleva näkee ratkaisun eikä jokaisen kanssa tarvitse käydä samoja asioita läpi.

Toinen hyvä asia tässä on se, että osa ihmisistä ei millään haluaisi lukea ja opetella asioita itse vaan he haluavat, suorastaan vaativat, että heille pitää henkilökohtaisesti tulla selittämään. Se on ajanhukkaa ja korjaantuisi sillä, että he vain kiltisti ensin yrittäisivät itse.

Pahasti kyllä vaivasin loppuviikolla ja eilen työtoveriani yhden järjestelmämme käytössä, kun en ole sitä juuri käyttänyt, ja sen käytöstä laadittu ohjeistus on suoraan sielunvihollisesta. Onneksi kuitenkin homma käy chatissä ja hän vastasi kun kerkisi, systeemin kanssa askartelu kun ei ollut päivän ainoa työ niin sitten tein muuta. Ehkä se olisi lähinä käynyt nopeammin, mutta se olisi sitten avokonttorissamme häirinnyt muita työntekijöitä. Tosissaan itse kyllä aina tein niin pitkälle kuin osasin, mutta se järjestelmä on syvältä ja poikittain, eikä mitenkään intuitiivinen. Kollega on myös ainoa, joka sitä meidän yksikössämme osaa sit oikeasti käyttää, joten neuvonta kuuluu hänelle, minä sitten puolestani tunne kaikki,  tiedän mistä ne löytää ja mitä ne ovat tehneet viimeiset kymmenen vuotta, mistä puolestaan on kollegalle hyötyä hänen tehtävissään.

Kaikilla ei ole omaa työhuonetta joten jos keittiössä on kaksi etätyöläistä + lapset niin tehokkuus hieman kärsii.

Ehkä tulevaisuuden työnantaja joutuu kompensoimaan etätyötä kustantamalla työntekijälle esim. työpöydän ja -tuolin sekä muita välineitä. Todennäköisesti tarvikkeet saadaan halvalla verrattuna siihen, että yksityinen ostaa ne itse.

Meillä osa porukasta on niitä, joita kannustetaan etätöihin ja pystyisivät ainakin osan töistään kotoa käsin tekemäänkin, mutta jostain syystä siellä työpaikalla on niin saakelin kivaa käydä. Itse en voi käsittää moista. Mutta tämä lienee persoonakysymys, koska nämä toimistokuukkelit tuntuvat olevan muutenkin hyvin rutiiniriippuvaisia ja jäykähköjä toimissaan, liukuvasta työajasta huolimatta tullaan toimistolle tasan klo 8.00 joka päivä jne. Ja ovat sitä 60+ ikäluokkaa, joten varmaan paitsi persoonasta, myös iästä johtuvaa. Eräskin sanoi, että olisi "aivan kauheaa, jos ei pääsisi työpaikalle". Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen etänä paljon tehokkaammin ja viestin mieluummin kirjallisesti. Mutta tämä on kai persoonakysymys kun niin moni vakuuttaa että viestit välittyvät paremmin naamakkain ja että sillä tavoin saa parempia ideoitakin ja tieto liikkuu. No, minulla on ideoita ihan tarpeeksi, ja tuntuu että naamakkain liikkuvat lähinnä väärinkäsitykset, kun on luultu että ymmärretään mitä toinen tarkoittaa, eikä jää mitään kirjallista dokumenttia jonka ääreen palata miettimään että mistä sitä oikein puhuttiinkaan....

Tietysti on persoonakysymys. Jotkut eivät osaa ilmaista itseään hyvin kasvokkain, jotkut eivät kirjallisesti.

Jos minä olisin vastannut viestiisi vain "Olipa kiva", niin tietäisitkö heti, tarkoitinko sen sarkastisesti vai aidosti iloisesti? Äänenpainosta sen olisit heti huomannut.

Minä nimenomaan en huomaa äänenpainoista tuollaisia. Olen päätynyt siihen, että jollen ole ihan varma siitä että muuta tarkoitit, tulkitsen viestisi kirjaimellisesti, eli tässä tapauksessa olet iloinen. Se on nokikkain-viestijien oletus vain, että kaikki ovat samanlaisia kuin he.

Ja toisekseen mitä syytä olla työpaikalla sarkastinen? Asiat voi sanoa suoraan ilman sen kummempia sarkasmeja.

M

Minä sanon sinulle suoraan (kun kerran et muuta ymmärrä), että sinulla lienee jotain ongelmia, jos et koskaan hahmota äänenpainoja. Tavallisille ihmiselle ne eivät ole ongelma.  

Edellinen kirjoittaja laittoi esimerkin. Se, ettet sinä pystynyt sitä pelkäksi esimerkiksi ymmärtämään, vaan heti rupeat ihmettelemään, miksi työpaikalla ollaan sarkastisia, ei kerro kovin hyvää älystäsi. 

Todennäköisesti sinun kanssasi olisi todella hankala tehdä töitä. Olet pilkunviilaaja etkä hahmota kokonaisuuksia. 

Mä taas olen sun kanssasi eri mieltä. Jos työasiassa sanotaan "olipa kiva", se oli silloin kiva ihan äänenpainosta riippumatta. Työasioissa pitää sanoa, että se ei ollut kiva, jos se ei ollut kiva. Kaikki eivät edes ehdi osallistua kaikkiin palavereihin vaan osa lukee vain palaverimuistiot, Niissäkin pitää asiat olla ilmaistu siten, että niihin voi luottaa. Jos jokin asia on, se on, ja jos jokin asia ei ole, se ei ole. Mikään piiloviestintä, sarkasmi tms  ei kuulu työasioihin. Vapaa-ajallaan voi sitten ihan vapaasti puhua mitä sylki suuhun tuo ja sanoa asioita, joita ei edes tarkoita. 

Olen viime kuukaudet ollut välillä toimistolla, välillä etätöissä. Kaikkia työtehtäviäni en pysty hoitamaan kotoa käsin, joten parina päivänä viikossa täällä on oltava.

Tänään toimistopäivä ja tuntuu, että pää hajoaa. Joku puhuu ja pölisee koko ajan. Työpisteeni on avokonttorissa kulkureitin varrella ja selän takana käy jatkuva trafiikki. Koko ajan on levoton tunnelma ja tässä vaiheessa olen ihan poikki. Mä en tajua, miksi ihmiset ei opi käyttämään jotain sähköistä välinettä kommunikointiin vaan joka asia pitää toimittaa kasvotusten. Tai sitten vaan selostetaan ääneen omia tekemisiä.  En jaksa.

Työtehoni on varmaan 40% siitä mitä kotona, mutta siitä huolimatta meillä naureskellaan etä"työlle". Pomokin laukkaa toimistolle joka päivä, koska työskentelee täällä kuulemma "tehokkaammin". Hah.