Mitä tehdä kun ei saa toista puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on varmaan joku sellainen asia, jonka mies katsoo menevän sinun käsityskykysi ylitse. Älä nyt suutu, mutta on todella rasittavaa yrittää selittää jollekin jotakin asiaa, joka itseä vaivaa, kun toinen ihmettelee että miksi se sinua nyt vaivaa, en ainakaan itse välittäisi yhtään, minä ainakin sitä ja tätä. Ei sinun tarvitse tietää toisen jokaista ajatusta, anna toisen elää vähän sitä omaakin elämää. Anna olla , anna toiselle tilaa.

Hiljaisuus ei ole ilkeyttä.

No tuollainen on kyllä jo aika loukkaavaa. Jos ei puhu siksi, että katsoo puolisonsa olevan liian tyhmä ymmärtämään. Ja silti on vihaisena kotona.

Minä sanoin miehelleni, että minä en ala lypsämään tietoja aikuisesta ihmisestä, jos ei tavalliseen kysymykseen viitsi vaivautua vastaamaan. Ja jos ei asiasta halua puhua tai sitä selvittää, niin turha myöskään tiuskia/äyskiä/olla kireänä siinä. Jos meidän välillä on jotain häikkää, puhutaan asia selväksi. Jos kyse on muusta, olisi fiksua edes parilla sanalla ilmaista mikä kiristää. Tyyliin työasiat stressaa, tai autossa jotain vikaa. Kunhan tiedän jos olen tehnyt jotain väärin (ja mitä?), tai että asia ei liity minuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, itse kysyisin tuossa vaiheessa jo vähemmän kauniisti. Toteaisin, ettei kummankaan meistä tarvitse elää ikävässä pattitilanteessa. Esittäisin uhkavaatimuksen. Sun ei pidä joutua maanittelemassa aikuista hoitamaan omaa parisuhdettaan. Aikaa ja tilaisuuksia avautumiseen on selvästi annettu, ja nyt tulos tai ulos.

En ole ap vaan nro 16.

Tämän olen meinannut monesti tehdä. Olen meinannut sanoa, että sanoja ulos suusta tai mä lähden ovesta ulos, mutta tässä kohtaa mulla itellä tarttuu sanat kurkkuun. Rakastan kuitenkin miestäni enkä haluaisi menettää häntä.

Kysymys kuuluukin, että onko sulla hyvä olla, ja jos ei ole, voiko asian korjata? Ja tietenkin: Onko se sen arvoista?

Toivoa on niin kauan kun molemmat ovat valmiit tekemään töitä parisuhteen eteen ihan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin miehelleni, että minä en ala lypsämään tietoja aikuisesta ihmisestä, jos ei tavalliseen kysymykseen viitsi vaivautua vastaamaan. Ja jos ei asiasta halua puhua tai sitä selvittää, niin turha myöskään tiuskia/äyskiä/olla kireänä siinä. Jos meidän välillä on jotain häikkää, puhutaan asia selväksi. Jos kyse on muusta, olisi fiksua edes parilla sanalla ilmaista mikä kiristää. Tyyliin työasiat stressaa, tai autossa jotain vikaa. Kunhan tiedän jos olen tehnyt jotain väärin (ja mitä?), tai että asia ei liity minuun. 

Juurikin tämä. Ilmoitin ehtoni miehelle jo heti suhteen vakavoiduttua, sillä olin ottanut edellisistä suhteistani opiksi. Niin kai mieskin.

Puhuu kun puhuu. Mies hoki että kaikki hyvin vaikka kilometrien päähän näki ettei mikään ole hyvin. Kaksi vuotta jauhoi tätä kaikki hyvin hokemaa ja yhtenä päivänä halusi erota.