mielenterveyshoitaja paikalla, kysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

apsh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?

Sanoisin, että ei ole normaalia. 

En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.

Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.

Nyt taitaa mt-hoitaja olla hakoteillä. Äänten kuuleminen on ilmiö, ei sairaus. Olemattomia ääniä kuullessa aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin oikeasti ääniä kuultaessa. Siinä tapauksessa että äänet alkavat olla häiritseviä ja antavat uhkailevia tai muuten pelottavia viestejä, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Hyvin monet ihmiset kuulevat ääniä; puhelimen soittoa, ovikello, tms. Myös puhetta tai että joku kutsuu omaa nimeä.

Juuri näin. Kyseessä voi olla ns. äänimuistot. Normaalia kuulla jonkun tutun äänen, tapahtuu usein ennen nukahtamista, voi kuulla myös väsyneenä, stressantuneena.

Vierailija kirjoitti:

apsh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?

Sanoisin, että ei ole normaalia. 

En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.

Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.

Nyt taitaa mt-hoitaja olla hakoteillä. Äänten kuuleminen on ilmiö, ei sairaus. Olemattomia ääniä kuullessa aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin oikeasti ääniä kuultaessa. Siinä tapauksessa että äänet alkavat olla häiritseviä ja antavat uhkailevia tai muuten pelottavia viestejä, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Hyvin monet ihmiset kuulevat ääniä; puhelimen soittoa, ovikello, tms. Myös puhetta tai että joku kutsuu omaa nimeä.

Aivan, mutta netissä vastatessani olisin mielummi liian varovainen kuin varomaton. Koska minulta kysyttiin asiasta oletin sen häritsevän kysyjääkin ja siksi ehdotin avun hakemista. Netissä tuon kuvauksen pohjalta vaikea päättää, onko kyseessä jotain huolestuttavaa. Silti "vieraan ihmisen" puhe päässä on huolestttavampaa, kuin että kuulet esim. puhelimesi soivan ja kun menet tarkistamaan, niin puhelua ei olekaan tullut.

apsh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulen joskus ääniä. Ihan kuin päässä napsahtaisi väärä kanava päälle, ja kuulen ikään kuin pätkän jotain vieraiden ihmisten keskustelua. Onko normaalia ja/tai mielikuvituksen tuotetta vai pitäisikö huolestua?

Sanoisin, että ei ole normaalia. 

En silti huolestuisi, vaan hakeutuisin esim. työterveyteen ja kertoisin asiasta rehellisesti. Sieltä toivon mukaan saisit lähetteen psyk.puolelle ja jo vähäisellä terapialla tai lääkityksellä saattaisit päästä vaivasta eroon - koska niinkun sanoin, vaivasi ei kuulosta kovin pahalta, eli kuvittelisin olevan hoidettavissa melko hyvin.

Sen sijaan tuollaista vaivaa ei kannata päästää pitkittymään. Pitkityessään voi vaikeutua.

Voi olla täysin normaalia

Katso esim moniääniset

Mitä tehdä kun mies on selvästi masentunut, mutta ei suostu menemään lääkäriin eikä hoitajalle eikä varsinkaan mihinkään lääkkeisiin? Makaa vain sängyssä kaiken vapaa-ajan ja on vihainen. En pysty häntä lääkäriin väkisin kantamaan, iso mies kun on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koulussa sellasta, että kun käytiin bilsassa ihan normaalisti läpi ihmisen elimistöä, niin itelle tuli siitä huono olo fyysisesti. Pelkäsin vaikka että pyörtyisin. Jotenkin tuli vaan mieleen ruumiit ja ruumiinavaukset. Ehkä ihmisen kuolevaisuuskin. Sitten kun vaikka käytiin terveystiedossa läpi miten vaikka sormi voi mennä sijoiltaan jos pallo tulee siihen huonosti niin siitäkin tulo huono olo ja mietin että oispa inhottavaa jos noin kävis.

Mulla on ollut elämässäni masennusta ja ahdistusta. Mut ihmetyttää mistä tollanen juttu aikanaan tuli.

Mulla on sama! En nykyään melkein nelikymppisenäkään pysty lukemaan mitään lääketieteellisiä artikkeleita tai kirjoja ilman että tulee hirveän huono olo. Sydän- ja verisuoni ja aivo- ja muut elimet ovat pahimpia, alkaa oksettaa ja pyörryttää melkein heti ja on pakko lopettaa, ettei yrjö lennä. Ja tämä kaikki ihan pelkän tekstin lukemisesta ilman mitään kuvia edes. En tiedä onko normaalia. Luulin, että olen ainoa joka kärsii tästä.

apsh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eikös mielenterveyshoitajaksi valmistu peruskoulun jälkeen kolmen vuoden lähihoitaja koulusta, valitsemalla suuntautumisen mt-puolelle?

ehkä. itse olen siis ammatiltani sairaanhoitaja, mutta suuntautumisvaihtoehdoista mt -puolen käynyt. mielenterveyshoitaja siis virheellinen titteli, joskin kuvaava.  minulla lukiotausta ja opiskeluista niin pitkä aika, etten tiedä lähäripuolen titteleitä - sieltä ehkä tuo mielenterveyshoitaja.

Mielenterveyshoitaja on ihan oma ammattinimike. Ei lähihoitaja voi kutsua itseään muelenterveyshoitajaksi.

Eikä sairaanhoitaja suuntaudu mihinkään.

Mikä on koulutuksesi ja koska valmistuit?

apsh kirjoitti:

vastaan kysymyksiin, koska niin useaa palstalla ihmetyttää esim. Helsingin yliajajan facebook-päivitykset, vaikka ne ovat ihan tavallista maanista käytöstä.

Mikä on mielenterveyshoitaja? Mikä koulutus sinulla on?

Käytettyäni korvasuihketta kuulen korvissani ritinää. Mitä tämä tarkoittaa? Olenko tulossa hulluksi, pikkuasukkaat vallanneet korvani?

Ei lääkäriksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koulussa sellasta, että kun käytiin bilsassa ihan normaalisti läpi ihmisen elimistöä, niin itelle tuli siitä huono olo fyysisesti. Pelkäsin vaikka että pyörtyisin. Jotenkin tuli vaan mieleen ruumiit ja ruumiinavaukset. Ehkä ihmisen kuolevaisuuskin. Sitten kun vaikka käytiin terveystiedossa läpi miten vaikka sormi voi mennä sijoiltaan jos pallo tulee siihen huonosti niin siitäkin tulo huono olo ja mietin että oispa inhottavaa jos noin kävis.

Mulla on ollut elämässäni masennusta ja ahdistusta. Mut ihmetyttää mistä tollanen juttu aikanaan tuli.

Mulla on sama! En nykyään melkein nelikymppisenäkään pysty lukemaan mitään lääketieteellisiä artikkeleita tai kirjoja ilman että tulee hirveän huono olo. Sydän- ja verisuoni ja aivo- ja muut elimet ovat pahimpia, alkaa oksettaa ja pyörryttää melkein heti ja on pakko lopettaa, ettei yrjö lennä. Ja tämä kaikki ihan pelkän tekstin lukemisesta ilman mitään kuvia edes. En tiedä onko normaalia. Luulin, että olen ainoa joka kärsii tästä.

Kiva kuulla etten ole ainoa... T. Tuo sama

Vierailija kirjoitti:

apsh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eikös mielenterveyshoitajaksi valmistu peruskoulun jälkeen kolmen vuoden lähihoitaja koulusta, valitsemalla suuntautumisen mt-puolelle?

ehkä. itse olen siis ammatiltani sairaanhoitaja, mutta suuntautumisvaihtoehdoista mt -puolen käynyt. mielenterveyshoitaja siis virheellinen titteli, joskin kuvaava.  minulla lukiotausta ja opiskeluista niin pitkä aika, etten tiedä lähäripuolen titteleitä - sieltä ehkä tuo mielenterveyshoitaja.

Mielenterveyshoitaja on ihan oma ammattinimike. Ei lähihoitaja voi kutsua itseään muelenterveyshoitajaksi.

Eikä sairaanhoitaja suuntaudu mihinkään.

Mikä on koulutuksesi ja koska valmistuit?

Alanuoli tarkoittaa varmaan virhettä. Ennen oli erikoissairaanhoitajia ja psykiatrisia sairaanhoitajia. 90-luvun puolivälin jälkeen vain sairaanhoitajia (AMK)

Miksi uskot että ajajalla on kaksisuuntainen?

Jos oikeasti ap on mt-ammattilainen, ei aloitus ole ammatillisesti oikein. Ei kukaan ammattilainen tee psykiatrista arviota tuntemattomasta ihmisestä, johon ei ole hoitosuhdetta. Nettikirjoitteluun perustuva arvio alkaa mennä samaan luokkaan kuin kahvinporoista ennustaminen.

Miksi suutun aina yhdelle ihmiselle niin että riehun, huudan, ulvon ääneen ja lyön itseäni? Mietin myös näissä tilanteissa itsemurhaa. Tapahtuu vain yhden läheiseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsin kaksisuuntaisesta, mutta en halua enää syödä lääkkeitä, koska ne turruttavat mielestäni tunteita liikaakin. Menin sitten kuitenkin lääkitsemään oloani alkoholilla ja nyt olen siihen koukussa.

Elämäni on aivan sekaisin, mutta silti koitan raataa kahdessa työssä. En kestä enää toisten arvostelua ja depressiiviset kaudet ovat yhtä h*lvettiä.

Voisinkohan päästä varhaiseläkkeelle, vaikka 50v. täytettyäni? Olen miettinyt myös hakeutumista ihan laitoshoitoon.

Jännä, ettet halua syödä lääkkeitä, mutta laitoshoito kävisi päinsä. Siellä ne kyllä pakkosyöttävät/pistävät mömmöt.

No sitä pakkoahan tässä varmaan tarvittaisiinkin. Siksi pohdin tuota laitoshoidon mahdollisuutta. Mutta eipä sinne taida Suomessa kovin helpolla edes päästä.

apsh kirjoitti:

vastaan kysymyksiin, koska niin useaa palstalla ihmetyttää esim. Helsingin yliajajan facebook-päivitykset, vaikka ne ovat ihan tavallista maanista käytöstä.

Mielenterveyspuoli on tuottanut pettymyksiä pettymysten perään.. minusta tuntuu ettei mua haluta auttaa. On semmoinen olo et mee kotia ja kuole pois..

Niin monta kertaa ytittäny hakea apua ja se mitä jäänyt käteen on katkeruus ja entistä enemmän ongelmia.

Kon lapsia niin lastensuojelu otettiin mukaan koska voisin kysyä muka neuvoa kun oli huoli simloin kun lapseni oli isällää jolla pöihdeongelmia.. se oli elämäni virhw.

Siitä alkoi todellinwn helvetti josta perheeni on maksanut kalliin hinnan. Se että hain apua kun oli paha olla on käännetty vastaani ja ainut neuvo ihmisellw jolla lapsianon:älä Ikinä mwnw hakemaan apua -sitä ei ole! Siitä alkaa armoton kyttäys ja kääntyy itseä vastaan.

Kyllä ne on ihan psykiatrisia sairaanhoitajia vielä tänä päivänäkin.

Mitä ajattelet siitä, että kuvittelen joskus ihmisten puhuvan minusta pahaa/nauravan minulle esim. Kadulla.. ymmärrän kuitenkin, ettei se ole välttämättä totta. Toisaalta joskus kuulen puhuvan myös hyvää..enkä tiedä kuulenko oikein tai liittyykö asiat edes minuun mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne on ihan psykiatrisia sairaanhoitajia vielä tänä päivänäkin.

Titteli esm tk voi ola. Koulutusnimike ei ole. AMK koulutuksessa ei ole erikoistumista. Ennen oli

Ei lääkäriksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli koulussa sellasta, että kun käytiin bilsassa ihan normaalisti läpi ihmisen elimistöä, niin itelle tuli siitä huono olo fyysisesti. Pelkäsin vaikka että pyörtyisin. Jotenkin tuli vaan mieleen ruumiit ja ruumiinavaukset. Ehkä ihmisen kuolevaisuuskin. Sitten kun vaikka käytiin terveystiedossa läpi miten vaikka sormi voi mennä sijoiltaan jos pallo tulee siihen huonosti niin siitäkin tulo huono olo ja mietin että oispa inhottavaa jos noin kävis.

Mulla on ollut elämässäni masennusta ja ahdistusta. Mut ihmetyttää mistä tollanen juttu aikanaan tuli.

Mulla on sama! En nykyään melkein nelikymppisenäkään pysty lukemaan mitään lääketieteellisiä artikkeleita tai kirjoja ilman että tulee hirveän huono olo. Sydän- ja verisuoni ja aivo- ja muut elimet ovat pahimpia, alkaa oksettaa ja pyörryttää melkein heti ja on pakko lopettaa, ettei yrjö lennä. Ja tämä kaikki ihan pelkän tekstin lukemisesta ilman mitään kuvia edes. En tiedä onko normaalia. Luulin, että olen ainoa joka kärsii tästä.

Täällä kolmas! Huh, äitini kertoi silmäleikkauksestaan ja meinasin tipahtaa tuolilta kun huimasi niin paljon ja voin pahoin. Ilmiö on ollut teinistä asti läsnä, iän myötä pahentunut. Pelkkä lukeminen saa tosiaan oksettavan ja huonon olon, pyörtyminenkään ei tunnu olevan kaukana.