Eropäätös mieheltä, nytkö tämä loppui?
Mies ilmoitti tahtovansa eron. Ei rakasta minua enää ja lasten takia on kuulemma sinnitellyt jo pitkän aikaa liitossa, mutta ei halua enää. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Sydämeni on särkynyt, tunnen fyysistä pahaa oloa, en osaa kuvitella elämääni ilman häntä. Suhteessa on ollut ongelmia, mutta tukiverkoston puute ja lasten sairastelu sekä työt ovat vieneet voimat. Nyt viime vuoden lopussa havahduin että suhteelle täytyy tehdä jotain ja panostaa siihen ja aloin toimia sen mukaan. Mies ei usko muutokseen ja hänestä se on hänen tarpeisiinsa liian hidasta, vaikka ymmärtää, että lapset joutuvat tässä erosta kärsimään. Onko kenenkään puoliso perunut varmaa eropäätöstä? Mitä tapahtui? Mitä teit? Tarvin apua!
Kommentit (25)
Lasten hankkiminen on siitä ikävä juttu, että se paitsi pilaa parisuhteen myös hankaloittaa huonosta suhteesta irtautumista.
Jos ehdotat miehelle asumuseroa ja silloin kumpikin miettii tahoillaan mitä tulevaisuudelta haluaa. Tuskin kuitenkaan mies koko eropäätöstä nyt on perumassa,etkä sinä voi sitä kuitenkaan muuksi muuttaa.
Oon pahoillani että oot noin kurjassa tilanteessa. :(
Kuulostaa siltä että mies on todella varma eropäätöksestään. Vaikka saisitkin hänet pyörtämään päätöksensä, ei se varmastikaan kannattaisi koska tärkeintä korjaamisyrityksissä on se, että molemmat aidosti ja kovasti haluavat jatkaa suhdetta ja ovat valmiita panostamaan siihen paljon työtä. Kuulostaa siltä että mies ei ole tuota mieltä.
Asumusero taitaa olla seuraava pakollinen askel. Toivottavasti saatte sovittua käytännön järjestelyistä sopuisasti ja toivon sulle paljon voimia asian käsittelyssä.
Samassa veneessä ollaan. Miehessä ei ole mitään vikaa mutta minä teen kaiken väärin. Mies on aina ja koko ajan silmittömän vihainen. Ei tule helppo ero ja se on mun omaa syytä kun olen ns toisen armoilla. Jospa tästä kuitenkin hengissä selviäisi.
Tsemppiä ja voimia sinulle. Itselle puhkesi migreeni tästä kaikesta ja todellakin voin fyysisesti pahoin. Pahinta on se että olen nyt täysin yksin, ei ystäviä ei sukulaisia.
Kiitos kommenteista! Eikö kenenkään erotarina ole saanut onnellista loppua? Itseni takia en ole miehen eropäätöstä toivomassa vesittyväksi, koska rakastan häntä ja toivon hänen olevan onnellinen ja mies on jo minua pahasti loukannut kertoessaan, että koko avioliittomme on ollut yksi suuri erehdys ja mitätöimällä lähes kaiken hyvän, mitä meillä on ollut, mutta lasten vuoksi toivoisin, että asiat voisivat muuttua. Uskon lasten tarvitsevan pieninä sekä äidin ja isän saman katon alla. Tuttavapiirissä ja työn kautta olen kohdannut paljon eroperheiden lapsia ja lasten suuri toive joka käänteessä on elämä perheenä, jossa on heidän molemmat vanhempansa.
Miehelläsi on jo toinen, valitettavasti. Mies ei lähde "ihan suhtkoht ok mutta kyllästyttää liitosta" ilman toista naista. Joten mitä tahansa mitä teet tai ehdotat ap on tässä vaiheessa turhaa ap.
Vierailija kirjoitti:
Niin, taas oli av-mamman mielestä kaikki niin hyvin. Mies on ollut siis kynnysmattonasi vuosia, ja nyt sitten kaduttaa kun mies onkin haistattamassa pitkät.
Mikä on av-mamma?
Onneksi maahan on tullut paljon upeita hieman tummempihipiäisiä miehiä jotka varmaan kaipaavat naista. Onko vinkkiä miten tutustua turvapaikanhakijoihin? Oma mies on lähdössä liitosta ja en haluaisi yksin jäädä.
Anna hänen olla ihan rauhassa. Älä ruikuta,älä anele, älä itke. Kun hän saa omaa aikaa ja hegähdystilan voi perua. Muuten tuolle ei enää voi mitään. Toista ei voi pakottaa rakastamaan.
Mäkin haluan tietää mikä on av-mamma
Apua! kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Eikö kenenkään erotarina ole saanut onnellista loppua? Itseni takia en ole miehen eropäätöstä toivomassa vesittyväksi, koska rakastan häntä ja toivon hänen olevan onnellinen ja mies on jo minua pahasti loukannut kertoessaan, että koko avioliittomme on ollut yksi suuri erehdys ja mitätöimällä lähes kaiken hyvän, mitä meillä on ollut, mutta lasten vuoksi toivoisin, että asiat voisivat muuttua. Uskon lasten tarvitsevan pieninä sekä äidin ja isän saman katon alla. Tuttavapiirissä ja työn kautta olen kohdannut paljon eroperheiden lapsia ja lasten suuri toive joka käänteessä on elämä perheenä, jossa on heidän molemmat vanhempansa.
Been there, done that. Äijällä on toinen. Olin itse samassa tilanteessa lähes 20 v sitten ja samat laulut oli. Ei uskonut muutokseen ja vikahan oli kaikki minun. Tosiasiassa kyse oli siitä, että mies ei halunnut perheelämää, koska minä en suostunut kotiäitimyyttiin kuten hänen äitinsä oli tehnyt vaan oletin että milemmat työssäkäyvinä hoidetaan arjen velvoitteet puoliksi. Eli että isänkin pitää välillä viedä ja hakea lapsi päiväkodista. Ts. ei halunnut hoitaa omaa osuuttaan lapsen hoidosta vaan oletti voivansa mennä ja tulla vapaasti kuten ennenkin. Kun ehdotin asumuseroa aikalisän merkeissä, alkoi kiemurtelu. Sitten syttyi lamppu ja tajusin mistä oli kyse. Kokonaan oma tarinansa oli sitten se nainen kenen kelkkaan lähti... Ero otti todella koville. Haahuilin luurankona monta kuukautta kun en pystynyt syömään. Mutta selvisin ja mikä parasta: kasvatin yksin lapsestani hyväkäytöksisen elämässä ihan kivasti pärjäävän aikuisen. Elämäni parhaan palautteen sain lapsen lukioaikana kun hän yhtäkkiä totesi, että hän "on kyllä todella onnekas, vaikka onkin eroperheen lapsi, kun hänellä on sellainen äiti kuin sinä". Kyllä siinä vahvempikin ihminen liikuttui.
Anna ukon mennä. Elämä kantaa kyllä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi on jo toinen, valitettavasti. Mies ei lähde "ihan suhtkoht ok mutta kyllästyttää liitosta" ilman toista naista. Joten mitä tahansa mitä teet tai ehdotat ap on tässä vaiheessa turhaa ap.
Tämä! Ja ottaisin tämän takia "lapset miehelle määräämättömäksi ajaksi"-kortin käyttöön. Miehesi saattaisi herätä todellisuuteen ja huomata ettei se kuvio naista vaihtamalla parane. Sano siis miehellesi, että ero on ok ja että haluat käsitellä asiaa kaikessa rauhassa ja lapset ovat sen aikaa isällään. Anna ymmärtää, että kyse on nyt alussa muutamasta kuukaudesta. Ala aktiivisesti järjestää asumuseroa. Etsit itsellesi oman asunnon heti huomenna. Mies tulee yllättymään tästä reaktiosta.
Minuakin kiinnostaa onko yhteenpaluuseen päätyneitä eroja?
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa onko yhteenpaluuseen päätyneitä eroja?
Tässä lyhyt vastaus: on.
No omat vanhemmat teki noin eli palasivat yhteen,mutta kumpikaan ei ole onnellinen.Ero olisi muka hävittänyt.Ja ainakaan lasten näkökulmasta tuo tuollainen avioliiton malli ei ole hyvä.Mutta siis toki jos oikeasti pelastettava on niin kannattaahan se kerran edes yrittää.Väkisin ei lasten takia kannatta tunteettomassa/onnettomassa suhteessa olla.
Pitäisikö sinun yrittää keskittyä käsillä olevaan tilanteeseen ja olla huolehtimatta siitä mitä tulee tapahtumaan vuosien päästä. Mikä on todellinen tilanne välillänne eikä se miten voisit sitä manipuloida.
Vierailija kirjoitti:
Anna hänen olla ihan rauhassa. Älä ruikuta,älä anele, älä itke. Kun hän saa omaa aikaa ja hegähdystilan voi perua. Muuten tuolle ei enää voi mitään. Toista ei voi pakottaa rakastamaan.
Eikö ap kirjoittanut että on mennyt huonosti suhteessa ja nyt vasta alkanut siuhen itse panostaa. Ja että muutos on miehen mielestä liian hidasta.
Eli minusta tuo on pahinta mitä ap voi suhteelle tehdä. Siis se että antaa vaan olla. Mikä suhde korjataan sillä että annetaan vaan olla?
Itse olen samassa tilanteessa kuin ap mutta asetelma on toisin päin. Itse mietin eroa mutta mies ei halua.
Lasten takia tässä olen. Itse en ole onnellinen vaikka periaatteessa ihan ok suhde. Sisarellinen suhde meillä siis lähinnä.
Itsekään en usko mieheni muuttuvan tuosta mihinkään enkä usko että lupauksista huolimatta esim seksielämä muuttuisi minua tyydyttäväksi.
Jos mies oikeasti muuttuisi, alkaisi näyttää tunteitaan, ottaisi kainaloon ja seksiäkin olisi, voisin eroasiassa mieleni muuttaakin.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin kiinnostaa onko yhteenpaluuseen päätyneitä eroja?
On monia. Toimivalla suhteella.
Siltä se vaikuttaa, että ero on tulossa.