Aikuisen aspergerin kuntoutus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).

On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.

Niin se oikeuttaa Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).

On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.

Suomeen pitäisi saada sama käytäntö. As-henkilöt ovat kovan paineen alla niin taloudellisesti kuin kaiken ylikuormituksenkin suhteen.

Suomessa on se sama käytäntö.

No höpö höpö. Pelkällä Aspergerilla ei kukaan eläkettä saa.

Asperger-naisilla varsinkin on paljon täysin vääriä diagnooseja, kun tämä on niin huonosti hoidettua Suomessa. Voipi olla eläkkeellä ahdistushäiriön, masennuksen, väärän persoonallisuushäiriön takia... Et voi tietää!

Mä sain usean persoonallisuushäiriön, ADD:n ja lievien asperger-piirteiden dg:n alta kolmikymppisenä. Maailmani romahti täysin, sillä oikeasti kuvittelin vihdoin saavani oikean diagnoosin ja pääseväni kuntoutukseen. Mutta ei, minulla on kuulemma liian hyvät sosiaaliset taidot ollakseni assi. Aspergeria minulla epäiltiin jo teini-iässä ja olin melkein saada diagnoosin, mutta silloinkin se kumoutui hyviin sosiaalisiin taitoihin ja koulumenestykseen. Todellisuudessa olen koko ikäni kärsinyt ja tuntenut ulkopuolisuutt. No sekin laitettiin vanhempien syyksi, tivattiin että onko äitini oikeasti alkoholisti ja isä väkivaltainen ym... Olen sairastanut myös masennusta ja paniikkihäiriötä sekä syönyt mielialalääkkeitä 10 vuotta.

Nyt kun tuon viimeisimmän lausunnon myötä olen käynyt terapeutilla, niin hän hämmästelee diagnoosiani. Sanoo että omaan liian hyvät itsereflektion taidot ollakseni persoonallisuushäiriöinen, samaten perhetaustani ei selitä sellaisten vaikeiden ongelmien syntyä. Mutta olen samalla myös liian sosiaalinen ollakseni assi. Ota tästä selvää minkälainen sekasikiö olet. Elämäni on ihan hirveää.  

Koitappa löytää joku joka ymmärtää naisten aspergeria. Et näköjään ole kohdannut muuta kuin puoskareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AS Woman kirjoitti:

Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.

Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?

Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri

En ole aiempi, mutta esimerkiksi minä olen yliopiston opettajana järjestänyt useamman tentin pienessä luokassa, kun AS-opiskelija ei ole voinut tehdä sitä isossa salissa. Syitä on ollut hyvin moninaisia, mutta nämä opiskelijat ovat sanoneet näiden syiden pohjaksi aspergerin. Se on jo tukitoimi, että mahdollistaa hyvän kurssisuorituksen tarjoamalla häiriöttömän tilan tehdä tentti.

Tuossakaan ei ole kyse oppimisongelmasta. Aistien ylikuormitus ulkoisten ärsykkeiden takia tilanteessa missä pitäisi keskittyä ei ole oppimishäiriö.

Ei olekaan, mutta minusta on myös väärin yleistää, ettei asseilla voi olla Aspergerin lisäksi myös oppimisvaikeuksia. Totta kai voi olla siinä missä muillakin ihmisillä, ei Asperger mitenkään suojaa oppimisvaikeuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AS Woman kirjoitti:

Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.

KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.

Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.

Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?

Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.

AS-maisteri

Ei toki kaikilla, mutta osalla on. Ei kannata yleistää liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).

On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.

Niin se oikeuttaa Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).

On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.

Suomeen pitäisi saada sama käytäntö. As-henkilöt ovat kovan paineen alla niin taloudellisesti kuin kaiken ylikuormituksenkin suhteen.

Suomessa on se sama käytäntö.

No höpö höpö. Pelkällä Aspergerilla ei kukaan eläkettä saa.

Asperger-naisilla varsinkin on paljon täysin vääriä diagnooseja, kun tämä on niin huonosti hoidettua Suomessa. Voipi olla eläkkeellä ahdistushäiriön, masennuksen, väärän persoonallisuushäiriön takia... Et voi tietää!

Mä sain usean persoonallisuushäiriön, ADD:n ja lievien asperger-piirteiden dg:n alta kolmikymppisenä. Maailmani romahti täysin, sillä oikeasti kuvittelin vihdoin saavani oikean diagnoosin ja pääseväni kuntoutukseen. Mutta ei, minulla on kuulemma liian hyvät sosiaaliset taidot ollakseni assi. Aspergeria minulla epäiltiin jo teini-iässä ja olin melkein saada diagnoosin, mutta silloinkin se kumoutui hyviin sosiaalisiin taitoihin ja koulumenestykseen. Todellisuudessa olen koko ikäni kärsinyt ja tuntenut ulkopuolisuutt. No sekin laitettiin vanhempien syyksi, tivattiin että onko äitini oikeasti alkoholisti ja isä väkivaltainen ym... Olen sairastanut myös masennusta ja paniikkihäiriötä sekä syönyt mielialalääkkeitä 10 vuotta.
Nyt kun tuon viimeisimmän lausunnon myötä olen käynyt terapeutilla, niin hän hämmästelee diagnoosiani. Sanoo että omaan liian hyvät itsereflektion taidot ollakseni persoonallisuushäiriöinen, samaten perhetaustani ei selitä sellaisten vaikeiden ongelmien syntyä. Mutta olen samalla myös liian sosiaalinen ollakseni assi. Ota tästä selvää minkälainen sekasikiö olet. Elämäni on ihan hirveää.  

Koitappa löytää joku joka ymmärtää naisten aspergeria. Et näköjään ole kohdannut muuta kuin puoskareita.

Piti oikein koneelle nyt nousta tämän kanssa kun pistää vihaksi. Ihan oikeasti. Koko elämäsi kuuntelet miten olet väärä ja outo. Jo lapsesta asti koitat tarkkailla ihmisiä ja laitat muistiin miten pitää olla. Opettelet matkimaan muiden "normaalia käytöstä. Ja pärjäät jo aika hyvin, kun olet oikein tieteellisellä otteella opetellut näyttelemään neurotyypillistä. Olet lukenut kymmeniä opuksia miten ollaan neurotyypillinen ihminen ja lukenut tuhansia tunteja miten pitäisi tuntea ja ajatella ettei suututa jatkuvasti muita ja tarvitse kuunnella haukkumista miten väärä olet. Niin eikös joku hoitavan tahon puoskari paskapää tule sanomaan, että on liian hyvin näytelty, ei voi olla asperger! 

Jos vaan hyväksyy itsensä. Se että on joku diagnoosi ei tarkoita että pitäisi mennä jonkun manipuloitavaksi tai kontrolloitavaksi, monia asioita voi harjoitella/kokeilla itsekin jos haluaa. Jos haluaa ohjeita, saa kai niitä netistä, kirja ja yksityiseltä terapeutiltakin tms. Ja erikseen on saatavilla tukihenkilö, jos sitä kaipaa byrokratiaan /asiointiin - kun kysyttiin palstalla. Nykyään on paljon ylidiagnosointia ja suomessa osalla voi olla tietyt geenit, joiden kanssa on ennenkin pärjätty jotenkin.

Eivät kaikki assitkaan ole samanlaisia. Osa kykenee normaaliin työelämään, osa ei. Osalle sopii koodarin työ, osalle ei. Osalla on oppimisvaikeuksia, osalla ei. Ei kannata yleistää automaattisesti kaikkia ihmisiä samanlaisiksi vain siksi, että heillä on tietty diagnoosi. Diagnoosit ovat vain osa ihmistä, ja heissä on paljon muutakin.

AS Woman kirjoitti:

Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.

KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.

Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.

Neuropsykologinen kuntoutus ei ole keskustelua.

Aplle tiedoksi, että sosiaalinen kuntoutus on sosiaalisten tilanteiden ja kompensaatiokeinojen opettelua.

Mitä se neuropsykologinen kuntoutus on sitte?