Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen aspergerin kuntoutus
29.07.2017 |
Sain juuri as-diagnoosin ja nyt on mietitty kuntoutusta. Onko kenellekään teistä kokemusta millaista se on ja auttaako mitään? Erityisesti kiinnostaisi mitä "sosiaalinen kuntoutus" käytännössä on.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä onkin hauskaa, kun olet lievä AS ja lähiomaisesi alkaa sitkeästi ehdotella sinulle kuntoutusta. Kun on lukenut jostain näistä AS-kuntoutuksista. Siis v***u mihin? En tarvitse kuntoutusta mihinkään. Olen naimisissa ja työelämässä.
Olen yksin ka työtön. Minusta ei tule kuntoutuksella normaalia eikä koodaria.
Voiko AS-henkilöstä tehdä muuta kuin koodarin?
Tehdä koodarin :D
Suurin osa as-henkilöistä ei sovellu koodareiksi. Sorry!
Miksi ei? Hommat voi tehdä etänä, eikä tarvitse ihmisiä jännittää.
Jos koodaus ei satu kuulumaan as-henkilön mielenkiinnonkohteisiin, hän ei välttämättä jaksa keskittyä työhön kovinkaan intensiivisesti. En usko että pelkkä omassa rauhassa puuhastelu on riittävä motivaattori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).Onpa ylläri. Olen as-nainen ja itse pidän tätä lähinnä erityislahjakkuutena mitä työhön tulee. Toki olen valinnut työni niin ettei tarvitse olla juurikaan sosiaalinen (olen koodari), en varmaan olisi kummoinen asiakaspalvelija tai sairaanhoitaja, kun olen vähän pökkelö ja "vaivaannuttava" sosiaalisissa tilanteissa. Mutta omassa työssäni, joka on myös erityiskiinnostukseni, olen melkoisen hyvä. Samoin opinnot meni loistavasti ja helposti. Asperger antaa tietyn asiakeskeisyyden ja sen etten tuhlaa aikaa sosiaalisiin peleihin, joka tehostaa kummasti työnteko tai opiskelua.
Yhdysvalloissa haettiin koodareita ja it-alan osaajia, joilla on asperger-diagnoosi joitain vuosia sitten tunnettuun yritykseen, asia tuli ilmi kun löysin keskustelun aiheesta - keskustelua käytiin voiko hakea erityisryhmää muiden ohi.
Käytännössä yllyttävät sua koodariksi.
Ei aspergeria voi kuntouttaa "terveeksi". mielestäni siinä yritetään vaan tehdä meistä autisminkirjolaisista sopivampia nenttien (eli ei-aspergerien) maailmaan ja yhteiskuntaan.
Tärkeämpää olisi kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ihmisiä kohtaamaan autisminkirjon ihmisiä ja myös tunnistamaan varsinkin autisminkirjolla olevat tytöt ja naiset, jotta se turha pomppiminen mielenterveyspuolella loppuu - kun jos kyse ei olekaan masennuksesta tai ahdistuksesta sinänsä, vaan tavasta katsoa erilailla tätä maailmaan ja tavasta oppia erilailla.
sekä myös saattaa median avulla paremmin tietoon minkälaista on olla vaikkapa asperger nainen - jotta ymmärrys ihmisten keskuudessa ja työpaikoilla jne. lisääntyisi.
itse en ole mitään kuntoutusta saanut, enkä koe tarvitsevani - koska elämänhallintani on kunnossa, kunhan arkirutiinit säilyy, eikä tulisi muutoksia ja epävarmuutta. nepsy diagnoosit sain vasta parisen vuotta sitten. olen nyt 38v. työelämästä ei ole koskaan tullut mitään, sen sijaan opiskelusta olen aina tykännyt - se kun on ollut aina ohjattua toimintaa, jossa on rutiinit ja tiedän mitä teen ja koska. ei ole tarvinnut ns soveltaa oppimaansa työpaikoilla - koska se ei onnistu. yksinkertaisetkin asiat kuten puuron keitto isolle porukalle vieraassa keittiössä. ei tule mitään ja ahdistuisin jo valmiiksi.
minä, niinkuin moni muukin asperger aikuinen on työttömänä - ns liian sairas tuottavaan kokopäivätyöhön tai työhön joka ei ole ns oma juttu - mutta liian terve, jotta saisi eläkkeen ja voisi hyödyntää ja kohdentaa ne omat voimavarat perheeseen, arkeen, omiin harrastuksiin, ehkä pieniin työprojekteihin, järjestö- ja vapaa-ehtoistyöhön omien jaksamisten mukaan. elämään tulisi pysyvyyttä ja valoa, ja siten myös luovuus ja ajatukset kulkisivat paremmin ja vapaammin kun tällainen työttömän epävarmuus poistuisi. te-toimistoissa ei ole ymmärrystä kohdata autisminkirjon ihmisiä, eikä myöskään meille tehdä varta vasten autisminkirjon ihmisille soveltuvaa räätälöityä työnhakua tms. se että voi koska vaan tulla työhönosoituksia minne vaan - on juuri sitä mitä asperger ihminen ei kaipaa, epävarmuutta, nopeita muutoksia, ennakoimattomuutta......
Vierailija kirjoitti:
As-naisille sosiaalinen kuntoutus on yleensä aika turhaa. Naisten aspergeria ei ole tutkittu kovin paljoa ja käsitys on luotu as-miesten mukaan.
Naiset ovat kuitenkin luonnostaan paljon ihmiskeskeisempiä kuin miehet, vaikka olisivatkin introverttejä ja saattavat olla jopa normaalia parempia ns. lukemaan ihmisiä. As-naisten kiinnostuksetkin harvemmin ovat mitään junien aikatauluja tai fysiikkaa(voi toki olla niitäkin) , vaan ne eroavat jonkin verran miehistä.
Itse olen as-nainen ja tuntui turhalta maksaa siitä, että joku opettaa tyyliin tunnistamaan ihmisten tunnetiloja ja hankkimaan "kavereita". Tarvitsen palautumista sosialisoinnista ja töiden jälkeen riittää kumppanini seura.
As-naisena samaa mieltä. Olen melko älykäs, joten olen jo tähän ikään päätellyt, miten esitetään sosiaalista riittävällä uskottavuudella. Se on kuitenkin tietoista ja siksi voimia vievää, ei voimia palauttavaa. Palauttava sosiaalisuus tulee luovista ja älyllisistä harrastuksista, joissa jaetaan samat mielenkiinnon kohteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omanlaiset aivot kirjoitti:
Ei aspergeria voi kuntouttaa "terveeksi". mielestäni siinä yritetään vaan tehdä meistä autisminkirjolaisista sopivampia nenttien (eli ei-aspergerien) maailmaan ja yhteiskuntaan.
Tärkeämpää olisi kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ihmisiä kohtaamaan autisminkirjon ihmisiä ja myös tunnistamaan varsinkin autisminkirjolla olevat tytöt ja naiset, jotta se turha pomppiminen mielenterveyspuolella loppuu - kun jos kyse ei olekaan masennuksesta tai ahdistuksesta sinänsä, vaan tavasta katsoa erilailla tätä maailmaan ja tavasta oppia erilailla.
sekä myös saattaa median avulla paremmin tietoon minkälaista on olla vaikkapa asperger nainen - jotta ymmärrys ihmisten keskuudessa ja työpaikoilla jne. lisääntyisi.
itse en ole mitään kuntoutusta saanut, enkä koe tarvitsevani - koska elämänhallintani on kunnossa, kunhan arkirutiinit säilyy, eikä tulisi muutoksia ja epävarmuutta. nepsy diagnoosit sain vasta parisen vuotta sitten. olen nyt 38v. työelämästä ei ole koskaan tullut mitään, sen sijaan opiskelusta olen aina tykännyt - se kun on ollut aina ohjattua toimintaa, jossa on rutiinit ja tiedän mitä teen ja koska. ei ole tarvinnut ns soveltaa oppimaansa työpaikoilla - koska se ei onnistu. yksinkertaisetkin asiat kuten puuron keitto isolle porukalle vieraassa keittiössä. ei tule mitään ja ahdistuisin jo valmiiksi.
minä, niinkuin moni muukin asperger aikuinen on työttömänä - ns liian sairas tuottavaan kokopäivätyöhön tai työhön joka ei ole ns oma juttu - mutta liian terve, jotta saisi eläkkeen ja voisi hyödyntää ja kohdentaa ne omat voimavarat perheeseen, arkeen, omiin harrastuksiin, ehkä pieniin työprojekteihin, järjestö- ja vapaa-ehtoistyöhön omien jaksamisten mukaan. elämään tulisi pysyvyyttä ja valoa, ja siten myös luovuus ja ajatukset kulkisivat paremmin ja vapaammin kun tällainen työttömän epävarmuus poistuisi. te-toimistoissa ei ole ymmärrystä kohdata autisminkirjon ihmisiä, eikä myöskään meille tehdä varta vasten autisminkirjon ihmisille soveltuvaa räätälöityä työnhakua tms. se että voi koska vaan tulla työhönosoituksia minne vaan - on juuri sitä mitä asperger ihminen ei kaipaa, epävarmuutta, nopeita muutoksia, ennakoimattomuutta......
Ihana tietää, et oot olemassa ja ajattelet kuin minä. Olen luullut olevani näiden ajatusten kanssa yksin. Kukaan ei oikeasti auta tai kuuntele. t. toinen samanmoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun ikääkö tarkoitit? (nimimerkkini omanlaiset aivot)
täytän kohta 38-vuotta.
kaikki ennalta-arvaamattomuus laukaisee stressin päälle, hermosto lähtee laukalle. sydän tykyttää. esimerkiksi jos puhelin soi, en tiedä jatkuuko kuntouttava työtoiminta, kaikki mikä rikkoo mun päivärutiineja esim. parin päivän ammatillinen kuntoutuselvitys toisella paikkakunnalla ryhmässä - ei siitä tullut mitään. jaksoin pari päivää ja sitten todettiin, että mun voimavarat ei riitä.
kaikki mikä pakotetaan ulkopäin. mitä mä en itse halua tai ole pannut ns alulle - ei onnistu, menen lukkoon. jos mua pyydetään kuntouttavassa työtoiminnassa yllättäen tekemään joku tehtävä mistä ei sille päivälle ole ollut puhetta ja sovittu siitä. sanoin ei - vaistoimaisesti ja napakasti ei. en pysty. pitää ensin saada prosessoida sitä asiaa ja tehtävää mitä kysyttiin.
analysoin kaikkea kaiken aikaa. sanonta "tieto lisää tuskaa" ei pidä kohdallani alkuukaan paikkaansa. vaan kaikki tieto poistaa stressiä.
mutta eniten stressiä poistaa aivoista ja kehosta flow-tiloihin pääseminen, joka on näin kroonisesti stressaantuneena, kiitos työkkärin ja kelan ja tän yhteiskunnan - hyvin vaikeaa.
minun ei anneta ns puhjeta kukkaan.
muutosvastaisuus on kovaa, uuden älypuhelimen hankinta ja sen opettelu ei kiinnosta, mutta pakosta sen teen iktupotkuraivarien kera. tämä jatkuva 1-3 vuoden välein uusiutuva teknologia ja sovellus jutut ja niiden päivitys on ihan suoraan sanottuna perseestä. jos pysyi sama puhelin ja samat sovellukset, vr, pankki jne vaikkapa 10-5v samana ulkoasuja myöten niin pysyisin perässä tässä(kin) hommassa. en halua muutosta, rakastan pysyvyyttä. nostalgisoin paljon menneitä vuosikymmeniä, jopa sellaisia vuosikymmeniä jolloin mua ei edes ollut vielä olemassakaan.
hitaampi elämä, eikä niin tavoitteellista ja tuottavaa multitasking verkostoitumis sosiaalis hömppää olis parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Tämä. Olen aina ollut huvittunut ”tukitoimenpiteistä” opiskeluun - suurin osa Aspergereista ei tee niille hevon huttua. Ainoa josta olisin ollut aikoinaan yliopistolla kiitollinen, olisi ollut täydellinen vapautus ryhmätöistä, ja etämahdollisuus suurimpaan osaan läsnäolovelvoitteisista, helvetinvaloilla valaistuista höpöluennoista.
Paremmin ei asiaa voisi kuvata,kuin mitä tässä viimeisessä kommentissa.Ahdistavaa muottiin muovautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä onkin hauskaa, kun olet lievä AS ja lähiomaisesi alkaa sitkeästi ehdotella sinulle kuntoutusta. Kun on lukenut jostain näistä AS-kuntoutuksista. Siis v***u mihin? En tarvitse kuntoutusta mihinkään. Olen naimisissa ja työelämässä.
Olen yksin ka työtön. Minusta ei tule kuntoutuksella normaalia eikä koodaria.
Voiko AS-henkilöstä tehdä muuta kuin koodarin?
Tehdä koodarin :D
Suurin osa as-henkilöistä ei sovellu koodareiksi. Sorry!
Mahdatko tietää as-piirteistä yhtään mitään? Asiahan kun on nimenomaan lähes täysin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.
Niin se oikeuttaa Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.
Suomeen pitäisi saada sama käytäntö. As-henkilöt ovat kovan paineen alla niin taloudellisesti kuin kaiken ylikuormituksenkin suhteen.
Suomessa on se sama käytäntö.
No höpö höpö. Pelkällä Aspergerilla ei kukaan eläkettä saa.
Miksei voisi saada? Tämä oireyhtymä altistaa masennukselle.
Taatusti altistaa masennukselle, mutta uhkana voi olla myös väärä diagnoosi.
Näin jälkiviisaana epäilen, ettei itselläni ollut masennusta ikinä laisinkaan, vaikka jopa erittäin vaikea masennus on aikoinaan diagnosoitu.
Mistä homma lähti purkautumaan, oli kun vihdoin sain oikean toisen diagnoosin, joka ei liity mielenterveyteen lainkaan. Mutta jonka oireiden kirjo on osittain vastaava, kuin monilla masennuspotilailla.
Asperger-piirteet/ se että potilas on myös asperger liittyvät hyvin tyypillisesti siihen diagnoosiin. Kun otin asian puheeksi, myös hoitava (uusi) psykiatrian erikoislääkärini oli sitä mieltä, että sehän se todennäköinen on, ja hoitosuunnitelmaan kirjattiin seuraavana steppinä assiudelle diagnoosin hakeminen. Mutta jonka jätin tekemättä; aikuisiässä se on kuitenkin hyvin vaivalloinen ja aikaavievä prosessi, kun pitäisi dokumentoida hyvin laajalti kaikkea mahdollista arkaen tarhaikä, ja joka itselleni oli melko ennen sähköisiä tietokantoja. Eikä varsinaista hoitoa ole, joten mitäpä sillä sitten.
Sinänsä huvittavaa on myös se, että minusta löytyy terapeutin lausunto potilas on psyykeltään jopa harvinaisen vahva, ja omaa poikkeuksellisen hyvät "työkalut" mm. menneisyyden ja yleisesti arjen käsittelyyn. Vaikka samalla diagnoosina oli se masennus.
Epikriisiin olisi kait ollut paikallaan kirjata myös "potilas on hyväuskoinen hölmö joka uskoo terveydenhoitoon liikaakin absoluuttisena auktoriteettina". Sen verran kauan elämästäni meinaan meni erinäisiä masennuslääkkeitä syödessäni ja itse itsenikin ajatellessa oon varmaan sitten tosi masentunut kun näin sanotaan. Erinäisestä deepistä freudilaisesta psykoterapiasta sentään osasin aina kieltäytyä. Mitä sitä menneisyyttä vatvomaan, kun eikö olennaisempaa ole nykyhetki ja tuleva sittenkin. Ja se, miten siitä selviytyy.
Assiksi itseni identifoiminen on antanut niitä aidosti hyödyllisiä lisätyökaluja nykyhetkeen, ja siten tulevaan.
Vihdoin ymmärrän, miksi minulla ei samana päivänä onnistu ikinä kovin moni suorite. Ymmärrän sen, miksi siinä missä muille sosiaaliset tilanteet ovat luontaisia, minun on tarvinnut erikseen opetella se, miten milloinkin "kuuluu" toimia. Ymmärrän vihdoin sen, miksi avokonttorissa työskentely on minulle kuin napalmia. Ymmärrän sen, miksi olen aina hahmottanut maailman, paikkani ja roolini siinä usein hieman eri tavoin, kuin moni muu. Nykyisellään minun ei tarvi myöskään enää potea toistuvaa syyllisyyttä siitä, että olen se vähän outo, tai eristäytyvä perusluonteeltani.
Ei kannata myöskään ymmärtää väärin! En missään nimessä väitä, etteikö masennus olisi äärimmäisen vakava sairaus. Joskus se vaan saatetaan myös misdiagnosoida turhan herkästi. Eikä ne turhankin ehkä liberaalisti määrättävät erinäiset lääkkeetkään välttämättä asiaa auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
omanlaiset aivot kirjoitti:
Ei aspergeria voi kuntouttaa "terveeksi". mielestäni siinä yritetään vaan tehdä meistä autisminkirjolaisista sopivampia nenttien (eli ei-aspergerien) maailmaan ja yhteiskuntaan.
Tärkeämpää olisi kouluttaa sosiaali- ja terveysalan ihmisiä kohtaamaan autisminkirjon ihmisiä ja myös tunnistamaan varsinkin autisminkirjolla olevat tytöt ja naiset, jotta se turha pomppiminen mielenterveyspuolella loppuu - kun jos kyse ei olekaan masennuksesta tai ahdistuksesta sinänsä, vaan tavasta katsoa erilailla tätä maailmaan ja tavasta oppia erilailla.
sekä myös saattaa median avulla paremmin tietoon minkälaista on olla vaikkapa asperger nainen - jotta ymmärrys ihmisten keskuudessa ja työpaikoilla jne. lisääntyisi.
itse en ole mitään kuntoutusta saanut, enkä koe tarvitsevani - koska elämänhallintani on kunnossa, kunhan arkirutiinit säilyy, eikä tulisi muutoksia ja epävarmuutta. nepsy diagnoosit sain vasta parisen vuotta sitten. olen nyt 38v. työelämästä ei ole koskaan tullut mitään, sen sijaan opiskelusta olen aina tykännyt - se kun on ollut aina ohjattua toimintaa, jossa on rutiinit ja tiedän mitä teen ja koska. ei ole tarvinnut ns soveltaa oppimaansa työpaikoilla - koska se ei onnistu. yksinkertaisetkin asiat kuten puuron keitto isolle porukalle vieraassa keittiössä. ei tule mitään ja ahdistuisin jo valmiiksi.
minä, niinkuin moni muukin asperger aikuinen on työttömänä - ns liian sairas tuottavaan kokopäivätyöhön tai työhön joka ei ole ns oma juttu - mutta liian terve, jotta saisi eläkkeen ja voisi hyödyntää ja kohdentaa ne omat voimavarat perheeseen, arkeen, omiin harrastuksiin, ehkä pieniin työprojekteihin, järjestö- ja vapaa-ehtoistyöhön omien jaksamisten mukaan. elämään tulisi pysyvyyttä ja valoa, ja siten myös luovuus ja ajatukset kulkisivat paremmin ja vapaammin kun tällainen työttömän epävarmuus poistuisi. te-toimistoissa ei ole ymmärrystä kohdata autisminkirjon ihmisiä, eikä myöskään meille tehdä varta vasten autisminkirjon ihmisille soveltuvaa räätälöityä työnhakua tms. se että voi koska vaan tulla työhönosoituksia minne vaan - on juuri sitä mitä asperger ihminen ei kaipaa, epävarmuutta, nopeita muutoksia, ennakoimattomuutta......
Ihana tietää, et oot olemassa ja ajattelet kuin minä. Olen luullut olevani näiden ajatusten kanssa yksin. Kukaan ei oikeasti auta tai kuuntele. t. toinen samanmoinen
Näissä asioissa olisi ihana löytää sellainen oma tukiryhmä. Toistaiseksi sitä ei ole löytynyt. Minä voisin vaikka perustaa moisen nyt mutta kaiketi tämän palstan tos ei salli sitä, että jaetaan mailiosoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.
Niin se oikeuttaa Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjon henkilöiden työllistymisestä lukujen valossa
– 76-90 % työttöminä (Autism Europe 04/2014)
– 10-15 % ruotsalaisista Asperger-henkilöistä käy töissä (Göteborgin yliopisto 2011).On otettava huomioon, että Ruotsissa Asperger oikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tämän voimin moni jaksaakin osa-aikaisesti duunissa.
Suomeen pitäisi saada sama käytäntö. As-henkilöt ovat kovan paineen alla niin taloudellisesti kuin kaiken ylikuormituksenkin suhteen.
Suomessa on se sama käytäntö.
No höpö höpö. Pelkällä Aspergerilla ei kukaan eläkettä saa.
Asperger-naisilla varsinkin on paljon täysin vääriä diagnooseja, kun tämä on niin huonosti hoidettua Suomessa. Voipi olla eläkkeellä ahdistushäiriön, masennuksen, väärän persoonallisuushäiriön takia... Et voi tietää!
Mä sain usean persoonallisuushäiriön, ADD:n ja lievien asperger-piirteiden dg:n alta kolmikymppisenä. Maailmani romahti täysin, sillä oikeasti kuvittelin vihdoin saavani oikean diagnoosin ja pääseväni kuntoutukseen. Mutta ei, minulla on kuulemma liian hyvät sosiaaliset taidot ollakseni assi. Aspergeria minulla epäiltiin jo teini-iässä ja olin melkein saada diagnoosin, mutta silloinkin se kumoutui hyviin sosiaalisiin taitoihin ja koulumenestykseen. Todellisuudessa olen koko ikäni kärsinyt ja tuntenut ulkopuolisuutt. No sekin laitettiin vanhempien syyksi, tivattiin että onko äitini oikeasti alkoholisti ja isä väkivaltainen ym... Olen sairastanut myös masennusta ja paniikkihäiriötä sekä syönyt mielialalääkkeitä 10 vuotta.
Nyt kun tuon viimeisimmän lausunnon myötä olen käynyt terapeutilla, niin hän hämmästelee diagnoosiani. Sanoo että omaan liian hyvät itsereflektion taidot ollakseni persoonallisuushäiriöinen, samaten perhetaustani ei selitä sellaisten vaikeiden ongelmien syntyä. Mutta olen samalla myös liian sosiaalinen ollakseni assi. Ota tästä selvää minkälainen sekasikiö olet. Elämäni on ihan hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
facebookissa on monta asperger ryhmää.
itse olen neljässä mukana.
Millaisessa kuntouttavassa työtoiminnassa olette ollet? vai mitä työkkäri koittaa laittaa tekeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
Osalla on, osalla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä onkin hauskaa, kun olet lievä AS ja lähiomaisesi alkaa sitkeästi ehdotella sinulle kuntoutusta. Kun on lukenut jostain näistä AS-kuntoutuksista. Siis v***u mihin? En tarvitse kuntoutusta mihinkään. Olen naimisissa ja työelämässä.
Olen yksin ka työtön. Minusta ei tule kuntoutuksella normaalia eikä koodaria.
Voiko AS-henkilöstä tehdä muuta kuin koodarin?
Tehdä koodarin :D
Suurin osa as-henkilöistä ei sovellu koodareiksi. Sorry!
Mahdatko tietää as-piirteistä yhtään mitään? Asiahan kun on nimenomaan lähes täysin päinvastoin.
Yksilöllistä. Ainakaan itse en sopisi, koska minua ei kiinnosta tippaakaan mikään tietokoneisiin liittyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AS Woman kirjoitti:
Kuntoutusta on ollut äärimmäisen vaikea saada. Olen yliopisto-opiskelija ja arjessa pärjään hyvin. Käyn myös töissä, mutta läheisiä ihmissuhteita ei ole koskaan ollut.
KELAn Oma Väylä -kuntoutusta haettiin minulle, mutta en päässyt sinne. Sopivaa terapiaryhmää ei ole löytynyt. Pääsin KELAn neuropsykologiseen kuntoutukseen, mutta se on pelkkää terapiatyylistä keskustelua enkä hyödy siitä lainkaan. Lisäksi olen joutunut maksamaan omavastuumaksut eli KELA ei korvaa kaikkea. Lopetan neuropsykologisen kuntoutuksen nyt vuoden jälkeen, vaikka jatkoa olisi ehkä saanut 3 vuodeksi.
Olen todella tyhjän päällä. Diagnoosi ei vie eteenpäin.
Saathan opiskeluusi tukitoimenpiteitä, eikö?
Kuten? Ei minulla ole oppimisongelmia. Harvemmalla assilla on.
AS-maisteri
En ole aiempi, mutta esimerkiksi minä olen yliopiston opettajana järjestänyt useamman tentin pienessä luokassa, kun AS-opiskelija ei ole voinut tehdä sitä isossa salissa. Syitä on ollut hyvin moninaisia, mutta nämä opiskelijat ovat sanoneet näiden syiden pohjaksi aspergerin. Se on jo tukitoimi, että mahdollistaa hyvän kurssisuorituksen tarjoamalla häiriöttömän tilan tehdä tentti.
Tuossakaan ei ole kyse oppimisongelmasta. Aistien ylikuormitus ulkoisten ärsykkeiden takia tilanteessa missä pitäisi keskittyä ei ole oppimishäiriö.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei? Hommat voi tehdä etänä, eikä tarvitse ihmisiä jännittää.