Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla
Kommentit (10256)
Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa, tuon surullisen tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa, tuon surullisen tarinan.
Voit ottaa lasillisen toisenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa, tuon surullisen tarinan.
Voit ottaa lasillisen toisenkin
Ne ampuivat Federicon, hänen omassa Granadassaan. Eikä yksikään pyöveli voinut häntä katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on se tuuli josta puhuin
Iso musta tuuli lokakuun
Tuuli täynnä aaveita
Ajan riekaleita
Kadonneita laivueita
YKsi haamu oli Marjaanan ovella.
Vierailija kirjoitti:
Laivoissa näen sotalippujen liehuvan
Kansilla liekkien ahnaasti riehuvan
Oi jospa kerran vielä saan, mä nähdä rannat tuon armaan kalliin syntymämaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laivoissa näen sotalippujen liehuvan
Kansilla liekkien ahnaasti riehuvanOi jospa kerran vielä saan, mä nähdä rannat tuon armaan kalliin syntymämaan.
...vain sorsa lentää pohjoiseen maahan outoon sohjoiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laivoissa näen sotalippujen liehuvan
Kansilla liekkien ahnaasti riehuvanOi jospa kerran vielä saan, mä nähdä rannat tuon armaan kalliin syntymämaan.
...vain sorsa lentää pohjoiseen maahan outoon sohjoiseen...
Te oppi ottakaatte joutsenista, ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa, tuon surullisen tarinan.
Voit ottaa lasillisen toisenkin
Kun sitten kaatopaikalta löytyy ihminen, puuteroitu nainen, ihan roosan värinen, ei kukaan tiedä syytä tuon henkirikoksen.
Syyttömänä syntymään sattui hän
Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
Hän on sotilas, ei enempää, te häntä moittikaa
Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet huomatkaa
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan
Sotilaat, kansat, maat, pois jo tykit pankaa, jotteivät lapsemme nyt sotaa nää, viimeinen olkoon tämä
Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin,
jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.
Tiens' aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan
hän kylmää, nälkää, haavojaan,
mun isän' armahin, mun isän' armahin.
Ja se Oolannin sota oli kauhia,
hurraa, hurraa, hurraa,
kun kolmella sadalla laivalla
seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.
Sunfa-raa, sunfa-raa, sunfa-ralla-laa,
sunfa-raa, sunfa-raa, sunfalla-laa.
Ja sen tervahöyryn nimi oli Prinsessa Armaada, ja me parrulastissa seilattiin noita Saimaan aaltoja.
Vierailija kirjoitti:
Ja sen tervahöyryn nimi oli Prinsessa Armaada, ja me parrulastissa seilattiin noita Saimaan aaltoja.
Jäi suuriin aaltoihin
monet alukset, joista sanottiin
ettei mikään niitä koskaan kaataa voi
Mä en taho!