Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla
Kommentit (10239)
Vain kukkivat kummut nuo kalmistoiden
lie kaikki mi jäljellä on
Siel lepää nyt sankarit Suomussalmen,
Summan, Raatteen ja Kollaanjoen
Kaunis on kuolla
Kun joukkosi eessä urhona kaadut
Taistellen puolesta maas
Puolesta heimosikin
Vierailija kirjoitti:
Kaunis on kuolla
Kun joukkosi eessä urhona kaadut
Taistellen puolesta maas
Puolesta heimosikin
Kaunis on kuolla
joukkosi eessä
kaunis kuolla, kaunis kuolla
Kaunis kuolla, kaunis kuolla
ajatella
Kärpästen juhlat
pitopöytään on tuhlattu
mässäävät toukat
taas rajoja on loukattu
Vierailija kirjoitti:
Tukka ja hampaat kerran kun pois
multa putoaa,
saanko sulta vielä hellän kuiskauksen
kun mä oikein kuulekkaan en.
Näenkö mä kirkkaat silmäsi nuo
silmin tihruisin
vieläkö armain oot sä
kun harmain mies oon kaupungin.
Ei se niin vanha kuin miltä näyttää, sit monta vuotta viel voisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunis on kuolla
Kun joukkosi eessä urhona kaadut
Taistellen puolesta maas
Puolesta heimosikinKaunis on kuolla
joukkosi eessä
kaunis kuolla, kaunis kuolla
Kaunis kuolla, kaunis kuolla
ajatella
Kärpästen juhlat
pitopöytään on tuhlattu
mässäävät toukat
taas rajoja on loukattu
Ja Jumalako rankaisee
Niitä, jotka pelolla hallitsee?
Onko joku joka kuuntelee?
Ja kuka tämän kierteen katkaisee?
Viimeisen kerran
Mä maahan jäin, nyrkit edessäin
Mut kärpästen herran
Hajoavan näin, mä astun ylöspäin
Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakkaan
On nukahtanut Jumala tai jatkaa luomistaan
Vierailija kirjoitti:
Niin kuunnellaan vaan taivasta, se vaikkei vastaakkaan
On nukahtanut Jumala tai jatkaa luomistaan
Sut jätin nukkumaan nätisti,
enkä tahdo enää tavata.
Mitä sä tahdot voisit kertoo
On helpompaa kun myöntää jos tahtoo
Tahdon,
mä tahdon
mä tahdon vain sut
Tahdon enemmän kuin koskaan olen
ketään tahtonut
Tahdon olla sun, tahdot olla mun
Siihen asti, kunnes tuulen sekaan sulaudun
Tää on se tuuli josta puhuin
Iso musta tuuli lokakuun
Tuuli täynnä aaveita
Ajan riekaleita
Kadonneita laivueita
Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan päivät niin kuin varisparvi raahautuu
On viulu vaiennut,
on soitto rauennut
mi ennen helkkyen herkästi soi,
iloja ihmisten,
suruja sydänten,
kauneimman kaipuun ilmoille toi.
Kun rumba loppuu, siirrän vuoret paikoiltaan
Kun rumba loppuu, käyn sohvan nurkkaan istumaan
Vierailija kirjoitti:
Kun rumba loppuu, siirrän vuoret paikoiltaan
Kun rumba loppuu, käyn sohvan nurkkaan istumaan
Mun suothan tulla vierees sun
Mä hiljaa lähellesi painaudun
Ja sävelen niin kumpikin
voi löytää yhteisen
Sen sävel oli joskus meille yhteinen
Jos unohtaa sen saatoit, unohda mä en
Se muistojen seasta sellaista mieleeni toi
Jota hävetä vain voi
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen..
Ikkunan lasissa kaupungin ääret
Kuiskeet lämmintä okraa
Ja se nuori ja varma, se kuolematon
Sen huulet on raollaan hiukan
Kun tapailen lausetta
Oh la vie, la vie généreuse
Ja se Oolannin sota oli kauhia hurraa, kun kolmella sadalla laivalla seilas engelsmanni Suomemme rannoilla.