Ketju, jossa keskustellaan ainoastaan laulujen sanoilla
Kommentit (6054)
Vierailija kirjoitti:
En voi sua unhoittaa poies, vaikken ikänään sua saa
Rakasta kärsi ja unhoita se on määräys kohtalon
Kuin vaaka kohtalon sun syömmesi mulle on, vain sillä punnitaan nyt onni maan.
Vierailija kirjoitti:
Kuin vaaka kohtalon sun syömmesi mulle on, vain sillä punnitaan nyt onni maan.
Meidän on yhdessä luotava maa!
Raukat vain menköhön merten taa!
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin. Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien,
takaa vuorten, maitten merien.
Minun luonani laivat ei viihdy, olen pieni ja maineeton. Pois suuria purjeita aina meri kauas kutsunut on.
Ennen oli miehet rautaa
ja laivat oli puuta hii-o-hoi
Puuta ovat miehet nyt
ja laivat ovat rautaa
hii-o-hoi, hii-o-hoi!
On laiva valmiina lähtöön se kaukomaille käy, missä illan tullen ei pohjantähteä näy.
Vierailija kirjoitti:
On laiva valmiina lähtöön se kaukomaille käy, missä illan tullen ei pohjantähteä näy.
vain pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen
On Pohjantähden alla tää koti mulla mainen, mä elämästä laulan olen suomalainen
Vierailija kirjoitti:
On Pohjantähden alla tää koti mulla mainen, mä elämästä laulan olen suomalainen
Laula kanssain, laula kanssain laulu rakkauden
Mä sanon: rakkaus on hellyyttä muuten se mennyttä, sitä pitää hoivata. Rakkauden tunteita, kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata.
Siis rupsahda rauhassa rakkaani mun
aika luo taiteeksi kasvosi sun.
Joka uurre on tarina niin mielenkiintoinen.
Kuvas maalata saattaisi kai hän ken Rembradtin oppia sai. Tunnen piirteesi soitossakin
Se kuva oli kaunis. Oi, ihme suorastaan.
Sä missä nyt oot tietää voi sitä en, kuitenkin yhä näin muistelen, kauniimpaa löytää voi en milloinkaan
...minkä tähren lähdit sinne ruotsin maalle töihin oon mä ajatellu...
Isä lähti viisi vuotta sitten Ruotsiin , äiti oli silloin jo onneton
Isä, olen täällä maailman toisella puolen
En voi sua unhoittaa poies, vaikken ikänään sua saa