Onko kaikilla muka jo kauppalista kännykässä? Mä taidan sitten olla jo outo...

Lista on paperilla. Paperi on jääkaapin ovessa magneetilla kiinni, ja kirjoitan siihen ostettavia sitä myötä kun huomaan, että jokin tuote on vähissä. Täydennän ennen kauppaan lähtöä sen mukaan, mitä meinaan kokkailla. Kynällä nyt vain on helpompi kirjoittaa tuollaiset kuin kännykän näppiksellä.

Mä tykkään papereista ja kynistä ja niitä käytän. Mutta kauppalistaa en tarvitse. Käytän muutenkin mieluummin muistiani kuin esim. jotain sovelluksia.

Minua ei juurikaan onneksi kiinnosta, että mikä on milloinkin kenenkin mielestä typerän näköistä. Kauppalista on päässä, paperilla tai lapulla tarpeen mukaan. Lappu on kuitenkin paras, koska se on nopein, jos pitää yliviivailla ym. Eikä se sammu kesken kaiken tai putoa kaupan kivilattialle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perinteinen paperi on paras kauppalista. Nämä ihmiset jotka laittavat sen kauppalistan puhelimeen, samalla he laskevat laskimella paljonko heillä on vielä rahaa jäljellä...

Tietenkään he eivät voi myöntää sitä vaan vetävät verukkeen että kas niinkus mulla on silleen niinkus kauppalista tässä puhelimessa.

Öö, en ikinä laske kaupassa, paljonko rahaa on jäljellä, kun tiedän rahojen riittävän. Puhelimessa on kauppalista OneNotessa, koska sinne saa ruksitettua sen, mitä on kärryyn noukkinut ja lista on aina uudelleenkäytettävissä ja muokattavissa. Kaikki joja kerralla ostettavat "perusjutut" on listan alussa, loppuun lisäilen (ja poistan vanhoja) niitä tuotteita, mitä juuri sillä kerralla pitää ostaa.

Meilläkin paperiset kauppalaput. Jääkapin ovessa on nippu lapuiksi revittyjäkirjekuoria yms., niihin sitten kirjoitetaan kun huomataan et aha seuraavalla kauppakeikalla pitää ostaa voita ja teekin on lopussa.

Meidän perheessä ei ole kenelläkään niin uutta kännykkää että olisi jotain kauppalista-appsia laitettu, jos jotain tarvitsee voi tekstata tai soittaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kukaan tuhertaa paperilappujen kanssa, kun kaiken saa kätevästi puhelimen muistiin ja se puhelin on kuitenkin mukana. Helppo kirjoittaa muistiin aina jonkun ruoka-aineen loputtua että pitää ostaa lisää, ei unohdu sitten kauppapäivänä. Samalla kaupassa voi poistaa jo kerätyt tuotteet listasta pois, näkee helposti jo ennen kassaa, unohtuiko joku.

Mä inhoan kirjottaa puhelimella, ja etenkin muokata jotain listaa. Tykkään enemmän kynästä ja paperista.

Vierailija kirjoitti:

Et ole outo. Paperinen kauppalista on mukana, en laita kännyyn.

Paperinen lista on kätevämpi kotona, kun siihen voi ihan jokainen perheenjäsen ja vieraskin kirjata puutteita seuraavalle kauppareissulle. Kännykkäni on vain yksi minun käytössäni, mutta sillä voi tietenkin lähettää listan ostettavaksi kenelle tahansa.

Paperilista on tosin aika usein edelleen keittiön seinällä, kun minä olen kaupassa. Hyvää muistiharjoitusta!

Mä teen listaa käytetyille kirjekuorille. En välttämättä ota lappua mukaan, kun muistelen sitä tekemääni listaa kaupassa, hommat hoituu. Ihan hyvää aivojumppaa.

Mies naureskelee tuolle mun tavalle, mutta hänellä on kaikki puhelimessa. Mitään ei tarvii muistaa, eikä se muistakaan. Soittelee ja kyselee, että mitäs siellä vielä puuttui. Vaikka olisin hänelle listan lähettänyt whatsapilla.

S-kauppojen foodie palvelussahan on se ostoslista. Se laskee perskules hinnatkin, ja ainakin nettiversio kertoo nykyisin missä päin kauppaa kyseinen hyllykin on. Itse en tosin käytä kun mun kännykkä ei oo mikään älyversio. Mutta joskus laskeskelen ja navigoin eräälle kaupassakävijälle.

Mua huolestuttaa ihmisten muistikapasiteetin alikäyttö. En käytä mitään sovelluksia, en edes navigaattoria. Katson etukäteen reitin kännykän kartasta ja ajan sitten muistin varassa (yleensä Helsingissä). En eksy. Kaupassa muistan tarvittavat asiat ilman muistilappuja. Muisti rapistuu, kun sitä ei enää mihinkään muka tarvitse.

Paperilapulla on lista, eikä ole aikomustakaan ruveta kirjoittamaan listaa kännykkään. Muistan ostoksista suurimman osan ulkoa. Se vasta typerän näköistä on, kun joku kulkee kännykkä kädessä ja tuijottaa sieltä kauppalistaa.

Vaikka tekniikkaa ja sen kehitystä kannatankin, niin tässä ei ole vielä post it -lapun voittanutta. Joka hyllyn välissä jos täytyisi alkaa puhelinta avaamaan, syöttämään lukituskoodia ja kaivamaan jostain appsista listaa, niin hermot menisi aika äkkiä. Lappu on paljon helpommin tsekattavissa.

Toistaiseksi muisti pelaa vielä niin hyvin, etten tarvitse listaa, en paperista enkä puhelimessa olevaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perinteinen paperi on paras kauppalista. Nämä ihmiset jotka laittavat sen kauppalistan puhelimeen, samalla he laskevat laskimella paljonko heillä on vielä rahaa jäljellä...

Tietenkään he eivät voi myöntää sitä vaan vetävät verukkeen että kas niinkus mulla on silleen niinkus kauppalista tässä puhelimessa.

Onko siinä sitten jotain hävettävää, jos laskimella pitää laskea miten rahat riittävät? Itse lasken joskus kun on tiukka rahatilanne ja haluan olla tarkka.

Ostoslistana pidän ihan paperilappua, joskus pärjää ilmankin listaa, mutta silloin usein unohtuu jotain.

Kauppalista on paperilla.

Puutelista on jääkaapin ovessa ja lopussa kirjoitan sen yleensä puhtaaksi listamuotoon.

Vaihdellaan vähän kauppoja, joten kirjoitan listan aina kauppajärjestyksessä, eli siihen järjestykseen mikä missäkin kaupassa on missä järjestyksessä. Erilainen vaikka Citymarketissa ja Prismassa. Näin ei tarvii säntäillä. Cittarissa esim. shampoot, hoitoaineet, saippuat, hammastahnat ja muu kosmetiikka on ekana ovelta tullessa, Prismassa ihan vikana ennen kassoja. 

Kaupassa lista siihen lastenistuimelle ja siitä vaan järjestyksessä kamat kärryyn ja pois.

Minulla on hyvä muisti, enkä ole koskaan käyttänyt kauppalistaa.

Käytän joskus yhdistelmää: jääkaapin ovessa on lappu, jota täydennetään ennen kauppapäivää, josta otan valokuvan kännykällä.

Ettekö osaa päässälaskua. Käytän kauppalappua ja lasken ostokset päässäni. Ei ole vaikeaa. 

Kiva käyttää omaa päätään, ei tuijottaa kännyä. Ihmiset eivät osaa enää päässälaskua. 

Minulla on virtuaaliassistentti joka tekee kauppalistan puolestani kun juttelen sille mitä huomaan milloinkin puuttuvan. Kaupassa otan sitten puhelimesta listan esille ja katson mitä tarvitsee ostaa.

Ainoa ongelma on että se ei puhu suomea joten joudun englanniksi sanomaan ja joskus ääntämys ei ole ihan kohdallaan ja kauppalistaan saattaa päätyä ihan vääriä tuotteita. Ja aluksi kun sen hankin niin en meinannut muistaa kaikkia ruokatarvikkeiden englanninkielisiä nimiä joten piti kääntäjästä ensin katsoa ne. Mutta pikkuhiljaa oppii :)