Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ruvennut epäilemään, että miehen äiti on narsisti. Uskallanko puhua asiasta miehelle?
29.07.2017 |
Olen ollut miehen kanssa yhdessä viisi vuotta, naimisiin mentiin vuosi sitten. Olen tässä pikkuhiljaa tutustunut miehen vanhempiin, ensimmäisinä seurusteluvuosina en heitä juuri tavannut, mutta nyt on oltu enemmän tekemisissä. Miehen äiti on aika raskas ihminen, suuttuu helposti, kiukuttelee ja mielestäni koko ajan yrittää manipuloida poikaansa ja ehkä myöskin miestään eli siis mieheni isää. Mieheni on ihana ihminen, joka kuitenkin käyttäytyy välillä kuin ns. alkoholistin (aikuinen) lapsi. Olen alkanut miettimään, että miehen äiti on ehkä narsisti tai jotain sellaista, ei hänellä varmasti mitään diagnoosia ole mutta kaikki ei ole kunnossa. Minua itseäni ei niin paljoa haittaa, jos anoppi on narsisti, koska voin olla olematta tekemisissä hänen kanssaan, jos hän manipuloi ja kiukuttelee liikaa. Mutta mies ei voi tietyistä syistä johtuen olla olematta tekemisissä äitinsä kanssa. Tai kai oikeasti voisi, kyllä kai kuka tahansa voi vaikka katkaista täysin välit vanhempiinsa, mutta velvollisuuden tuntoisena ihmisenä en usko että mies niin haluaisi tehdä. Hänkin kuitenkin selvästi kärsii aina kun tapaa vanhempiaan. Miehen isä on ihan ok, mutta aika hiljainen ja vetäytyvä. Mies on ainoa lapsi, joten kai senkin takia vanhempansa pitävät häneen niin paljon yhteyttä. Uskallanko sanoa miehelle, että mietin äidistään tällaista? Vai pahennanko sillä vain tilannetta?
Kommentit (26)
Voit diagnosoida omat vanhempasi. Etkä mirlellään heitäkään, vai oletko psykiatri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla vaan on lyhyt pinna, mutta se ei tee kenestäkään narsistia.
Miehen äidillä ei ole lyhyt pinna. Enemmänkin hän heittäytyy marttyyriksi, jos ei saa tahtoaan läpi, ei niinkään suutu tai hermostu. Ja yrittää muutenkin koko ajan manipuloida perheenjäseniään olemaan jotenkin hänen mielensä mukaan. Syyllistää mielestäni herkästi ja heittäytyy sellaiseksi loukatuksi "kuningattareksi", joka huokailee raskaasti ja jopa itkeskelee jos asiat ei mene niin kuin haluaisi tai jos häntä ei palvella koko ajan. Ja miehensä ja poikansa häntä sitten koko ajan palvelee, ettei hän vain loukkaantuisi. Ap.
Kyllä sinä voi auttaa miestäsi näkemään tilanteen ja vapautumaan äitinsä otteesta. Mutta se pitää tapahtua pidemmällä aikavälillä, eikä kertajulistuksella. Narsisti on sellainen, että vaan nauttii oli huomio mitä tahansa, ja myös negatiivinen palaute ruokkii sen persoonaa.
Eläkää elämää, jossa annatte mahdollisimman vähän huomiota narsistille, niin teillä on helpointa. Mihinkään tämän hankkeisiin ei kannata sitoutua, koska siitä saa vain mielipahaa. Ja voi menettää taloudellisestikin oman elämän pohjan, kun narsisti vetääkin maton jalkojen alta. Herkkä persoona sekoaa lopulta tällaisen käytöksen kanssa.
Kokemusta on, ja silmät auenneet vasta, kun kaikki on menetetty, suunnilleen henkeä lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Voit diagnosoida omat vanhempasi. Etkä mirlellään heitäkään, vai oletko psykiatri
En ole psykiatri enkä halua diagnosoida ketään, mutta mietin että miten puhua miehelle tästä aiheesta, siis ilman mitään diagnooseja. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta matkiminen. Ihan kuin anopit olisivat kloonattu ja ovat kaikki narsistisia
Kysy suoraa anopilta mikä on... Ei tollainen ratkaisu tuota tulosta että rupeat heittää narsisti pelikorttia esille. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön kaikki ei olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi on raju diagnoosi, jota ei kannata diagnisoida ellei ole täysin varma. Voit puhua miehellesi anopin piirteistä, miettien miksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla ja voisiko se johtua teidän vaikutuksesta. Oletteko puhuneet anopille, miten hän suhtautui?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta matkiminen. Ihan kuin anopit olisivat kloonattu ja ovat kaikki narsistisia
Kysy suoraa anopilta mikä on... Ei tollainen ratkaisu tuota tulosta että rupeat heittää narsisti pelikorttia esille. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön kaikki ei olla samanlaisia.
En minä oikein voi kysyä anopilta suoraan, että "mikä on?", jos näen vain sivusta miten hän manipuloi esim. aviomiestään. En minä halua puuttua anopin asioihin tai anopin kanssa asiasta muutenkaan keskustella. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit diagnosoida omat vanhempasi. Etkä mirlellään heitäkään, vai oletko psykiatri
En ole psykiatri enkä halua diagnosoida ketään, mutta mietin että miten puhua miehelle tästä aiheesta, siis ilman mitään diagnooseja. Ap.
Ensimmäisenä puhut anopin kanssa ja kerro mitä ajattelet. Älä pistä miestä pähkäilee tällaisia asioita kanssasi kun ette kumpikaan tiedä syytä mikä anoppia vaivaa. Turhaa liittoudutte anoppia vastaan tällä "narsisti" leikillä.
Et sinä niillä nimikkeillä mitään tee, mutta voit sanoa, jos jokin anopin tekeminen on asiatonta ja epänormaalia ja että mielestäsi miehen ei tarvitse sietää sellaista. Voit myös varautua siihen, että mies voi alkaa oireilla lapsiudenkodin asioita jossain elämänvaiheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän väliin pakko kysyä, että millanen ihminen ottaa puolisokseen narsistin ja tekee sen kanssa lapsen? Eikö ne oikeesti muka huomaa toisessa niitä piirteitä vai mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on raju diagnoosi, jota ei kannata diagnisoida ellei ole täysin varma. Voit puhua miehellesi anopin piirteistä, miettien miksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla ja voisiko se johtua teidän vaikutuksesta. Oletteko puhuneet anopille, miten hän suhtautui?
En minä halua diagnosoida, luin vain netistä manipuloimisesta ja loukkaantumisesta, ja tuli vastaan paljon narsismi aiheisia tekstejä, ja ne kuulosti vaan niin anopiltani. Enkä halua miehelle sanoa anopista että olisiko narsisti. Mutta en tiedä uskallanko sanoa miehelle, että mielestäni anoppi manipuloi koko ajan sekä mieheni isää että miestäni. Jos mies on elänyt koko elämänsä manipuloituna, niin ei hän varmaan näe edes asiaa niin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli juuri tuollainen anoppi. Teatraalista huokailua ja vihjailua, mielensäpahoittamista.
10 vuotta jaksoin suht läheisissä väleissä ja sitten poksahti.
Täydellisen vapauden sain vasta avioeron jälkeen ja se tuntui siltä kun tuhat kiloa olisi tippunut harteilta.
Ei ole ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta matkiminen. Ihan kuin anopit olisivat kloonattu ja ovat kaikki narsistisia
Kysy suoraa anopilta mikä on... Ei tollainen ratkaisu tuota tulosta että rupeat heittää narsisti pelikorttia esille. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön kaikki ei olla samanlaisia.
En minä oikein voi kysyä anopilta suoraan, että "mikä on?", jos näen vain sivusta miten hän manipuloi esim. aviomiestään. En minä halua puuttua anopin asioihin tai anopin kanssa asiasta muutenkaan keskustella. Ap.
Et kuitenkaan halua puuttua anopin asioihin, mutta miksi narsistisuus tuli mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit diagnosoida omat vanhempasi. Etkä mirlellään heitäkään, vai oletko psykiatri
En ole psykiatri enkä halua diagnosoida ketään, mutta mietin että miten puhua miehelle tästä aiheesta, siis ilman mitään diagnooseja. Ap.
Ensimmäisenä puhut anopin kanssa ja kerro mitä ajattelet. Älä pistä miestä pähkäilee tällaisia asioita kanssasi kun ette kumpikaan tiedä syytä mikä anoppia vaivaa. Turhaa liittoudutte anoppia vastaan tällä "narsisti" leikillä.
Jos menisi sanomaan anopille, että mielestäni hän manipuloi perheenjäseniään, niin sotahan siitä syttyisi. Eikä minulla ole parisuhdetta anoppiini vaan mieheeni, joten mielestäni minun pitää puhua vain mieheni kanssa eikä anoppini kanssa, en mielestäni edes saa sotkeutua anopin asioihin suoraan. Ap.
Kuulostaa aivan mieheni äidiltä. Mieheni on ainoa lapsi. On joutunut aina tekemään kotona valtavasti töitä ja toiminut oikein hyvin äidin pikku apulaisena. Kiitosta ei ole koskaan saanut vaan aina on moitittu tai oltu ilkeitä. Edelleenkin anopin kommentit miehestä on ilkeitä ja väheksyviä. Olen siksi alkanut inhota anoppia.
Kaikessa pitäisi totella ja tehdä kuten määrää. Vastaa sanomista ei suvaita. Mollaa, haukkuu ja jyrää.
Voin kuvitella millainen lapsuus ja nuoruus miehelläni on ollut. Vielä ei ole halukas siitä puhumaan.
En tiedä mikä anopin diagnoosi on enkä haluakaan. Luonnehäiriö ainakin.
Jännä, että tällä palstalla saa aina lokaa niskaansa, jos uskaltaa edes anonyymisti epäillä jonkun läheisensä olevan narsistinen. Ihan niin kuin narsisteja ei voisi olla olemassakaan tai ainakin se on vähintään itse narsisti, joka toista kehtaa narsistiksi epäillä.
Alue: Aihe vapaa
Toisilla vaan on lyhyt pinna, mutta se ei tee kenestäkään narsistia.