Masentunut puoliso, vertaistukea?

Masentuneen hoito on vaikeaa ja vaatii kumppanilta merkittävää panostusta. Olen itse masentunut ja omalla kokemuksellani sanon, että jos haluaa hoidon alulle niin se potilas on yksinkertaisesti pakotettava sinne lääkäriin. Itse se ei sinne hakeudu ennenkuin on menettänyt kaiken ja rypenyt tarpeeksi kurjuudessaan ja lopulta kyllästynyt siihen kun kaikki on perseestä mutta ei itsemurhakaan kiinnosta. Kukaan tervekuntoinen ei sitä jaksa vierestä katsella niin kauaa vaan potilas vetää sinne suohon mukanansa ja se on molempien elämä pilalla. Niin julmalta kuin se tuntuukin, niin terveen ihmisen todellakin kannattaa pelastaa itsensä lähtemällä suhteesta jos se hoitoon pakottaminen ei millään onnistu. Ja kun siis sanon pakottaminen niin tarkoitan että potilas on kirjaimellisesti fyysisesti pakotettava sinne, uhkailu erolla tms EI AUTA, koska masennuspotilaan mielentila on ettei millään tai ainakaan hänellä ole mitään väliä, joten potilaan olo on fyysisesti tehtävä niin huonoksi ettei kestä enää vaan on pakko tehdä mitä käsketään. Varaatte ajan, sanotte että nyt lähdetään ja naputatte soppalusikalla otsaan, tönitte, läpsitte, kaadatte vettä päälle, jne niin että on oikeasti pakko lähteä jos haluaa että se loppuu ja saa olla taas rauhassa. Se on ilkeää mutta tämä on se ainoa keino jos potilaalla itsellään ei motivaatio ole kunnossa.

Ja sitten ensimmäisenä lääkkeet. Olen itse suht lääkevastainen mutta tilanteessa missä toinen lamaantuu sohvalle, on tilanne vielä korjattavissa lääkityksellä ja sen piristämänä keskustelukäynneillä. Suosittelen vahvasti Voxraa, se on piristävä lääke joka nostaa energiatasoja siinä määrin että se sohvalla löhöäminen ja itsesäälissä rypeminen käy nopeasti tylsäksi ja on pakko tehdä jotain hyödyllisempää kun pää ei kestä vaan maata paikallaan. Kokemusta on 👍 Keskustelukäynneillä sitten pyritään selvittämään ne masennuksen syyt ja se onko asioille tehtävissä mitään. Tarkoitus ei ole jäädä niille lääkkeille loppuiäksi vaan saada niistä se alkupuhti. Missään tapauksessa ei tällaisessa tilanteessa pitäisi suostua ssri-lääkkeisiin sillä ne vain pahentavat tilannetta ja lamauttavat entisestään, pyytäkää sitä Voxraa, se on aika lailla ainoa piristävä lääke. Pillerit pitää kuitenkin muistaa pakottaa ottamaan vaikka alkuun ne eivät tunnu tekevän mitään, kuukauden verran ainakin kestää tuntea vaikutusta. Pakottaminen voi olla vaikeaa mutta masentunutta pitää tietyssä mielessä kohdella kuin lasta. Kuten lapsi voidaan nostaa ruokapöytään että nyt syödään, masentunut pakotetaan itse nousemaan ruokapöytään.

Masennus ei parane itsestään ja masentunut ei hae apua itsestään. Otan osaa kaikkien teidän omaisten puolesta ja toivon että tilanteenne paranee. Muistakaa että se ei ole teidän syytänne jos suhde päättyy eroon.

Monesti sitä miettii, mitä on itse tehnyt väärin? Mikään unelmien nainen en ole omine vajavuuksineni. Siitä huolimatta tuntuu epäreilulta, että toinen tavallaan vetää lonkkaa ja minun pitäisi huolehtia hänet lääkäriin. Se ei tule onnistumaan ihan fyysisestä kokoerostakin johtuen.

Useilla paikkakunnilla toimii vertaistukiryhmiä masentuneiden omaisille. Sieltä vertaistuen lisäksi neuvoja mistä hakea apua ja miten jaksaa. Esim. Oulussa Hyvän mielen talossa.

On avomies eli sussu. Et ole sidoksissa häneen millään lailla. Lähde äkkiä.

Olen puolestani masentuvainen puoliso. Mielestäni masentuneen velvollisuus kumppania kohtaan on hakea apua masrnnukseen ja olen tehnyt itse näin. Kumppanini on tukenut minua hoidon aikana. Jollei kumppanisi välitä sinusta sitä vertaa, että huolehtisi itsestään niin mielestäni voit jättää kumppanin. Suhtautuisin toisin, jos hän tekisi kaikkensa parantuakseen.

Vanhemullani on tuollainen avioliitto. Sruraus on se, minä ja sisareni emme ole kumpikaan halunneet naimisiin.

Ei ole muuten viikkoakaan, kun tällä palstalla oli ketju, jossa joku päivitteli sitä, että monilla on toiveena positiivinen kumppani. Minä taas ymmärrän tätä toivetta täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinä olet sylkykuppi, johon mies purkaa pahaa oloaan. Muutenkin kuulostaa, että todella paljon oireilee ulospäin, eikä edes viitsi yrittää hoitaa ongelmaansa. Miksi hoitaisikaan, kun sinä olet varaventtiilinä? On paljon parempia tapoja käsitellä masennusta, ei kaikkea tarvitse "ymmärtää".

Tuollaistahan se useimmiten on. Tunsin hyvin ap:n tilanteen, koska oma puolisoni on ilmeisesti masentunut mutta ei suostu lääkäriin.

En tiedä, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä kun toinen sanoo, ettei hänellä ole mitään motivaatiota nähdä minua eikä lapsia. Hän on hankkinut itselleen vuokra-asunnon ja en tiedä, että onko avioero vireillä vaiko ei. Hän omistaa virallisesti kotimme eli hän ilmeisesti väistää nyt ja odottaa, että me muutamme pois.

Puolison kanssa ei voi keskustella edes säästä. Hän alkaa raivoamaan siitäkin, etten osaa tarkalleen kertoa millainen sää seuraavan tunnin aikana on sääennusteessa luvattu. Olen todella, todella, väsynyt tähän tilanteeseen. Olisi helpompaa jos hän puhuisi suoraan raivoamatta ja kertoisi, että mitä hän oikein haluaa.

Menin lähettämään tekstiviestin ja kysymään kuulumisia. Vastasi tylysti, että älä tekstaa. Yhtä aikaa pitäisi siis olla huolissaan mutta ei saisi edes vointia kysyä. Mitä tuollaisen ihmisen kanssa voi edes tehdä?

Kiva selittää 12-vuotiaalle, että iskä on ”kalassa kavereiden kanssa.”...