Mieheni ei tiedä, että olen antanut teininä synnyttämäni lapsen adoptioon. Nyt odotamme ekaa yhteistä

Uskovaisista on vain harmia. Tässä se taas nähtiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on ammattivalittaja...siis se palstan entinen vakiokirjoittelija...eikun -valittaja.

Ei ole.

Nykyään on niin vähän näitä että annetaan adoptioon, että provo on. Huostaanoton vauvana olisin vielä uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva.

Toi on muuten semmoinen juttu, että jos mulle tulis eteen niin saattais akka lähteä talosta.

Miksi ihmeessä? Nainenko ei saa olla akaikäisenäkään erehtyväinen? Ja ethän sinä joudu sitå lasta elåttämään. Oletko samanlainen myös adoptoituja kohtaan eli jätät heidät kun kuulet asiasta?

Eihän tossa nyt siitä ole kysymys!

Vaan siitä, että on aikamoisen iso salattava asia menneisyydestä ja luottamus on suhteen perusta.,

Kyllä mullakin suhde päättyisi jos vuosien jälkeen paljastuisi, että miehellä on lapsi josta ei ole kertonut mitään.

Jos lapsi on adoptoitu, sillä on ihan omat vanhemmat eikä muita kuin biologiset siteet, ihan kuten sukusolujen luovuttajilla. Turhaan siis hermostuisit, eikä asia kuuluisi sinulle muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo tieto ole neuvolakortissa?

Neuvolakortissa ei adoptioon annetusta lapsesta lukenut mitään. Luki ainakin minulla että oli toinen synnytys ja kerroin muka eronneeni ja että lapsi oli jäänyt isälleen. Täydestä se neuvolassa meni. Toki mieheni tietää asian.

Tarkoitin juuri sitä, että ap. on synnyttänyt. Ei tietenkään adoptiota mainita.

Asia tulee varmasti ilmi. Vaikka asiasta lukisikin jossain kortissasi, niin varmasti jossain kiireisessä tilanteessa henkilökunnan vaihtuessa joku lipsauttaa jotain. Kun ei uudelleensynnyttäjästä vaan ensisynnyttäjää taiota.

Ainoa järkevä vaihtoehto on kertoa miehelle nyt heti. Kyllä, siitä voi seurata ero, mutta siinä vaiheessa kun mies saa selville että olet pimittänyt tällaisen asian, niin ero on 100% varma. Plus tietysti että kiinni jäämiseesi asti tulet pelkäämään ja stressaamaan koko ajan, mikä ei taatusti ole terveellistä vauvallesikaan.

Tämä sama avaus kans aika ajoin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva.

Toi on muuten semmoinen juttu, että jos mulle tulis eteen niin saattais akka lähteä talosta.

Miksi ihmeessä? Nainenko ei saa olla akaikäisenäkään erehtyväinen? Ja ethän sinä joudu sitå lasta elåttämään. Oletko samanlainen myös adoptoituja kohtaan eli jätät heidät kun kuulet asiasta?

Eihän tossa nyt siitä ole kysymys!

Vaan siitä, että on aikamoisen iso salattava asia menneisyydestä ja luottamus on suhteen perusta.,

Kyllä mullakin suhde päättyisi jos vuosien jälkeen paljastuisi, että miehellä on lapsi josta ei ole kertonut mitään.

Niinpä varmaan.

Toki jos lapsi olisi syntynyt yhdessäoloaikananna mutta ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinun pitää itse kertoa miehellesi noin iso asia. Tuollaista ei ole oikeutta pitää salassa omalta puolisolta.

Miten ihmeessä tämä kuuluisi mitenkään ap:n nykyiselle miehelle?!

Ennemmin uskovaisena miehenä järkyttyisin abortista. Adoptiota joutuisin hetken sulattelemaan, kuitenkin tiedon salaamisen takia, en varsinaisesti adoption.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyssalissa kysytään vielä kaikenlaista, niin viimeistään siellä paljastut. Paras kertoa itse nyt

- haluavatko kommentoijat, että kaikki vastaavassa tilanteessa olevat tekevät sitten abortin?

- ap: kerro asiasta neuvolassa ja sano, että et halua nykyisen miehesi tietävän asiasta. Kerro se myös neuvolassa. Ja vielä synnärillä.

Miksi tästä seuraisi ero? Ap on toiminut juuri kuten kaikki hihhulit haluavat - hän ei ole tehnyt aborttia, hän on kantanut sikiön, ja antanut sen adoptioon. Tässä on täysin eri asiasta kyse kuin jostain "miehellä on lapsi" -tilanteesta. Ap:lla ei ole mitään velvollisuuksia eikä sitoumuksia sikiöön, kuten jollain elarivelvollisella iskällä.

Vierailija kirjoitti:

Paljastuuko, jos erikseen pyydän, ettei merkittäisi neuvolakorttiin? Mies siis uskovainen, ja hän ei olisi edes alkanut seurustella kanssani jos olisi tiennyt taustani. En voi sitä enää tässä vaiheessa paljastaa, enkä haluakaan.

Minkä sortin uskovainen on kyseessä? Ettei vain sellainen itä-uskovainen "läheltä"?

Soitat neuvolaan tai ensimmäisellä kerralla käyt yksin. Vaadi, että miehen läsnäollessa noudattavat vaitiolovelvollisuuttaan. Lapsen synnyttäminen alaikäisenä ja adoptioon antaminen ei ole mikää kauhea asia, päinvastoin. Joku lapseton perhe on siinä saanut haluamansa lapsen, kyllä minä pitäisin sitä lahjana enkä kävisi moralisoimaan. 

Miehen kannalta ajateltuna on kyllä aika iso asia, joka on salattu. Jos olisin se mies, olisin loukkaantunut ja vihainen luottamuksen puutteesta. En silti jättäisi, ei tuo mikään kauhea asia ole. 

Ja muuten moni mies voi olla ties kuinka monen isä ainakin teoriassa, jos on viettänyt villinsorttista nuoruutta. Ei kannata tuudittautua siihen uskoon, ettei se minun mieheni ainakaan ole kenenkään isä...

Hoh hoijaa! Pitääkö vääntää rautalangasta? Kukaan ei ole tuominnut lapsen adoptioon antamista eikä nuoruuden tapahtumia! Kysymys on parisuhteessa salatusta tärkeästä asiasta varsinkin nyt kun miehen mielipide on tullut tietoon.

Tämä aloitus tasan samanlaisena ollut palstalla aiemminkin.

Mitä muka synnytyksessä kysellään? Ei minulta ainakaan kyselty yhtään mitään aiemmista synnytyksistä.