Itse olen sellainen, etten halua olla jatkuvasti kiitollisuudenvelassa appivanhemmilleni koska he auttavat

Joko aineellisesti tai lastenhoidossa.

Tunnen yhden lapsiperheen, johon on parin viikon sisällä syntymässä kolmas lapsi ja jo nyt anoppi huolehtii aika paljon aiemmista lapsista ja ostanut tälle lapsiperheelle isomman autonkin.

Onhan se kiva, jos anoppi haluaa auttaa, mutta mulle itelleni tulis tuollaisessa tilanteessa kauhea kiitollisuuden velkainen olo joka jatkuvasti painaisi mun harteita.

Mulle kunnia-asia on, että hankkii sen verran lapsia kuin itse jaksaa hoitaa ja se että pystyy itse elättämään perheensä ja hankkimaan perheen tarvitsemat välttämättömyydet esim. auton.