Muita opettajia joita masentaa työhönpaluu?

Vierailija kirjoitti:

Uli uli uli. Ei muuta kuin alanvaihtoa sitten, teidän tilalle on varmasti tulijoita. Harvemmin kuulee miesopettajien ulisevan työstään.

Meidän koulullamme ainakin on niin, ettei miesopettajia kiusata läheskään niin paljon kuin naisopettajia. Heidän vaatteensa, lihavuutensa tai tyhmät vitsinsä eivät herätä oppilaissa niin suurtaa vihaa ja halveksuntaa kuin naisten. Mies on usien karismaattinen, hauska ja sopivasti tiukka. Nainen on vanha, säälittävä ja vaatii aina liikaa kuria.

Ekä siksi miesopettajat eivät uuvu töissä yhtä paljon kuin naiset.

Olen yläkoulun miesaineenope ja en voi sanoa, että masentaisi. Toki teinien tyhmät ja lapselliset jutut vituttavat joka päivä koulussa, mutta olen itsekin vähän sellainen huonon läpän heittäjä. Totta kai lopettaisin heti duunit, jos voittaisin lotossa. Vuosien varrella olen oppinut, ettei kannata turhia stressata. Et pysty muuttamaan jonkun oppilaan perusluonnetta, vaikka kuinka yrittäisit. Samoin en myöskään hirveästi patista oppilasta tekemään hommia. Ei ole minulta pois, jos numerot laskevat. Useimmat kyllä opiskelevatkin kunnolla. Kieliä. Olen päättänyt olla duunissa positiivisellä asenteella, arvostaen sitä, että minulla on virka. Ja pitkä kesäloma, jonka aikana en tee tikkuakaan ristiin koulun hyväksi. Ja jos pitää itseä kehua, niin enkun arvosanojen keskiarvo on varmaan joku kasi. Yhtään ei ole ilmaa. Olen sitä mieltä, että osaan hommani, tiedän mitkä asiat ovat vaikeita. Pidän työyhteisöstäni ja rehtorikin on hyvä tyyppi. Tottakai joskus pimeinä aamuina vituttaa, mutta se menee ohi.

Kyllä masentaa, mutta ei suinkaan opiskelijoiden takia. Meillä on huono työilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Musta on kiva mennä töihin. T. Yläkoulun erityisluokanop.

Konsultoimaan ja integroimaan omia oppilaitaan normiluokkiin aiheuttamaan ongelmia. Itse voit istua kahvilla, olla palaverissa kunnantalolla tai korkeintaan selata läppäriä luokan takana.

Kun palstalla aika usein valitetaan opettajien pitkistä lomista, tulee aina vastauksia "se on ammatinvalintakysymys". Sehän käy nyt vastauksena myös aloittajan kysymykseen. Jos opettajan työhön paluu masentaa on syytä muistaa, että sehän on ammatinvalintakysymys.

Olen opettaja ja illat ja viikonloput kuluvat töitä tehtäessä. Samoin syysloma ja hiihtoloma. Tiedoksi teille, jotka haikailette lomailua. Teen lukuvuoden aikana lomapäivien työt ennakkoon. Lukukausien lopussa olen aivan puhki.

Juu oksettaa ja ahdistaa töihin lähtö! Kaikkea ylimääräistä kuraa eli työtä tiedossa normituntien lisäksi😠 olisi vähemmän velkaa, niin en menisi enää paikalle!b

Vierailija kirjoitti:

Uli uli uli. Ei muuta kuin alanvaihtoa sitten, teidän tilalle on varmasti tulijoita. Harvemmin kuulee miesopettajien ulisevan työstään.

Se johtuu valitettavasti siitä, että suurin osa miesopettajista vetää hommaa täysin lonkalta ilman mitään suunnittelua. Sitä on kollegana kamala katsoa vierestä. Tosin monet vanhemmat tykkää, kun on niin ihanan rentoa. Sitä kaaosta ja yleistä hulinaa vaan sitten joutuvatmuut kollegat paikkailemaan. Kaksikymmentävuotisen urani aikana minulla on ollut ehkä viisi mieskollegaa, jotka ovat hoitaneet hommansa.

Olen menossa ensimmäistä kertaa koko vuoden määräaikaiseksi sijaiseksi. Aiemmin olen ollut lähinnä alakouluissa tekemässä lyhyitä sijaisuuksia. Nyt sitten täytyy jaksaa koko vuosi aineenopettajana. Ahdistaa jo valmiiksin sen verran karuja olivat harjoittelujaksot.

Toivottavasti minua ei kiusata paljoa ja oppilaat suostuvat tekemään jotain tunneilla suht kiltisti.

Kymmenen vuotta sitten tilanne oli vielä aivan erilainen. Huonompaan suuntaan on menty selvästi. Itse olen tässä välissä saanut omat lapset ja nyt täytyy palata työelämään täysillä. Kyllä, ahdistaa.

Jos luokanopettajan työ masentaa niin suosittelen harkitsemaan kouluttautumista erityisopettajaksi. Isäni kouluttautui vanhemmalla iällä ja nyt työ on paljon rauhallisempaa ja palkka isompi. On ollut tyytyväinen ratkaisuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Pisimmät lomat koko maailmassa ja ei silti riitä? Sitten pitää alkaa sossun elätiksi.

Kansanedustajien työvuoden pituus on 120 vrk.

Ei niinkään töihinpaluu työn takia ahdista mutta nuorin lapsi aloittaa hoidon, ja tiedossa itkuisia aamuja niin äidillä kuin lapsella. Pitääkin hankkia veden kestävä ripsari (yritän itkeä vasta autossa yksin, en lapsen nähden).

En ole ope mutta vähän vastaavanlaisessa työssä. Viimeinen lomaviikko alkamassa ja työhönpaluu ottaa päähän!!!!! Jatkaisin mielellään vielä kuukauden.

Itse odotan innolla paluuta töihin, mutta olenkin vielä tällainen nuori aloitteleva ope, vasta toinen kunnollinen työvuosi edessä. Varmaan tuokin aika vielä koittaa, en uskalla edes kuvitella millainen meno kouluissa tulevaisuudessa on. Nyt kuitenkin vielä nautin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uli uli uli. Ei muuta kuin alanvaihtoa sitten, teidän tilalle on varmasti tulijoita. Harvemmin kuulee miesopettajien ulisevan työstään.

Se johtuu valitettavasti siitä, että suurin osa miesopettajista vetää hommaa täysin lonkalta ilman mitään suunnittelua. Sitä on kollegana kamala katsoa vierestä. Tosin monet vanhemmat tykkää, kun on niin ihanan rentoa. Sitä kaaosta ja yleistä hulinaa vaan sitten joutuvatmuut kollegat paikkailemaan. Kaksikymmentävuotisen urani aikana minulla on ollut ehkä viisi mieskollegaa, jotka ovat hoitaneet hommansa.

Onko tämä nyt ylä- vai alakoulu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on kiva mennä töihin. T. Yläkoulun erityisluokanop.

Konsultoimaan ja integroimaan omia oppilaitaan normiluokkiin aiheuttamaan ongelmia. Itse voit istua kahvilla, olla palaverissa kunnantalolla tai korkeintaan selata läppäriä luokan takana.

Tämä niin totta meilläkin. Ikinä ei valmistele tunteja vaan tulee seuraamaan aineenopettajien tunteja. Niiltäkin tunneilta voi aina jäädä pois jos on jotain "muuta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uli uli uli. Ei muuta kuin alanvaihtoa sitten, teidän tilalle on varmasti tulijoita. Harvemmin kuulee miesopettajien ulisevan työstään.

Se johtuu valitettavasti siitä, että suurin osa miesopettajista vetää hommaa täysin lonkalta ilman mitään suunnittelua. Sitä on kollegana kamala katsoa vierestä. Tosin monet vanhemmat tykkää, kun on niin ihanan rentoa. Sitä kaaosta ja yleistä hulinaa vaan sitten joutuvatmuut kollegat paikkailemaan. Kaksikymmentävuotisen urani aikana minulla on ollut ehkä viisi mieskollegaa, jotka ovat hoitaneet hommansa.

Vapaaehtoisesti eivät osallistu mihinkään yhteiseen suunnitteluun tai ota vastuutehtäviä varsinkaan jos niistä ei makseta. Kokouksista lähtevät etuajassa pois koska on pokkaa. Usein ovat rehtorin suosiossa ja saavat luikerreltua etuja itselleen. Pääsevät esim. Vastuutehtävistä ym. Virat saavat pelkästään siitä hyvästä että ovat miehiä ja miehiä tarvitaan kouluun.

Eilen viimeksi juttelin yhden opettajan kanssa ja taas tulin loppupäätelmään, että opettajakunta on väsyneintä tietämääni ammattikuntaa.

Kyllä alanvaihto onnistuu teiltäkin, tosin lomat ovat vähän lyhyempiä.

Täällä  pitkän uran tehnyt aineenopettaja, jota työhön paluu sisäilmaongelmaiseen kouluun ahdistaa. Joka ainoassa koulussa, jossa olen opettanut, on ollut sisäilmaongelmia ja monessa työolosuhteet ovat muutenkin olleet todella hankalat esim. oman luokan puuttumisen tai järjettömän lukujärjestyksen takia. Ammatin tai työpaikan vaihto ei enää ole mahdollista minulle.

Alun perin tämä on ollut minulle kutsumusammatti ja olen kovasti pitänyt työstäni. Vuosi vuodelta työolot ovat huonontuneet, työn kuormittavuus ja  haastavat oppilaat ovat lisääntyneet. Illat ja viikonloput teen töitä, syys-, talvi- ja pääsiäisloman korjaan kokeita, joita en töiden ohella ehdi korjata. Kesälomalla pitää myös siivota luokka, raivata ja arkistoida edellisen vuoden materiaalit ja suunnitella ja valmistaa opetusmateriaalia tulevalle vuodelle, koska lukukausien aikana ei vaan ehdi.

Eikä tämä ole valitusta, nämä ovat vain tosiasioita. Pidän edelleen työstäni, mutta kyllä työhön paluu ahdistaa.

Ahdistaa opettajana se ettei ole töitä.