Onko lihavuus omaa syytä ikinä? Vai muiden vika?

Muiden vika! Itse en ole itseäni lihavaksi määrittänyt...

Omaa syytä. Kukaan ei väkisin ruokaa suuhun tunge. Ei edes sairaus tai lääkkeet.

Mä oon ainakin syönyt itse itseni lihavaksi. Ja nyt syön takaisin hoikaksi, eli karppaan.

Alle kymmen vuotiaan lihavuus ei ole omaa syytä.

Oma ongelma (vai onko vaihtoehto, että joku väkisin syöttää?) ja ennen kaikkea HENKILÖKOHTAINEN asia, joten keksi nyt hyvä jankkaaja viikonlopuksi jotain muuta, kiiiitoooooos!

Kaikilla meillä on omat syyt ja seuraukset asioihin. Sinullakin tällainen omituinen tarve jankuttaa. Vai onko joku käskenyt? Mene vaikka ulos tai kauppoihin kyttäämään ylipainoisten ostoksia. Sehän taitaa olla sun kaltaisille melkein kuin itsetyydytystä...

Vierailija kirjoitti:

Omaa syytä. Kukaan ei väkisin ruokaa suuhun tunge. Ei edes sairaus tai lääkkeet.

Mutta kun tämän sanoo alkoholista, alkaa paskamyrsky. Ruokaankin voi syntyä riippuvuus, ihan samoista syistä kuin alkoholiinkin. Alkoholismi on sairaus, anoreksia on sairaus mutta ahmiminen on omaa syytä. Teidän mielestänne.

Lapsilla se on kyllä vanhempien vika. Aikuisilla sitten käytännössä melkein aina omaa vikaa, jos ei satu syömishäiriötä olemaan. Mihinkään PCOS:iin tai kilppariongelmiin ei kannata vedota, koska niidenkään kanssa sitä ei lihoa syömättä liikaa.

Se on naapurin tädin vika.

Se on sinun vika.

Vierailija kirjoitti:

Se on naapurin tädin vika.

Ja mun empiirisen tutkimuksen mukaan naapurin tädin kotieläimet vahvistivat ruokariippuvuutta, varsinkin kissat.

Jos totta puhutaan, on se TE-toimiston vika. Myös KELA ja IKEA ovat altistavia tekijöitä. Postilaitoksen nykyinen toiminta  aiheuttaa myös jonkin asteista ahmintaa.

Jaa nämäkö ovat sinun mielestäsi vaihtoehdot? Ei ole mitenkään mahdollista, että jotkut asiat eivät ole kenenkään syytä?

No mä jotenkin koen, että lihavuuteni on miehen syytä. Onnistuin laihduttamaan 30 kiloa. No vähän alkoi tuntumaan, että painoa alkaa tulla takaisin, koska mies on kokoajan ostamassa jotain hyvää, siis joka päivä. Pyysin häneltä, että jos ei ostaisi koska se on vaikeaa olla itse syömättä jos toinen mättää menemään vieressä, söisi vaikka töissä sitten. Eikös hän yhden kauppareissun aikana kysynyt 4 kertaa, että ostetaanko tätä ja tuota ja otatko sinäkin, joka ainoan kohdalla, jouduin siis jo yhden kauppareissun aikana kieltäytymään 4 kertaa.

No mies osti tuotteet ja siihen jäi sen kertainen yritykseni, eikun seuraavana päivänä morkkiksen kanssa uudestaan kauppaan ja vielä sanoin miehelle, että en halua herkkuja, koska koitan laihduttaa, niin eikös tämä taas kysynyt jokaisen tuotteen kohdalla otanko minäkin. No joskus aina onnistun olemaan syömättä, vaikka mies päivittäin herkutteleekin vieressäni. Vaikeaa se on sanoa, etten halua, jos minä odotan autossa kun mies käy kaupassa ja tulee ulos sieltä jäätelöt kädessä. Sano siinä sitten, että en syö.

No nyt olen lihonut 40 KILOA!!! eli painan 10 kiloa vielä enemmän kuin aiemmin. En näitä kiloja saa pois niin kauan kun mies ei tue minua. Aivan mahdotonta pysyä hoikkana kun asuu hänen kanssaan. Minun pitäisi olla totaali herkkulakossa jotta pystyisin olemaan ilman kun mies syö vieressä, niin kauan kun silloin tällöin herkuttelen, on todella vaikeaa katsoa vieressä, tulee aina "no jos nyt yksi"

Täällähän on paljon lääketieteen asiantuntijoita paikalla. En ymmärrä miten sivullisia jaksaa kiinnostaa kenenkään lihavuus tai laihuus. Ehkä on elämässä tyhjäkäyntiä. Paljon vedotaan veronmaksajien rahoihin ym. Lihavat maksavat samalla tavalla veroa. Täällä nämä haukkujat on kai enimmäkseen nuoria/nuorehkoja äitejä, jotka ovat ehkä kouluttautuneet veronmaksajien rahoilla ja nyt sitten ollaan äitiyslomalla samoilla rahoilla. Tuskin on kovinkaan monta vuotta veroja maksettu. T. Ylipainoinen, joka on ollut 40v veronmaksajana.

Vierailija kirjoitti:

No mä jotenkin koen, että lihavuuteni on miehen syytä. Onnistuin laihduttamaan 30 kiloa. No vähän alkoi tuntumaan, että painoa alkaa tulla takaisin, koska mies on kokoajan ostamassa jotain hyvää, siis joka päivä. Pyysin häneltä, että jos ei ostaisi koska se on vaikeaa olla itse syömättä jos toinen mättää menemään vieressä, söisi vaikka töissä sitten. Eikös hän yhden kauppareissun aikana kysynyt 4 kertaa, että ostetaanko tätä ja tuota ja otatko sinäkin, joka ainoan kohdalla, jouduin siis jo yhden kauppareissun aikana kieltäytymään 4 kertaa.

No mies osti tuotteet ja siihen jäi sen kertainen yritykseni, eikun seuraavana päivänä morkkiksen kanssa uudestaan kauppaan ja vielä sanoin miehelle, että en halua herkkuja, koska koitan laihduttaa, niin eikös tämä taas kysynyt jokaisen tuotteen kohdalla otanko minäkin. No joskus aina onnistun olemaan syömättä, vaikka mies päivittäin herkutteleekin vieressäni. Vaikeaa se on sanoa, etten halua, jos minä odotan autossa kun mies käy kaupassa ja tulee ulos sieltä jäätelöt kädessä. Sano siinä sitten, että en syö.

No nyt olen lihonut 40 KILOA!!! eli painan 10 kiloa vielä enemmän kuin aiemmin. En näitä kiloja saa pois niin kauan kun mies ei tue minua. Aivan mahdotonta pysyä hoikkana kun asuu hänen kanssaan. Minun pitäisi olla totaali herkkulakossa jotta pystyisin olemaan ilman kun mies syö vieressä, niin kauan kun silloin tällöin herkuttelen, on todella vaikeaa katsoa vieressä, tulee aina "no jos nyt yksi"

Kuulostaapa erikoiselta. Siihen kyllä pitäisi opetella ettet syö vaikka muut syö, mutta että ostaa sinulle herkkuja kun yrität laihduttaa? Se on ilkeää.

Kun minun tekee mieli syödä jotain mitä en oikeasti tarvitse, hengitän syvään ja rauhallisesti ja mietin, kumpaa harmittelen kahden kuukauden päästä - sitä, etten syönyt ranskalaisia, vaiko sitä, että olen lihonut kesän aikana "jos nyt yksien" takia.

Miehen vika.

No okei, omahan se on. En ole lihava, (ihan normaalipainon rajoissa), mutta olen kyllä lihonut äidin luota pois muuttamisen jälkeen. Ja syynä ihan vaan se, että mun poikaystävä tekee vaan niin paljon parempaa ruokaa, ja pakkohan sitä on syödä.. no pitää vaan vähän pienentää annoksia, niin eipä siinä mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Alle kymmen vuotiaan lihavuus ei ole omaa syytä.

Ei olekkaan. Se on vanhempien syytä.

No itse minä olen ne sipsit ja suklaat suustani alas vetänyt, eikä tulisi mieleenkään syyttää siitä ketään ulkopuolista. Miksi ihmeessä pitäisi? Toisaalta en voi myöskään pitää lihavuuttani omana vikanani siinä mielessä, että olisin vain tyhmyyttäni, laiskuuttani ja itsekurittomuuttani päästänyt itseni tähän jamaan. Syöminen on ollut minulle selviytymiskeino, jota ilman olisin saattanut täyttää elämäni aikana kuolleen 13 lähiomaisen ja ystävän jättämää aukkoa jollakin vielä pahemmalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Omaa syytä. Kukaan ei väkisin ruokaa suuhun tunge. Ei edes sairaus tai lääkkeet.

Tämä on taas niin väsynyt argumentti. Ei kukaan tunge ruokaa väkisin suuhun. Mutta ihmisillä on erilainen aineenvaihdunta ja ennen kaikkea erilaiset psyykkiset valmiudet. Joillakin ihmisillä ero normaalipainoa ylläpitävän ja nälän loitolla pitävän kalorimäärän välillä on suurempi kuin toisilla. Joillakin ihmisillä on parempi itsekuri, paremmat valmiudet hallita ruokamääriä nälästä huolimatta. Jotkut ihmiset ovat alttiimpia syömishäiriöille ja muille mt-ongelmille kuin toiset.

Toki lihavuus tavalla tai toisella johtuu ihmisen omista ominaisuuksista, mutta se on minusta toinen kysymys onko nämä ominaisuudet omaa syytä vai ei. Henkinen heikkous ei minusta ole sen enempää oma syy kuin esim. ujouskaan, eikä syömishäiriö sen enempää kuin masennus tai skitsofreniakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaa syytä. Kukaan ei väkisin ruokaa suuhun tunge. Ei edes sairaus tai lääkkeet.

Tämä on taas niin väsynyt argumentti. Ei kukaan tunge ruokaa väkisin suuhun. Mutta ihmisillä on erilainen aineenvaihdunta ja ennen kaikkea erilaiset psyykkiset valmiudet. Joillakin ihmisillä ero normaalipainoa ylläpitävän ja nälän loitolla pitävän kalorimäärän välillä on suurempi kuin toisilla. Joillakin ihmisillä on parempi itsekuri, paremmat valmiudet hallita ruokamääriä nälästä huolimatta. Jotkut ihmiset ovat alttiimpia syömishäiriöille ja muille mt-ongelmille kuin toiset.

Toki lihavuus tavalla tai toisella johtuu ihmisen omista ominaisuuksista, mutta se on minusta toinen kysymys onko nämä ominaisuudet omaa syytä vai ei. Henkinen heikkous ei minusta ole sen enempää oma syy kuin esim. ujouskaan, eikä syömishäiriö sen enempää kuin masennus tai skitsofreniakaan.

Pelkkiä selityksiä sinulla.