Mistä syystä sinuun on katkaistu ystävyys?

Muutama on katkaissut ystävyyden siksi, että en ole ollut juuri samanlainen kuin he. En mm. haaveillut omista lapsista enkä jaksanut jatkuvaa "sunkin kannattais meikata/pukeutua/käyttäytyä näin" -tuputusta. Liekö ikä- ja elämänvaiheellakin ollut asiassa jotain merkitystä: olimme tuolloin hieman vajaa parikymppisiä, jolloin lauma- ja konsensusmentaliteetti lienee kaikkein kovinta.

Eräs miespuolinen ystäväni joutui lopettamaan yhteydenpidon kanssani alettuaan seurustelemaan mustasukkaisen naisen kanssa. Ovat edelleen yhdessä ja mitä olen kuulumisiaan saanut välikäsien kautta tietoon, niin tiukassa talutusnuorassa on edelleen. Lisäksi nainen on kertoman mukaan muutenkin arvaamatonta ja helposti kilahtavaa sorttia.

Yksi ystäväni katkaisi yhteydenpidon täysin äkkiarvaamatta kuusi vuotta sitten. Ei vastannut enää puheluihin, tekstiviesteihin eikä s-posteihin. Facebookissa tms. ei ole. Kuulin, että on tehnyt saman myös yhteisille ystävillemme. Numerotiedustelun mukaan numero on hänellä edelleen käytössä ja asuu edelleen samassa osoitteessa. Vieläkään en osaa yhtään edes arvailla, mikä hänelle oikein tuli.

Joskus hyvin kauan sitten sanoin ystävän vaimolle pahasti vastaan, kun yritti taas kerran pitää päänsä ja suorastaan alistaa lapsuudenystävääni. Itse olen paljon jämäkämpi ja kovempi luonne kuin ystäväni ja sanoin suorat sanat tälle ämmälle, liian kiltin ystäväni puolesta. Kun ämmä tajusi jääneensä alakynteen, niin suuttui mulle todella pahasti ja laittoi kiukkuisia tekstiviestejä perään. En tiedä, mitä sepitti ystävälleni, mutta häneltä tuli myös aika kiukkuinen viesti ja sanoi ystävyytemme olevan ohi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kun hän pyörsi puheensa ja juteltiin asiat läpi. Tuona päivänä tajusin, miten hyvät ja vahvat välit meillä on aina ollut ja koko episodi vain lujitti ystävyyttämme. Ja se perkeleen narttu on tänä päivänä historiaa - siitä olen vilpittömästi iloinen.

koska en juo alkomahoollia tai polta tupakkia ja facebookki vaan vieraannuttaa, minä en sellaseen sivustoon alennu, jos oikeasti haluaa viestitellä ja pitää yhteyttä niin txt tai soittaminen henk kohtaisesti....

tai jopa maili tulee perille jos on todellatodella köyhä niin voi mennä sinne kirjastoon viestittelemään

Laihduin, enkä enää ollutkaan se "ruma kaveri", jonka seurassa hänen oli helppo olla upea. Kuulin tämän syyn yhteiseltä ystävältämme.

Olin muuttamassa ja kaveri sai valita mukaansa tavaraa, joka ei mahtunut muuttokuormaan. Lastasikin pakun tayteen ja lahti. Ajattelin sen olevan tyytyvainen, kun sai paljon hyvaa kamaa ilmaiseksi ja lupasin talonmiehellemme, etta saa hakea loput, mita sinne jaa.

Virrrhe! Kaveri suuttui ja katkaisi valit. Tasta on jo vuosia. Kerran otin yhteytta, mutta kun ei vastannut, niin olkoonpa sitten.

Paljastin paskanpuhumisringin

Kun kerroin ,että kannatan perussuomalaisia

Ystäväni mies lähenteli minua humalassa. Ystäväni katkaisi välit minuun, ja piti miehen. Suoraan ei syytä sanonut, mutta ei enää vastannut yhteydenottoihini lähentely-yritysten jälkeen, vaikka sitä ennen olimme todella läheiset. Itse en lähennellyt miestä, vaan pyysin häntä lopettamaan, ja ystäväni kyllä näki tämän kaiken, eli mies ei voinut valehdellakaan hänelle tilanteen kulkua.

Olimme kolmekymppisiä tuolloin ja miespuolinen ystäväni "pani välit poikki" kanssani, koska äitinsä ei pitänyt minusta. Kyseessä mies, joka pitää miehistä, eli ystävyytemme oli ihan platonista.

Asiaan varmaan vaikutti myös se, että olin aiemmin kritisoinut heidän äiti-poika - suhdettaan. Mielestäni ei ole normaalia, että kolmekymppinen mies puhuu äitinsä kanssa vähintään 8-10 kertaa päivässä.

Otettiin illanvietossa valokuvia ja katsottiin niitä yhdessä tietokoneelta, kaveri lähti ovet paukkuen kun nauroin hauskalle ilmeelle, joka hänellä oli yhdessä kuvassa.

Ystävälle tuli 40-kriisi ja hänestä tuli.aivan eri ihminen. Laihdutti itsensa luurangoksi ja alkoi iskeä miehiä joka paikassa vaikka oli naimisissa. Miehet on helppoja eli uusia löytyi. Ystävä erosi ja vaihtoi miehiä. Minä en mahtunut enää hänen elämäänsä.

Nyt tuo ex-yståvä on alkanut olla minuun vaivihkaa yhteydessä tekstarein. Pahin kriisi ilmeisesti laantumassa.

Minulla oli vähän synkempi kausi ja epäilen, että minut karsittiin siksi, etten ollut varsinainen ilopilleri.

Muutama kaveri erosi yhtä sinaa ja menokenlä vipatti, itsellä avioliitto jatkui ja jäin porukasta. Eri elämäntilanne ja eri intressit

Menin tykkäämään somessa vääränlaisesta (joskin kattavasti argumentoidusta) mielipiteestä, enkä ole sen koommin enää nähnyt hänen kymmentä kopioitua mietelausetta / reseptiä / askarteluohjetta päivässä. Tuttavuutemme taisi loppua.

Harrastin seksiä kaverin miehen kanssa. Sama kaveri oli muutama vuosi aiemmin tehnyt saman minulle ja ruikuttanut anteeksiantoa.

Ei varsinaisesti katkaistu, vaan ehkä enemmän hiipunut. - Muutin aikanaan opisklelujen johdosta toisaalle. Yritin aikani olla kaikkiin vanhoihinystäviini yhteydessä. Mutta kun osan kohdalla kävi niin, että sen täytyi olla minä, joka on yhteydessä niinen jaksanut - tai ole jaksanut- yksin ylläpitää ystävyyttämme.

Sen sijaan en aikanaan suostunut siihen, että olisin sanonut hyvästit vastakkaista sukupuolta oleville ystävilleni, vaikka silloin seurustelukumppanini olisi niin halunnut ehdottomasti. - Hänelle oli jostain minulle vieraasta syystä täysin mahdoton ajatus, että mies ja nainen (tai nainen ja mies) voisivat olla vain ja ainoastaan ystäviä; ilman että ystävyyteen liittyy mitään erityistä, yksittäsitä syytä, kuten ammatillista kollegiaalisuutta. - Työkaverini /kolleegani hän saattoi sentään sietää, koska ymmärsi, että heidän kanssaan minun on milteinpä pakko tulla toimeen ja tehdä yhdessä töitä.

Nyt olen lapseton sinkku ja tavallaan ymmärän, että osa jo hyvinkin vakiintuneista kavereisatni ja ystävistäni viettää enempi aikaa toisten pariskuntiena kanssa aikaa kuin minun sinkun. - onhan tällöin tavallaan tasa-parit ja kai he ajattelevat minunkin parastani kun saattanevat aatella, että paitsi prit, niin käytös on sitten sen mukaista, kiehnäävät ja hipsuttelevat toisiaan kuin pahimmatkin vasta rakkautensa löytäneet. - No joo. Hyvin osaavat yleisesti  käyttäytyä mutta, ehkä saatoitte tajuta mitä tarkoitin. Kyllä minäkin haluaisin viettää aikaa kumppanini kanssa ilman, että jokaista yhteistä hetkeä tarvistsi erikseen kalenteriin merktä.

Sinkkuna on tavallaan hivenen helpompi lähteä hullummaltakin kuullostavaan ehdotukseen lyhyemmällä varoitusajalla. Vaikka toisaalta sitten joutuu välillä vetämään itse rajoja, kun osalle -onneksi pienelle joukolle- on vissiin ollut yllätys se, että vaikka on sinkku, niin se ei tarkoita sitä, että (arvo)järjestys poikkeusketta menisi niin, että ensin huomioitaisiin perheelliset / suhteessa elävät ja heidän toiveensa tarpeensa ja vasta sitten sinkkujen.    

Yksi kaverini kyllästyi jatkuvaan negatiivisuuteeni ja yhteydenpito hiipui.

Toinen katkaisi välit kun en jaksanut haukkua muita kavereitamme selän takana enkä asettunut tämän kaverini puolelle jossain typerässä riidassa.

Opin näistä välirikoista sen, etten halua negatiivisuutta elämääni ja olen tällä hetkellä onnellinen ja saanut monta uutta ihanaa ystävää :)

Kaverini joutui laittamaan minuun välit poikki, koska olin Jehovan todistajien lapsi. Olimme kaverini kanssa tuolloin noin 12-vuotiaita. Aluksi hänen vanhempansa eivät tienneet uskontoani, joten kävin kaverini luona viikoittain kylässä ja hän meillä. Kun uskontoni selvisi heille, välit piti panna kokonaan poikki. Ei olisi ollut mitään syytä. En esim. yrittänyt pakkokäännyttää kaveriani. En minä, eikä kukaan muukaan perheestäni. Varmaan huonompaakin seuraa oli tarjolla kuin minä.

Menestyin liian hyvin urallani ja se kävi ilmeisesti sietämättömäksi. Ensin vihjailua rivien välistä, sitten kommentointia suoraan ja lopulta tunne oli varmaan molemminpuolinen, että tämä ystävyys oli tässä. - Surullista, mutta toki voin hieman ymmärtää häntä, olemme kuitenkin samalla alalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni mies lähenteli minua humalassa. Ystäväni katkaisi välit minuun, ja piti miehen. Suoraan ei syytä sanonut, mutta ei enää vastannut yhteydenottoihini lähentely-yritysten jälkeen, vaikka sitä ennen olimme todella läheiset. Itse en lähennellyt miestä, vaan pyysin häntä lopettamaan, ja ystäväni kyllä näki tämän kaiken, eli mies ei voinut valehdellakaan hänelle tilanteen kulkua.

Voi perhana, mulle on käynyt aivan samalla tavalla! Oltiin vuosia oltu parhaat ystävät, kuin siskokset, en vieläkään voi oikein ymmärtää, missä välistä hänestä tuli sellainen idiootti... Kuinka voi ihminen arvostaa itseään niin vähän, että jää tuollaisen miehen luo?