Elääkö miehesi sun siivellä, vai toisinpäin?

Meillä menee tasan nyt, kun mies sai töitä. 

Tuloihin nähden ei ihan tasan mene mutta kumpikaan ei siipeile,ei vaan oikein tiedetä kuinka jakaa kulut.

Eletään oikeastaan sellaisella kolmijaolla, että mä elätän puolet, ja perintöni tuotot ja mies toisen puolen. Noin suunnilleen. Koska itsekin olen saanut rahaa tekemättä mitään ei harmita. Lisäksi mies ei koskaan pyydä rahaa minulta itselleen, korkeintaan yhteiselle tilille ja hoitaa lapsia, niin ettei se osaa ärsyttää. Ja ollessaan töissä maksoi leijonan osan. Eli tiedän, ettei se halusta ole kiinni :)

Meillä yhteiset kulut menevät puoliksi. Seurusteluvuosina kumpikin maksoi omat menonsa, toki tarjottiin välillä puolin ja toisin. Yhdessä asuessa kokeiltiin yhteisiä rahoja, mutta se ei toiminut meillä. Mies maksoi enemmän hoitovapaiden aikana, mutta hänen ei silloin tarvinnut tehdä kotona mitään.

Minä olen pitänyt talouden menoista kirjaa jo parinkymmenen vuoden ajan, joten menot menevät ihan oikeasti tasan. Palkat ovat olleet suurin piirtein samat, välillä mies on tienannut enemmän, välillä minä. En halua joutua kiitollisuudenvelkaan enkä halua sitäkään, että mies kommentoisi minun rahankäyttöäni. On siis ihan sama, mitä kumpikin rahoillaan tekee, pääasia, että pystyy maksamaan oman osuutensa kuluista.

Aikalailla samanlaiset nettotulot molemmilla nykyään eli yhdessä maksellaan ja kaikki menee mikä tulee. Molemmat myös "tuhlaillaan" omiin juttuihin ja niin pitääkin. On ollut kausia,jolloin minä olen ollut isompituloisempi sekä toisinpäin. Meillä rahasta ei tehdä ongelmaa; se on vain vaihdannan väline eikä pidä olla tärkeässä asemassa. Kun laskut tulee maksettua ja ruoka pöytään,niin hyvin menee.

Hyvä mun sanoa, mutta en katselisi moista touhua. Meillä mies huomattavasti parempituloisempi, mutta en silti ikinä pyydä häneltä "lainaan" rahaa. Käyn itse töissä ja tienaan kaikki omat käyttörahani sekä maksan puolet juoksevista kuluista. Toki mies mahdollistaa laadukkaan asumisen, reissut ja ravintolat jne.

Tuntui, että mies siipeili.

Hoidin lapsen kaikki kulut ja omani, jotka miehen kanssa asuessa ja kaupassa käydessä olivat isommat kuin yksin. Mies hoiti esim. auton kulut, mutta käytti sitä myös lähinnä yksin.

Mies käytti rahansa itseensä ja säästi asumalla kanssani, minulle hän oli taloudellinen rasite. Miehellä oli kaksinkertainen palkka minuun verrattuna ja hän halusi, että kulut jaetaan puoliksi. Näin tehtiin, paitsi että lapsen kulut jäivät minulle, koska lapsilisä (n. 100/kk) tuli minun tililleni.

Mies maksoi asumisesta puolet, mikä oli vähemmän kuin silloin, kun hän asui yksin. Minä maksoin toisen puolen ja se oli enemmän kuin edellinen asuntoni maksoi.

Kuun lopussa miehellä oli aina rahat loppu, minulle jäi vähän säästöönkin pienestä palkastani. Säästin, että pystyin hoitamaan lasta kotona alkuun, siihen kuluivat säästöni ja sitten lopulta takuuvuokriin ym., kun hankin asunnon itselleni ja lapselle. Mies jäi vanhaan ja maksaa sen nyt yksin. Elatusapua ei maksanut alkuun ollenkaan, nyt kelan minimien mukaan.

Eron jälkeen minulla ei ole yhtään niin tiukkaa taloudellisesti kuin miehen kanssa eläessä. Lopulta mieskin osallistuu lapsensa elättämiseen, edes sen runsaat 100 e /kk.

Pärjäsin jotenkin naimissa ollessakin, kunhan en ostanut itselleni mitään. Raskainta oli miehen rahahuolet ja valitus niistä, kun ei palkka riittänyt hänelle. Nyt on sekin huoli vähemmän ja muutenkin vähemmän kuluja ja kotitöitä, kun elän yksin ja useimmiten lapsen kanssa kahdestaan.

En ole kauhea tossu, vaikka siltä kuulostaa. Halusin vain hoitaa oman osuuteni, mikä oli vähän vaikeaa, kun tulot oli pienet, oli pieni lapsi ja mies ei huolehtinut perheestään taloudellisesti eikä henkisesti. Kotitöitä kyllä teki jonkun verran, ihan kivastikin. Ilman miestä niitten määrä vaan on niin paljon pienempi, että se työleiri ja lapsiperheen ankea, kiireinen arki loppui heti, kun lähdin - vaikka hoidan edelleen lapsen lähes yksin.

Esim. päivähoitokulut maksoin työssä käydessäni yksin, eron jälkeen maksut loppuivat pienten tulojeni takia, ne olivat siis ihan nolla e. Miehen takia maksoin ihan kunnolla aiemmin, kun tulomme laksettiin yhteen. Miehen tuloista en kyllä ikinä saanut mitään. No jonkun lahjan ja kyydin kauppaan joskus, Enää ei tarvi maksaa puolia kaljoista, joita en juo...

Ollaan molemmat kokopäivätyössä. Miehellä parempi palkka, koska ollessani kolmen lapsemme kanssa vanhempain- ja hoitovapailla mies panosti kunnolla uraansa. Meillä on sama koulutus taustalla.

Maksoimme aiemmin kaikki puoliksi, lasten synnyttyä rahat ovat olleet yhteiset.

Tällä hetkellä mies tienaa 6x enemmän kuin minä, koska olen vielä kotona hoitamassa 2v lasta. Joten kyllä minä tällä hetkellä elän mieheni siivellä. Tosin ennen lasta minä elätin meidät kun hän vielä opiskeli ja minä olin töissä.. Kun kohta menen takaisin töihin niin maksetaan aika lailla kaikki puoliksi.

Aikalailla tasan menee. Miehellä menee kyllä enemmän rahaa autoon, mutta hänhän sitä pääosin käyttääkin.

Mies maksaa kaiken kun oon työtön. Ahdistavaa, mutta kai tää kohta jo loppuu.

No mies asuu mun omistamassa asunnossa ja maksetaan vastike puoliksi mutta lainaa maksan yksin. Mies tienaa paljon enemmän (erikoistuva lääkäri), mutta ei omista asuntoa joten tämä helpompi ratkaisu. Käy kyllä useammin kaupassa kuin minä.

En kyllä missään tapauksessa suostuisi tuollaiaeen. Meillä molemmilla on omat rahat, yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Katsotaan kuittien mukaan noin viikon välein. ihan sujuvaa kun tottuu, ja tuntuu oikeudenmukaiselta.

Mä tienaan vähän enemmän, mutta kulut menee suunnilleen tasan. Asunto maksetaan puoliksi, mä maksan sähköt ja mies netin. Mies hoitaa auton kulut kun sitä käyttääkin työmatkoihin. Mä maksan päiväkodin.

Meillä mies asuu mun siivellä, jos nyt näin haluaa ajatella. Asunto mun omistama joten maksan tietty lainankin itse. Mies maksaa vastikkeen ns. omana osuutenaan. Itse maksan yleensä sähkön.

Meillä oli sama. Mies tienasi enemmän, mutta palkka meni parissa viikossa mihin lie. Mä maksoin omasta pienemmästä palkastani lähes kaikki laskut, oman osuuteni vuokrasta ja valtaosan ruoista. Kun piti tehdä isoja hankintoja, miehellä ei ollut ikinä rahaa ja minä maksoin, mies maksoi takaisin jos maksoi. 

En ole koskaan tullut ajatelleeksi. Isommat menot (lainanlyhennykset) menee puoliksi, mutta teen taloutemme ruokaostokset ja minulla on myös auto, jota mieheni käyttää.

Meillä kulut jakautuvat yhteisiin ja omiin. Yhteisiä kuluja maksetaan nettotulojen suhteessa, mikä tarkoittaa, että minä maksan n.75% ja puoliso maksaa 25%. Lainanlyhennys maksetaan puoliksi, koska se on säästöä ja asunto omistetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ovat kaikki ruokamenot, lasten menot, sähköt, vedet, huonekalut yms.  Omia menoja ovat auto (molemmilla oma), omat vaatteet, omat viihteet ja vaikkapa työpaikkaruokailut.

Matkoista ja vaikkapa ulkona syömisestä minä maksan valtaosan, koska parempituloisena määrään tason, millä liikutaan. Puoliso maksaa sen verran kuin haluaa, mutta aina myös haluaa maksaa jotain.

Taloudellisesti homma toimii, molemmilla jää rahaa säästöön ja ei tarvitse puolin tai toisin kärttää toiselta rahaa. Iso osa yhtälöä on tosin se, että molemmat tienaavat hyvin. Vanhempainvapaiden aikana töissä oleva maksoi kaiken ja Kelalta saatu jäi kotona olevan käyttörahaksi. Silloin oli hieman tiukempaa, mutta kun tiesi tilanteen väliaikaisuuden, silläkään ei ollut pahemmin väliä.

Puolet ja puolet. Itselläni vähän isommat tulot ja olen nainen. Maksan meillä autot ym isommat ostokset lähes aina. Saa nähdä kuinka talous kestää tulevan äitiysloman.

Aina kumpikin on maksanut omat kulunsa + puolet yhteisistä, en edes osaisi kuvitella muunlaista. Ei me niitä kuitenkaan sentin päälle lasketa, ei edes satasen tarkkuudella.

Mies tekee työpäivän päälle paljon kotona, remppaa taloa ja huoltaa myös mun auton; itsellä taas työ syö enemmän aikaa. Tätä ja parempaa palkkaani kompensoidakseni maksan lapsen hankinnat toki nostan myös lapsilisät.