Mitä työkaverisi eivät tiedä sinusta?

Että elän väkivaltaisessa parisuhteessa. En oikeastaan puhu töissä omasta elämästäni lainkaan, ohjaan kysymykset itsestäni pian kysyjään omaan elämään.

Eivät kauhean paljon. Olen kaikessa elämässäni hyvinkin yksityinen ihminen, enkä halua jakaa elämääni kovin monen puolitutun kanssa. Olen kuitenkin hyvin sosiaalinen ja huumorintajuinen, joten olen paljon äänessä ja työkaverit pitää minua hyvinkin avoimena ihmisenä. Haluan pitää tilanteen juuri tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Että olen herkempi kuin miltä ulospäin annan vaikuttaa.

Olen syvällinen ihminen, mutta en paljasta herkkyyttäni tai pohdiskelevampaa puoltani.

Ei ihmisiä kiinnosta töissä mitkään pohdiskelut ja herkkyys on vain lyömäase toisille, muut luulevat minua tosi kovapintaiseksi.

Samoin olen töissä iloisempi välillä mitä oma olo on. En halua paljastaa esim että minulla on paha olo/ahdistaa/masentaa esim ihmissuhde-ongelma tmv. En kaada omia vastoinkäymisiä /ongelmia toisten kannettavaksi etenkään töissä, vaikka jotkut väärinkäyttävät työyhteisöä ja kaatavat esim oman pahan olon veemäisenä käytöksenä muita kohtaan tai esim itkevät julkisesti jotta saavat huomiota /empatiaa yms. Tämä on naisten keskuudessa yleistä. Olen myös tosi kiltti ja mukautuvainen läheisilleni, mieheni sanoo että olen lämpimin eli empaattisen ja rakastettava ihminen mitä on kohdannut, seurusteltaessa rakastui juuri tähän puutteeseeni eniten. Töissä osaan pitää pintani, koska on pakko, muuten jää jalkoihin ja herkkänä koen helposti että sinut raadellaan palasiksi jos suostut kynnysmatoksi. Mutta sisimmissäni inhoan sitä "roolia" koska inhoan aidosti kovapintaisuutta ja dominoivuutta. Lisäksi olen tosi äidillinen ja lempeä mutta töissä en näytä sitä, pitää olla virallinen, iloinen, reipas ja kovapintainen pärjääjä. Tämän opetti se, kun jouduin erään aiemman esimiehen kiusaamaksi. Elämä opetti, sanotaan näin.

Herkkyyden takia myös huomaan heti asiat, missä mennään, osaan lukea tilanteita hyvin ja aistin tunneilmaston, ihmisten sen hetkiset fiilikset, naisten väliset kateudet, kilpailun yms. Huomaan ja muistan asioita mitä muut välttämättä eivät, joten herkyys on työelämässä myös vahvuus (ja kirous).

Työkaverini eivät tiedä, että olen kaikista pätevin ja ammattitaitoisin työntekijä. Esitän olevani samalla alhaisella tasolla heidän kanssaan muka juttelemalla niitä näitä, jolloin he tuntevat olevansa yhdenvertaisia kanssani, mikä on tietenkin naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen herkempi kuin miltä ulospäin annan vaikuttaa.

Olen syvällinen ihminen, mutta en paljasta herkkyyttäni tai pohdiskelevampaa puoltani.

Ei ihmisiä kiinnosta töissä mitkään pohdiskelut ja herkkyys on vain lyömäase toisille, muut luulevat minua tosi kovapintaiseksi.

Samoin olen töissä iloisempi välillä mitä oma olo on. En halua paljastaa esim että minulla on paha olo/ahdistaa/masentaa esim ihmissuhde-ongelma tmv. En kaada omia vastoinkäymisiä /ongelmia toisten kannettavaksi etenkään töissä, vaikka jotkut väärinkäyttävät työyhteisöä ja kaatavat esim oman pahan olon veemäisenä käytöksenä muita kohtaan tai esim itkevät julkisesti jotta saavat huomiota /empatiaa yms. Tämä on naisten keskuudessa yleistä. Olen myös tosi kiltti ja mukautuvainen läheisilleni, mieheni sanoo että olen lämpimin eli empaattisen ja rakastettava ihminen mitä on kohdannut, seurusteltaessa rakastui juuri tähän puutteeseeni eniten. Töissä osaan pitää pintani, koska on pakko, muuten jää jalkoihin ja herkkänä koen helposti että sinut raadellaan palasiksi jos suostut kynnysmatoksi. Mutta sisimmissäni inhoan sitä "roolia" koska inhoan aidosti kovapintaisuutta ja dominoivuutta. Lisäksi olen tosi äidillinen ja lempeä mutta töissä en näytä sitä, pitää olla virallinen, iloinen, reipas ja kovapintainen pärjääjä. Tämän opetti se, kun jouduin erään aiemman esimiehen kiusaamaksi. Elämä opetti, sanotaan näin.

Herkkyyden takia myös huomaan heti asiat, missä mennään, osaan lukea tilanteita hyvin ja aistin tunneilmaston, ihmisten sen hetkiset fiilikset, naisten väliset kateudet, kilpailun yms. Huomaan ja muistan asioita mitä muut välttämättä eivät, joten herkyys on työelämässä myös vahvuus (ja kirous).

Jos "huomaat" asioita, joiden olemassaoloa eivät muut tiedosta, saattaa kyse olla mt-ongelmista tai vajaaälyisyydestä. Tunteesi ja aistimuksesi eivät välttämättä kerro todellisuudesta vaan sinusta. Älykäs ihminen osaa kyseenalaistaa myös itsensä.

Työkaverit tietää minusta hyvin vähän. Eivät oikein mitää mitä teen vapaalla.

Että olen salauskovainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen herkempi kuin miltä ulospäin annan vaikuttaa.

Olen syvällinen ihminen, mutta en paljasta herkkyyttäni tai pohdiskelevampaa puoltani.

Ei ihmisiä kiinnosta töissä mitkään pohdiskelut ja herkkyys on vain lyömäase toisille, muut luulevat minua tosi kovapintaiseksi.

Samoin olen töissä iloisempi välillä mitä oma olo on. En halua paljastaa esim että minulla on paha olo/ahdistaa/masentaa esim ihmissuhde-ongelma tmv. En kaada omia vastoinkäymisiä /ongelmia toisten kannettavaksi etenkään töissä, vaikka jotkut väärinkäyttävät työyhteisöä ja kaatavat esim oman pahan olon veemäisenä käytöksenä muita kohtaan tai esim itkevät julkisesti jotta saavat huomiota /empatiaa yms. Tämä on naisten keskuudessa yleistä. Olen myös tosi kiltti ja mukautuvainen läheisilleni, mieheni sanoo että olen lämpimin eli empaattisen ja rakastettava ihminen mitä on kohdannut, seurusteltaessa rakastui juuri tähän puutteeseeni eniten. Töissä osaan pitää pintani, koska on pakko, muuten jää jalkoihin ja herkkänä koen helposti että sinut raadellaan palasiksi jos suostut kynnysmatoksi. Mutta sisimmissäni inhoan sitä "roolia" koska inhoan aidosti kovapintaisuutta ja dominoivuutta. Lisäksi olen tosi äidillinen ja lempeä mutta töissä en näytä sitä, pitää olla virallinen, iloinen, reipas ja kovapintainen pärjääjä. Tämän opetti se, kun jouduin erään aiemman esimiehen kiusaamaksi. Elämä opetti, sanotaan näin.

Herkkyyden takia myös huomaan heti asiat, missä mennään, osaan lukea tilanteita hyvin ja aistin tunneilmaston, ihmisten sen hetkiset fiilikset, naisten väliset kateudet, kilpailun yms. Huomaan ja muistan asioita mitä muut välttämättä eivät, joten herkyys on työelämässä myös vahvuus (ja kirous).

Jos "huomaat" asioita, joiden olemassaoloa eivät muut tiedosta, saattaa kyse olla mt-ongelmista tai vajaaälyisyydestä. Tunteesi ja aistimuksesi eivät välttämättä kerro todellisuudesta vaan sinusta. Älykäs ihminen osaa kyseenalaistaa myös itsensä.

Käsitit minut väärin: huomaan asioita joita muut eivät huomaa, tarkoittaa esim että huomaan ja muistan että aina se sama ihminen päivystää viimeisenä henkilönä joka juhannusaatto, uhrautuu muiden hyväksi hyvää hyvyyttään, jonka sanon ääneen työyhteisössä ja muut hämmästyvät; näinhän se muuten onkin ja ko henkilö saa kiitosta panoksestaan ja toivottavasti tästä myös oikeutettua arvostusta. Tässä yksi esimerkki, ei kyse siis mistään mystisistä "tiedän mitä ajattelet" tmv:)

Eivät tiedä että olen raskaana, mutta lomien jälkeen maha paljastaa kyllä tilanteen vaikka en kertoisikaan. Esimies tietää kyllä jo.

Ei paljon mitään, ei minua kiinnosta ongelmistani töissä kertoa. Lisäksi työpaikka on iso, joten kaikki eivät ole lounaalla kerrallaan. Tietävät ehkä että olen suomalainen, ja muusta eivät välttämättä saakaan selvää. Sijainti ulkomailla siis.

Masennusta eivät tiedä eikä sitä, ettei ole koskaan ollut miestä. On välillä hankalaa, kun ihmiset haluavat parisuhdevinkkejä, kun itsellä ei ole kokemusta koko asiasta.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen herkempi kuin miltä ulospäin annan vaikuttaa.

Olen syvällinen ihminen, mutta en paljasta herkkyyttäni tai pohdiskelevampaa puoltani.

Ei ihmisiä kiinnosta töissä mitkään pohdiskelut ja herkkyys on vain lyömäase toisille, muut luulevat minua tosi kovapintaiseksi.

Samoin olen töissä iloisempi välillä mitä oma olo on. En halua paljastaa esim että minulla on paha olo/ahdistaa/masentaa esim ihmissuhde-ongelma tmv. En kaada omia vastoinkäymisiä /ongelmia toisten kannettavaksi etenkään töissä, vaikka jotkut väärinkäyttävät työyhteisöä ja kaatavat esim oman pahan olon veemäisenä käytöksenä muita kohtaan tai esim itkevät julkisesti jotta saavat huomiota /empatiaa yms. Tämä on naisten keskuudessa yleistä. Olen myös tosi kiltti ja mukautuvainen läheisilleni, mieheni sanoo että olen lämpimin eli empaattisen ja rakastettava ihminen mitä on kohdannut, seurusteltaessa rakastui juuri tähän puutteeseeni eniten. Töissä osaan pitää pintani, koska on pakko, muuten jää jalkoihin ja herkkänä koen helposti että sinut raadellaan palasiksi jos suostut kynnysmatoksi. Mutta sisimmissäni inhoan sitä "roolia" koska inhoan aidosti kovapintaisuutta ja dominoivuutta. Lisäksi olen tosi äidillinen ja lempeä mutta töissä en näytä sitä, pitää olla virallinen, iloinen, reipas ja kovapintainen pärjääjä. Tämän opetti se, kun jouduin erään aiemman esimiehen kiusaamaksi. Elämä opetti, sanotaan näin.

Herkkyyden takia myös huomaan heti asiat, missä mennään, osaan lukea tilanteita hyvin ja aistin tunneilmaston, ihmisten sen hetkiset fiilikset, naisten väliset kateudet, kilpailun yms. Huomaan ja muistan asioita mitä muut välttämättä eivät, joten herkyys on työelämässä myös vahvuus (ja kirous).

Jos "huomaat" asioita, joiden olemassaoloa eivät muut tiedosta, saattaa kyse olla mt-ongelmista tai vajaaälyisyydestä. Tunteesi ja aistimuksesi eivät välttämättä kerro todellisuudesta vaan sinusta. Älykäs ihminen osaa kyseenalaistaa myös itsensä.

Käsitit minut väärin: huomaan asioita joita muut eivät huomaa, tarkoittaa esim että huomaan ja muistan että aina se sama ihminen päivystää viimeisenä henkilönä joka juhannusaatto, uhrautuu muiden hyväksi hyvää hyvyyttään, jonka sanon ääneen työyhteisössä ja muut hämmästyvät; näinhän se muuten onkin ja ko henkilö saa kiitosta panoksestaan ja toivottavasti tästä myös oikeutettua arvostusta. Tässä yksi esimerkki, ei kyse siis mistään mystisistä "tiedän mitä ajattelet" tmv:)

Ja kyseenalaistan itseasiassa paljonkin itseäni! Että kiitos vain kehuista, itse olen sitä mieltä etten ole älykäs vaan ihan tavis;)

Että vuosia sitten olin väkivaltaisessa suhteessa, jossa mies pahoinpiteli.

Että minulla on sukupuolitauti, ollut jo vuosia.

Näiden tietäminen varmasti avaisi sitä, miksi minulla on nykyään kovempi kuori ja vaikeampi löytää parisuhdetta.

Että kun käyn kakalla töissä en pese käsiä ja menen heti työpaikan kiusaajan luokse ja sanon käsipäivää puristaen hänen kätensä omieni väliin "lämpimästi" ja sanon, että "ihana nähdä xx".

Minulla on yksi Suomen suurimmista natsi-aiheisten esineiden kokoelmista. Ei aseita, mutta lähes kaikkea muuta sitten löytyykin. Onhan tämä hieman pienen piirin harrastus, eikä tästä oikein voi julkisesti ihmisille kertoa. Ja en ole itse mikään natsi.

Olen lesbo ja minulla on ollut suhde miehen kanssa naimisissa olevan työkaverini kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutan kunnolliselta ja kiltiltä. Puhun lämpimästi perheestäni, mutta minulla on ollut rakastaja kolmen vuoden ajan + muut miessuhteet päälle.

Ei tätä tiedä kyllä kukaan muukaan.

Paitsi Jumala ja nyt palstalaisetkin.

Ei ne kauhean paljon minusta taida tietää, tapanani ei ole puhua itsestäni liikoja. No ruokavalioni kaikki tietävät, se tulee aina työpaikan menoissa esiin :)

En tunne kuuluvani joukkoon. Teen työni hyvin, minusta pidetään ja työtäni ja osaamistani arvostetaan eli ei johdu siitä. Suurin osa työkavereista elää ja ovat taustaltaan "eri kuplasta". Jaan useimpien työkavereiden kanssa työn maailman mutta muilta osin minusta tuntuu, että olisimme eri planeetoilta.

Että olen bi-seksuaali