tarinoita koulukiusaamisesta

Kiusaaminen vaikuttaa koko elämän ajan, tämä on Suomen suurimpia ongelmia ja aiheutaa paljon sairauslomia ja inhimillistä tuskaa myös lähipiirille.

Asialle ei haluta tehdä mitään kuten laittaa nollatoleranssi kaikkiin kouluihin ja työpaikkoihin ja jos kiusaamista esiintyy niin kerrasta poikki eli välittömästi kenkää tai erotus koulusta.

^

Oon samaa mieltä. Ite koen kaikki elämän vastoinkäymiset paljon suurempina kuin normit, ei-kiusaamattomat persoonat. Ethän tartu tohon "normi" sanaan. 

mut eniveis ite ainakin oon saatanan herkkä ja kaikki vituttaa. i-murha-ajatuksia usein. oon siinnitelly osin, että en anna kiusaajille periksi.

t. ap

Miksipä ryhtyä tonkimaan sitä minkä suurimmaksi osaksi on jo unohtanut.

Minun kiusaamiskokemus on sikäli poikkeava, että minua eivät kiusanneet toiset oppilaat, vaikka ilmeisiä aiheita olisi ollut, mm. isättömyys, vaan opettaja. Hän oli viime vuosisadan alkupuolen kansakoulunopettajaseminaarin kasvatti eikä siellä opetusohjelmaan varmaankaan kuulunut, miten toisenlaisista perheistä tulevia lapsia olisi kohdeltava. Olihan se nyt synti ja häpeä, että jollain naisella oli avioton lapsi! Kiusaaminen oli aika hienovaraista, pientä piikittelyä ja väheksymistä.

Opettajan moraalin mukaan minun olisi kai pitänyt olla huono oppilas, mutta miten lieneekin sattunut, että olin hyväoppinen, mitä opettaja ei sulattanut. Hänen mielestään minun ei olisi pitänyt mennä pyrkimään oppikouluun, koska en varmasti selviäisi kokeista tai jos selviäisin, niin en pärjäisi kuitenkaan koulussa. Oppikouluun piti saada opettajan suositus. Se laadittiin - onneksi - todistuksen perusteella. Näin sen ja minua huvitti ja huvittaa vieläkin: oli varmaan ollut katkeraa kirjata, että tämä oppilas kuului luokan parhaisiin. Ja oppikoulukin sujui ongelmitta aina ylioppilaaksi asti.

Eihän nämä minun kokemukseni ole mitään kovin järisyttäviä, mutta jo alakoululaisena opin tärkeän asian, jota noudatin koko opettajan työuran ajan: En koskaan arvostellut oppilaiden taustoja enkä varsinkaan syyllistänyt heitä, jos tausta ei ollut ihan "salonkikelpoinen". Kaikki olivat minulle samanarvoisia.