5 vuotiaan pelaaminen ja leikkiminen kaverin kanssa. Hermo menee ihan just.

Meillä on 5-vuotias saanut pelata xboxilla noin tunnin päivässä näin loma-aikaan. Siinä on jonkin verran liikaa, mutta palataan ruotuun pelipäivineen kun arki alkaa. Meillä on myös käytäntönä, että jos on kaveri kylässä leikkimässä, silloin ei pelata. Koska syytä pelaamiseen ei ole. On leikkikaveri kenen kanssa keksiä tekemistä. Ja suurin syy: he ovat viisi vuotiaita, joiden tärkein tehtävä on leikkiminen, ei pelaaminen.

Mutta se ongelma. Olen antanut lapsen pelata kaverinsa kanssa aikaisemmin, mutta lopputulos 30 minuutin pelaamisen jälkeen on kokovartalokooma, jolloin he eivät enää pysty mihinkään järjelliseen toimintaan. Leikkiminen menee pelaamisen jälkeen kiukutteluksi ja riitelyksi. Tämän takia kaverin ollessa käymässä, peliaikaa ei tipu. Kuitenkin tämä saman ikäinen kaveri tykkäisi pelata. Aina ja koko ajan. Leikkiminen on pakollinen paha, jota tehdään kun sanotaan. Hänen mielestään leikkimisellä "tienataan" peliaikaa. Sitä tehdään maksimissaan puolituntia, jonka jälkeen alkaa ruinaaminen pelaamisesta. En kiellä etteikö näillä kerroilla oma lapsi olisi mukana ruinaamassa, mutta hän alistuu helpommin kohtaloonsa, koska käytäntö on hänelle tuttu. Kun lupaa pelaamiseen ei tule lähtee tämä kaveri joko kotiinsa tai aloittaa mykkäkoulun meidän lasta kohtaan. Todella! 5-vuotias osaa mykkäkoulun jalon taidon.

Näin on käynyt monta kertaa ja nyt alkaa hiljalleen riittämään. Eräänkin kerran kaveri aloitti mykkäkoulun, minun lapsi harmistui kun kaveri ei puhunut ja lopputulos oli, että minun lapsi kiukutteli minulle kun kaveri ei puhunut ja kaveri kiukutteli minun lapselle, koska ei saanut pelata. Sillä kertaa kaveri sai lähteä kotiinsa, mutta eihän tässä touhussa ole mitään järkeä!

Voiko tätä ratkaista mitenkään? Annanko kaverin lähteä kotiinsa tai mykkäkoulun alkaessa lähetän hänet kotiin kuten tähänkin asti?